Pintakäsittelijäksi opiskeleva Kati Hongisto: Työpaikalla oppii parhaiten
Tuoreelle maalipinnalle ikuistuneet asentajan tummat sormenjäljet peittyvät taas valkoisen alle, kun Kati Hongisto, 18, paikkamaalaa pienellä telalla kattoa Lahdessa valtion virastotalossa.
Stadin ammattiopistossa pintakäsittelyn perustutkintoa suorittavalla Hongistolla on takanaan kahden kuukauden oppisopimusjakso rakennusyhtiö LKN:n työmaalla. Uudisrakennusmaalauksen näyttö on mennyt läpi erinomaisin arvosanoin.
– Minusta täällä oppii paremmin kuin koulussa. Taidot vahvistuvat, kun tulee toistoja. Ja ohjaajalta saa vähän kuin yksityisopetusta. Täällä näkee myös, mitä se työelämä oikeasti on, Hongisto sanoo.
Työpaikkaohjaaja, maalari Aira Haimilahti nyökyttelee vieressä. Rutiinia tulee, kun vaikkapa nauhoittaa kipsilevyjen saumoja monta päivää peräkkäin.
Ammatillisessa koulutuksessa työssäoppiminen on lisääntynyt vuoden 2018 alusta lähtien. Tuolloin astui voimaan ammatillisen koulutuksen reformi.
Työssäoppiminen jakaantuu oppisopimuksiin ja koulutussopimuksiin. Niiden selkein ero on se, että oppisopimuksesta opiskelija saa työehtosopimuksen minimin mukaista palkkaa, koulutussopimuksesta opiskelija saa vain ateriakorvauksen.
Enää oppisopimus ei välttämättä ole vuosien koulutus, vaan se voi olla hyvinkin lyhyt jakso, vaikkapa kaksi viikkoa tai kuukauden. Koulutussopimusten pituus vaihtele sekin viikosta kuukausiin.
SAK:n tavoitteena on ollut lisätä oppisopimusten määrää ammatillisessa koulutuksessa.
– Etenkin opintojen loppupäässä opiskelija tekee jo tuottavaa työtä. Siitä olisi reilua saada palkkaakin. Oppisopimus olisi myös työnantajalle keino sitouttaa tulevia ammattilaisia, SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski sanoo.
Ylilyönnit harvinaisia
Reformin alkuvaiheessa työssäoppimisesta kirjoiteltiin mediassa kriittisesti. Julkisuuteen nousi esimerkkejä, joissa opiskelija oli laitettu lakaisemaan parin kuukauden ajaksi käytävää.
– Enää tällaisia ääriesimerkkejä on todella vähän. Minun tietooni on tullut alle yhden käden sormin laskettava määrä tapauksia, joissa opiskelija olisi joutunut vain keittämään kahvia ja selaamaan Youtubea, edunvalvonnan asiantuntija Suvituuli Lundmark Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitosta (SAKKI) laskee.
Hänen mukaansa liitto on saanut enemmän palautetta päinvastaisista esimerkeistä. Etenkin työvoimapula-aloilla opiskelija on saatettu jättää yksin vuoroon tekemään töitä, mikä ei ole sopimuksen ehtojen mukaista.
Valtaosa työssäoppimisjaksoista sujuu kuitenkin ilman ylilyöntejä suuntaan tai toiseen. Oppilaitokset seuraavat opintojen etenemistä myös työssäoppimisjakson aikana.
– Olen viikoittain yhteydessä opiskelijoihin ja käyn työpaikoilla säännöllisen epäsäännöllisesti seuraamassa ja kyselemässä, miten menee. Opiskelijat kirjoittavat jaksoilta myös opintopäiväkirjaa, pintakäsittelyn opettaja Tove Alcenius Stadin ammattiopistosta kertoo.
Harjoittelupaikoista pulaa
Virastotalolla ahertava Kati Hongisto kertoo saaneensa oppisopimuspaikan helposti – suhteiden avulla. Työpaikkaohjaaja Aira Haimilahti on Hongistolle enemmän kuin pelkkä ohjaaja, hän on myös Hongiston tuleva anoppi.
Kaikille harjoittelupaikka ei löydy yhtä helposti. Niin Alceniuksen, Lundmarkin kuin Heinikoskenkin mukaan oppisopimus- ja koulutussopimuspaikoista on pulaa.
Etenkin taantuman koetellessa paikat saattavat olla kiven alla.
– Minä opettajana etsin uusia paikkoja ja pidän yllä vanhoja suhteita työnantajiin. Osa opiskelijoista etsii paikkoja myös itse, Tove Alcenius kertoo.
