Orpo-Purran hallituksen esitys paikallisesta sopimisesta tuhoaa pohjoismaisen työmarkkinamallin
– Hallituksen esitys puuttuu merkittävällä tavalla työmarkkinaosapuolten sopimusautonomiaan. Sillä tulee olemaan kauaskantoiset vaikutukset. Lainsäädännöllä tosiasiassa rajoitetaan työehtosopimusosapuolten mahdollisuutta määrätä täsmällisesti, kuka voi edustaa työntekijöitä työpaikkatasoisessa sopimisessa, SAK:n lakimies Paula Ilveskivi sanoo.
Hallitus haluaa laajentaa mahdollisuudet sopia työntekijöiden työsuhteen ehdoista yrityskohtaisesti myös niihin yrityksiin, jotka eivät ole työnantajaliittojen jäseniä. Tällä hetkellä nämä paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat kuuluneet ainoastaan järjestäytyneille työnantajille.
Hallituksen esityksen mukaan jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollistavia määräyksiä. Lisäksi lainsäädännöllä ollaan puuttumassa paikallisen tason sopimusosapuoliin ja näiden asemaan.
Työntekijöiden sopimusasema heikkenee merkittävästi, kun lainsäädännöllä tuodaan järjestäytyneitä työntekijöitä edustavien koulutettujen luottamusmiesten rinnalle ammattiliittoon kuulumattomien työntekijöiden edustajat sopimaan työehdoista paikallisesti.
– Uudistus tulee väistämättä horjuttamaan työpaikkatason neuvottelutasapainoa ja neuvottelusta siirryttäneen yksipuoliseen saneluun, Ilveskivi toteaa.
Käytännössä muutos kannustaa työnantajia eromaan työnantajaliitoista, koska lain tullessa voimaan järjestäytymätön työnantaja saa samat sopimisen mahdollisuudet kuin työnantajaliittoon kuuluva työnantaja, mutta työnantajien velvoitteet keventyvät.
– Kun työnantajien järjestäytymisaste laskee, se tulee murentamaan työehtosopimusten yleissitovuuden. Yleissitovuuden avulla Suomessa on toistaiseksi voitu turvata työsuhteen vähimmäisehdot kaikille työntekijöille työnantajien järjestäytymisasteesta riippumatta. Työntekijöiden turvaksi jää pelkästään lainsäädäntö, joka on etuuksien ja oikeuksien osalta huomattavasti työehtosopimuksia vaatimattomampi, Paula Ilveskivi painottaa.
Hallituksen esitys on täysin riittämätön paikallisten sopimusten valvontaa, riidanratkaisua ja sanktioita koskevilta osiltaan. Jos järjestäytymättömän kentän paikallisten sopimusten valvonta jää työsuojeluviranomaisten valvottavaksi, se voi merkitä huomattavaa valvottavien kohteiden lisääntymistä ilman, että työsuojeluviranomaisen resursseja turvataan lisätehtävän hoitamiseksi.
– Myös hallituksen esittämiä riidanratkaisun keinoja voi vain kummeksua: järjestäytymättömän kentän riidat ratkaistaisiin yleisissä alioikeuksissa ja järjestäytyneen kentän vastaavat riidat menisivät nykyiseen tapaan työtuomioistuimeen. Pahimmassa tapauksessa samaa työehtosopimuksen kohtaa koskevan paikallisen sopimuksen riitaa voitaisiin käsitellä sekä työtuomioistuimessa että käräjäoikeudessa, lakimies Paula Ilveskivi huomauttaa.
Hallituksen esityksen mukaan paikallinen sopimus tulisi toimittaa työsuojeluviranomaiselle. Sen laiminlyönnistä esitetään nimellistä 1000–10 000 euron laiminlyöntimaksua. Esitystä ei voi pitää missään suhteessa velvoitteiden noudattamatta jättämiseen, kun työnantajalle voi työntekijöiden työsuhteen ehtoja polkemalla koitua merkittävää taloudellista hyötyä.
Hallitus haluaa keventää juuri korottamiaan työnantajien sanktioita
Sopimus- ja neuvottelujärjestelmän tuhoamisen lisäksi hallitus esittää keväällä hyväksyttyyn työrauhalainsäädäntöpakettiin korjausta. Esityksen mukaan työnantajaliitoille vastikään säädetty, työehtosopimuksen noudattamisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä säädetty hyvityssakon määrä palautettaisiin 10 000–150 000 eurosta takaisin enimmillään 37 400 euroon ilman alarajaa.
– On täysin käsittämätöntä, että työehtosopimusten päävelvoitteiden – työntekijöiden työrauhavelvoitteen ja työnantajien sopimusten mukaisen palkan maksamisen ja muiden työehtosopimuksen velvoitteiden – rikkomisesta säädetään työntekijäpuolelle moninkertaiset sanktiot verrattuna työnantajiin, Paula Ilveskivi toteaa.
