Yhdysvaltain uusi ay-keskusjärjestö panostaa vahvasti jäsenhankintaan

Yhdysvaltain ay-liike repesi heinäkuun lopussa kahtia, kun kaksi sen merkittävää liittoa, 1,3 miljoonan jäsenen Teamsters ja 1,8 miljoonan jäsenen SEIU, erosivat AFL-CIO:sta. Yhdessä viiden muun liiton kanssa nämä perustivat uuden keskusjärjestön, Change to Winin, johon nyt kuuluu lähes kuusi miljoonaa jäsentä. AFL-CIO:on kuului ennen ay-liikkeen kahtiajakoa noin 13 miljoonaa jäsentä.

Change to Winin perustamiskokous pidettiin syyskuun lopussa St. Louisissa. Paikalla oli myös Englannissa asuva Eric Lee, pitkän linjan ay-aktiivi ja toimittaja. Ohessa Eric Leen raportti uuden keskusjärjestön perustamiskokouksesta.

***

Missourin St. Louis saattaa tuntua omituiselta valinnalta järjestää Yhdysvaltain ay-liikkeen uuden keskusjärjestön perustamiskokous. Heikohkot liikenneyhteydet ja harvat nähtävyydet eivät tee kaupungista erityisen houkuttelevaa. Valinnan voi kuitenkin ymmärtää, kun kuulee, että lähes neljännes (22 %) kaupungissa asuvista työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Tällä hetkellä USA:n yksityisen sektorin työntekijöistä 8 % kuuluu liittoon, kun osuus sukupolvi aikaisemmin oli 35 %. St. Louis on symboli aikakaudelle, jolloin Amerikan työntekijät vielä pystyivät liittymään ammattiliittoihin ja parantamaan elintasoaan.

Syyskuun lopussa St. Louisiin kokoontuneet seitsemän ammattiliittoa päättivät antaa uudelle ay-keskusjärjestölle nimen Change to Win. Liitot erosivat tämän vuoden heinäkuussa AFL-CIO:sta, 50 vuotta sitten yhdistyneestä Yhdysvaltain ammatillisesta keskusjärjestöstä.

Uuden keskusjärjestön ammattiliittoja on selvästi innoittanut CIO:n perustaminen vuonna 1935. Kuten Change to Win, CIO:kin syntyi aikoinaan irtiottona vanhasta keskusjärjestöstä. Tekstiili- ja vaatetus- sekä hotelli- ja ravintola-alan työntekijöitä edustavan Unite Here -liiton puheenjohtaja Bruce Raynor kertoi kokouksen osanottajille, miten asiat olivat 70 vuotta sitten. Siihen aikaan metallimiehen tai autotehtaan työntekijän töitä ei pidetty suuressakaan arvossa. Ammattiliitot tekivät näistä kuitenkin arvokkaita ammatteja ja nostivat nämä työntekijät osaksi keskiluokkaa. Liitot voivat tehdä tämän saman myös nyt amerikkalaisille hoitoalan työntekijöille, putkimiehille ja kaikille matalapalkkaisille, liittoihin kuulumattomille työntekijöille, Raynor jatkoi.

Bruce Raynorin järjestö on liittoutunut sellaisten jättiläisten kanssa kuin monialaliitto Teamsters, jonka puheenjohtaja James Hoffa on legendaarisen Jimmy Hoffan poika, ja SEIU, joka edustaa hoito- ja kiinteistönhoitoalan sekä julkisten alojen työntekijöitä. SEIU on Yhdysvaltain suurin ja nopeimmin kasvava ammattiliitto. Viime vuosien aikana se on kasvattanut jäsenmääräänsä noin 900 000:lla, vaikka muiden liittojen jäsenmäärä on jatkuvasti pienentynyt. SEIU:n menestyksen takana on liiton järjestäytymispäällikkö Tom Woodruff, joka on nimetty samaan tehtävään myös Change to Win -keskusjärjestöön.

Kolme neljäsosaa budjetista jäsenhankintaan

Change to Win on ilmoittanut, että se käyttää vuodessa 750 miljoonaa dollaria (noin 620 milj. euroa) ammattiliittojen jäsenhankintaan. Summa on kolme neljäsosaa järjestön koko budjetista. Change to Win -järjestön hallinto ja johto sen sijaan pidetään pieninä. James Hoffan sanoin uuden keskusjärjestön on oltava "hoikka ja häijy järjestäytymiskone" (lean, mean organizing machine).

Uusi keskusjärjestö näyttäisi painottavan vähemmän perinteisiä politiikkaan ja lainsäädäntöön liittyviä tavoitteita, mikä johtuu sen erilaisesta näkemyksestä liittojen roolista tänä päivänä. Change to Winiin kuuluvat liitot eivät niinkään mieti sitä, minkälaiseen toimintaan liittojen pitäisi osallistua, vaan onko niiden olemassaololle ylipäätään tarvetta. Sen vuoksi niiden koko toiminta keskittyy ammatillisen järjestäytymisen edistämiseen. Jopa liittojen suhtautuminen poliittisiin vaaliehdokkaisiin riippuu tästä. Jos esimerkiksi republikaanien ehdokas kannattaisi sellaista lainmuutosta, joka helpottaisi liittojen jäsenhankintaa, ja demokraattien ehdokas ei, asettuisi Change to Win republikaanin taakse, vaikka tämä olisi väärässä lukuisissa muissa asioissa. Ay-liikkeen jälleenrakennustyö on Change to Winille aivan keskeinen tavoite.

