Mikä saa nuoret järjestäytymään?
Ammattiyhdistys, ammattijärjestö, edunvalvoja – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joillain työpaikoilla joka ikinen työntekijä tuntuu kuuluvan ammattiliittoon, toisissa paikoissa liitosta ei ole kuultukaan. Kolmannella työpaikalla ammattiliitto haiskahtaa vanhojen työntekijöiden salakerholta, johon nuorilla ei ole asiaa.
Suomessa järjestäytymisaste on maailman toiseksi korkein: vain Islannissa kuulutaan useammin liittoon. Järjestäytymisaste – siis se, kuinka moni todella kuuluu liittoon – vaihtelee kuitenkin ikäluokittain. SAK:n järjestöpäällikkö Eija Harjula kertoo nuorten kuuluvan liittoon vanhempia ikäluokkia harvemmin. Liittoon kuulutaan sitä useammin, mitä suuremmasta työpaikasta on kyse.
– Isommilla työpaikoilla on ay-rakenne kunnossa ja siellä on lähes aina joku, jonka työnkuvaan edunvalvonta kuuluu. Pienillä työpaikoilla asiat ovat usein toisin. Ei siellä välttämättä ole luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua, Harjula sanoo.
Nuoria on helppo vedättää
Joskus myös suuremmilla työpaikoilla järjestäytymistä vältetään kuin ruttoa. Juuri silloin liittoon ehkä kannattaisi kuulua eritoten.
– Työskentelin myyjänä muutama vuosi sitten pääkaupunkiseudulla. Olin töissä sekä videovuokraamossa, isossa tavaratalossa että sisustustavaraliikkeessä, ja joka ikinen kerta olisin tarvinnut liittoa taakseni. En tuolloin kuulunut liittoon, koska olin nuori enkä osannut pitää sitä tarpeellisena, Kristiina Vauramo, 25, kertoo.
Vauramon mukaan nuoria työntekijöitä oli helppo vedättää, koska tietoa tai uskallusta tarttua epäkohtiin ei ollut. Nyt vanhempainvapaalla oleva Vauramo toivoo välttävänsä ongelmatilanteet liiton tuella.
– Liittyisin jäseneksi jo ennen ensimmäisenkään työhakemuksen tekemistä.
Liittoasiat verenperintönä
Kovin moni nuori tuskin pitää ammattiliiton jäsenkaavakkeiden täyttöä mieluisana illanviettopuuhana. Vaikka ammattiliittoasiat eivät olisi päällimmäisenä mielessä, harva karttaa liittoa periaatteen vuoksi.
Toisille liittoon kuuluminen on elämäntapa. Metalliteollisuudessa kokoonpanijana työskentelevä Ville Rahkala, 32, ei osaa kuvitellakaan, ettei kuuluisi liittoon.
– Kotoa se tuli. Tiesin, että liitosta saa apua ja turvaa tarvittaessa. Omatkin vanhempani ovat aikoinaan joutuneet joitain asioita kyselemään liitosta, Rahkala sanoo.
Rahkalan työpaikalla liittoon kuuluu selvä enemmistö työntekijöistä. Vain kolme työntekijää kuudestakymmenestä ei kuulu liittoon.
– Asiasta tulee kyllä tasaisin väliajoin keskusteltua heidän kanssaan. Vastaus on lähes aina se, etteivät he hyötyisi liitosta mitenkään. Vaikka eihän se pidä paikkaansa.
Tietämättömyyttä
Vaikka pienen prosentin tippumisen liiton pussiin huomaisi vain palkkanauhasta, monelle nuorelle jäsenmaksu on suurin syy jättää jäsenhakemus tekemättä. Eija Harjula uskoo ilmiön johtuvan tietämättömyydestä.
– Jos tietää, mitä maksusta saa oikeasti vastikkeeksi ja miten verovähennysjärjestelmä toimii, hinta-laatu-suhteen ymmärtää paremmin. Tietämättömyys on haaste liitoille, työpaikan luottamusmiehille ja koko ay-liikkeen rakenteelle. Liitto ei kuulu arkipäivään, eikä heilauta nuorten arkielämää – ennen kuin tulee joku kolaus, Harjula kertoo.
Pi Mäkilä
