s a k·fi Liitot ja sopimukset Työelämän sopimukset Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen

Paikallisessa sopimisessa on kyse työpaikalla tapahtuvasta koko henkilöstöä tai sen osaa koskevasta sopimisesta. Työehtosopimuksissa on usein kohtia, joissa mainitaan erikseen, että asiasta voidaan sopia paikallisesti.

Kun julkisuudessa keskustellaan paikallisesta sopimisesta, keskustelijat voivat tarkoittaa sillä hyvin erilaisia asioita. Työntekijälle se saattaa tarkoittaa työaikojen joustamista, työnantajalle palkkojen joustamista – myös alaspäin. SAK kannustaa paikalliseen sopimiseen, kunhan se on aitoa ja kunhan työntekijöiden puolesta neuvottelee työehtoasioihin perehtynyt luottamusmies.

Työ- ja virkaehtosopimukset sekä lait antavat mahdollisuuksia sopia työpaikan asioista paikallisesti. Työpaikoilla voidaan sopia muun muassa

Paikallisissa neuvotteluissa luottamusmies, luottamusvaltuutettu, yhdyshenkilö tai yhteyshenkilö neuvottelee työnantajan edustajan kanssa avoinna olevista eduista tai työehtosopimuksen soveltamisesta. Työ- ja virkaehtosopimukset määrittelevät, missä rajoissa paikallisia sopimuksia voi tehdä.

SAK kysyi vuonna 2020 luottamushenkilöpaneelissa paikallisesta sopimisesta. Yli puolet (53 %) paikallisia sopimuksia laatineista luottamushenkilöistä kertoi työnantajien haluttomuuden vaikeuttaneen sopimista. Samassa kyselyssä selvisi, että vain kolmannes (34 %) luottamushenkilöistä kokee työntekijöiden olevan sopimistilanteessa tasavertaisessa asemassa työnantajan kanssa.

SAK:n tavoitteet

  • Paikallista sopimista lisätään työehtosopimusten kautta. Työehtosopimukset tarjoavat jo nyt paljon mahdollisuuksia, joita kaikkia ei käytetä työpaikoilla.
  • Neuvotteluaseman täytyy olla työpaikalla tasapuolinen ja neuvotteluiden aitoa sopimista, ei sanelua.
  • Työtekijöiden puolesta neuvottelee luottamusmies. Hänellä on koulutusta ja osaamista tehdä juridisesti päteviä sopimuksia.
  • Luottamus on paras tapa lisätä paikallista sopimista. Paikallisen sopimisen edistämiseksi henkilöstöä edustavien luottamusmiesten tiedonsaantimahdollisuuksia sekä koulutusta on lisättävä.

Kolme faktaa paikallisesta sopimisesta

1. SAK vastustaa työehtojen heikentämistä, ei paikallista sopimista

SAK ei vastusta paikallista sopimista, mutta ei halua tehdä siitä reittiä työehtojen heikentämiseen.

Työehtosopimus määrää minimin, ei maksimia. Mikään ei estä esimerkiksi maksamasta työehtosopimuksessa sovittua enemmän palkkaa.

On hyvä huomata, että palkka on vain yksi osa työehtosopimusta. Sieltä löytyy monia lakia paremmin sovittuja etuja, kuten lomaraha, kattavampi työterveyshuolto ja korvaukset ylityöstä.

Työpaikalla voidaan sopia työehtosopimuksia paremmista työehdoista. Työehtosopimukset itsessään sisältävät paljon mahdollisuuksia päättää asioista työpaikalla.

2. Työehtosopimusjärjestelmä ei ole Suomen kasvun este

Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys Paikallisen sopimisen tila ja edistämisen edellytykset kertoo, että tutkimuskirjallisuuden valossa paikallisella sopimisella ei voida osoittaa olevan välittömiä työllisyysvaikutuksia. Käytössä oleva taloudellinen tutkimustieto ei siis pysty osoittamaan, että lisäämällä paikallista sopimista työllisyys ja työpaikat lisääntyvät. Tavoite jää enemmänkin toiveiden varaan.

Ennemminkin ongelmana on, että paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on jo nyt paljon, mutta niitä jää käyttämättä. Jotta paikalliselle sopimisille olisi paremmat edellytykset, tarvittaisiin useammalle työpaikalle luottamusmies sekä heille lisää koulutusta ja osaamista, jota neuvottelut vaativat.

Suomen kilpailuvaltteja verrattuna moneen muuhun maahan ovat työehtosopimusten ja suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän tuoma ennakoitavuus, väestön hyvä koulutustaso ja toimiva infrastruktuuri.

3. Työehtosopimuksilla varmistetaan reilu kilpailu ja torjutaan työelämän ”villiä länttä”

Samalla alalla tehdään töitä samoin ehdoin. Pidemmän päälle ei ole hyväksi alalle tai yhteiskunnalle, että yritys saa kilpailuetua markkinoilla tai suurennettua katetta heikentämällä työntekijöiden asemaa.

Jos paikallisella sopimisella tarkoitetaan käytännössä siitä, että työehtoja voidaan heikentää, se huonontaisi työntekijöiden asemaa etenkin aloilla, joissa on vähän luottamusmiehiä, suuri työntekijöiden vaihtuvuus sekä paljon maahanmuuttajia ja nuoria töissä. Esimerkiksi kaupan ala, kiinteistöpalvelut ja ravintola-ala ovat tällaisia. Työelämä eriytyisi ja avaisi oven esimerkiksi palkkaköyhyydelle.