Change to Winin seitsemää ammattiliittoa on kritisoitu häikäilemättömyydestä, kun nämä erkaantuivat Yhdysvaltain muusta ay-liikkeestä. Eräs toimittaja kutsui St. Louisin kokousta kulissiksi, jonka takaa ei juuri löydy demokratiaa eikä aitoa keskustelua. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta SEIU:n puheenjohtajan Andy Sternin ja jäsenhankinnan mestarin Tom Woodruffin puheista löytyy vähitellen asian ydin: ilman radikaalia ammattiliittojen toiminnan muutosta niitä ei enää sukupolven päästä Amerikassa ole.

Change to Win teki historiaa nimittämällä ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisen ammatillisen keskusjärjestön johtoon naisen, Anna Burgerin. Voi vain kuvitella, miten AFL-CIO:n alkuaikojen puheenjohtaja, sikariaan tuprutteleva rakennusliiton johtohahmo George Meany kääntyilee haudassaan. Uuden keskusjärjestön kakkosjohtajaksi nimitettiin puolestaan Edgar Romney, korkeimmalle ay-liikkeessä koskaan kohonnut afroamerikkalainen.

Tavoitteena toimialakohtainen liittojako

Change to Winin on tarkoitus toteuttaa strateginen järjestäytyminen tavalla, joka on Yhdysvalloissa uutta. AFL-CIO:n piirissä tehdyt ehdotukset yhdistää ammattiliitot toimialakohtaisiksi jättiläisiksi eivät menneet läpi, mutta uudessa keskusjärjestössä liitot on tarkoitus virtaviivaistaa pitkin toimialarajoja. Tarkoituksena ei ole kilpailusta pidättäytyminen pelkästään Change to Winin sisällä, vaan myös AFL-CIO:on jääneiden liittojen kanssa. Esimerkiksi SEIU on sopinut AFL-CIO:on kuuluvan julkisten alojen liiton AFSCME:n kanssa, etteivät liitot kalastele toistensa jäseniä. Lisäksi nämä liitot pyrkivät säilyttämään paikkansa valtion työntekijöiden yhteisjärjestössä ja kuntien työneuvostoissa, vaikka AFL-CIO:n johto on tätä vastustanutkin.

Uusi keskusjärjestö on myös ilmoittanut tukevansa vahvojen maailmanlaajuisten liittojen perustamista, jotta ay-liike voisi vastata globaalien liikeyritysten tarjoamiin haasteisiin. Perustamiskokous antoikin konkreettisia tuen ilmauksia sellaisille valtioiden rajat ylittäville tapauksille kuten Englannin Gate Gourmet -kiistalle ja yrityksille järjestää Yhdysvaltojen First Student -bussikuskit ammattiliittoon. Edellisessä on kyse Heathrow'n lentokentällä toimivasta catering-firmasta, joka elokuussa irtisanoi 667 työntekijää mutta on samanaikaisesti palkannut 130 tilapäistä työntekijää. First Student on puolestaan brittiomisteinen koulubussiyritys, joka tunnustaa ammattiliittojen toiminnan Euroopassa mutta ei Yhdysvalloissa.

Perustamiskokouksen liikuttavinta antia olivat rivijäsenten kertomukset niistä kamppailuista, joita he ovat käyneet ay-toiminnan käynnistämiseksi työpaikoilla. Yhdysvalloissa tällainen toiminta voi helposti johtaa työpaikan menetykseen. Sellaiset suuret ja tunnetut yritykset kuten Wal-Mart, Federal Express ja McDonalds eivät Yhdysvalloissa salli ammattiliittojen toimintaa lainkaan työpaikoillaan. Nämä ihmiset, jotka organisoivat ay-toimintaa vihamielisessäkin ympäristössä, ovat todellisia sankareita.

Yhdysvaltain ay-liikkeen repeäminen saattoi tapahtua häikäilemättömästi ja nämä uuden keskusjärjestön perustaneet seitsemän liittoa olisivat ehkä pystyneet tekemään kaiken tämän myös AFL-CIO:n puitteissa. Mutta kertomukset niistä kampanjoista, joiden kautta on pyritty saamaan mm. First Studentin bussinkuljettajat tai työvaatteita valmistavan Cintasin työntekijät ay-liikkeen piiriin, saavat toivomaan, että Andy Stern ja hänen kollegansa ovat oikeassa ja tämä todella on uuden ajan alku.

Eric Lee

Artikkelin kirjoittaja ylläpitää mm. LabourStart-uutispalvelua.
Lisätietoja Eric Leestä.

Lue myös

Yhdysvaltojen ay-liikkeen hajaannus vakava takaisku (uutinen 2.8.2005)

Suurimmat ammattiliitot lähtivät AFL-CIO:sta (uutinen 26.7.2005)