Erityisen hankalaa paikan löytäminen voi olla, jos opiskelija ei puhu sujuvaa suomea.
Mikko Heinikosken mukaan työnantajien kannattaisi suhtautua avoimesti opiskelijoiden työssäoppimiseen. Opiskelijat voivat valmistuttuaan olla kipeästi kaivattu vastaus joidenkin alojen työvoimapulaan.
– Rekrytointikynnyskin voi laskea, kun voi seurata opiskelijan motivaatiota ja osaamisen kehittymistä, hän sanoo.
Erityisen onnistunut lopputulos voi syntyä, kun saattaa yhteen kokeneen ikääntyneen työntekijän ja tulokkaan. Konkari välittää keltanokalle hiljaista tietoa ja noviisi konkarille vaikkapa digimaailman viimeisimpiä hienouksia. Opiskelija voi myös auttaa keventämään varttuneen ohjaajan työtehtävien fyysistä rasittavuutta.
Suvituuli Lundmark puolestaan huomauttaa, että työssäoppiminen on vastaus työnantajien välillä esittämään kritiikkiin siitä, että ammattiin valmistuvien osaaminen olisi puutteellista. Kun itse kouluttaa, saa mitä haluaa.
Kuinka tulijat otetaan vastaan?
Viimeisimmässä, vuoden 2022 Amisbarometrissa alle 20-vuotiaista opiskelijoista viisi prosenttia kertoi kokeneensa turvattomuutta työssäoppimisjaksolla.
Suvituuli Lundmark pitää lukua suurena. Ja luku on vielä suurempi, jos asiaa kysyy sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta. Heistä vain 28 prosenttia koki työpaikalla tapahtuvan oppimisen täysin turvalliseksi.
– Kun olo ei ole turvallinen, keskeyttämisten riski kasvaa. Hyvään asialliseen ilmapiiriin pitää työpaikalla satsata aina, mutta erityisesti silloin, jos työpaikalla on opiskelijoita. Huumori pitää miettiä yleisön mukaan, Lundmark sanoo.
Amisbarometri on SAKKI ry:n tekemä valtakunnallinen kyselytutkimus ammattiin opiskeleville.
Mikko Heinikosken kokemuksen mukaan konkareiden mielestä on yleensä kunnia-asia ottaa tulokkaat hyvin vastaan.
– Aina siinä ei valitettavasti onnistuta, hän sanoo.
Ohjaaminen vaatii aikaa
– Työpaikkaohjaajana sitä on vastuussa paitsi omasta työstään myös opiskelijan oppimisesta ja hänen tekemästään työstä, Aira Haimilahti summaa.
Työpaikkaohjaaja on juuri se henkilö, joka on työpaikalla opiskelijan tuki ja turva. Hän on viime kädessä vastuussa siitä, että opiskelija oppii ne asiat, jotka on etukäteen koulutus- tai oppisopimuksessa määritelty.
Joskus erilaisten velvollisuuksien ja vastuiden yhdistäminen voi olla raskasta. Haimilahden mukaan opiskelijan motivaatio vaikuttaa myös ohjaajan jaksamiseen. Jos opiskelija tulee ajoissa töihin, kuuntelee ohjeita ja tekee parhaansa, on ohjaajan työ antoisaa. Toisaalta, jos työ ei selvästikään kiinnosta opiskelijaa, voi ohjaaminenkin tuntua raskaalta.
– Oman työn ja ohjaamisen yhteensovittaminen on se asia, josta meille tulee eniten viestejä työpaikkaohjaajilta.
Monella työpaikalla yhteensovittaminen tuntuu hankalalta.
Ohjaukselle ei ole aina riittävästi aikaa. Toisaalta joillakin työpaikoilla on fiksusti korvamerkitty osa työpaikkaohjaajan työajasta opiskelijoiden ohjaamiseen, Mikko Heinikoski kertoo.
Toinen asia, joka nousee kentältä esiin, on koulutus työpaikkaohjaajan tehtävään.
Ammatilliset oppilaitokset tarjoavat ohjaajille lyhyitä koulutuksia. Esimerkiksi Stadin ammattiopistolla on heille räätälöity verkkokoulutus. Ohjaan.fi-verkkosivuilta taas löytyy paljon tietoa ja neuvoa työpaikkaohjaajille.
Aina koulutukselle ei löydy kuitenkaan aikaa. Aira Haimilahti ei edes ole kuullut tarjolla olleesta koulutuksesta.
Monet työpaikkaohjaajat odottavat oppilaitoksilta nykyistä enemmän tukea ohjaajan työhön. Tähän mennessä viittä opiskelijaa ohjannut Haimilahti olisi toivonut, että opettajat olisivat käyneet työmaalla tutustumassa jo työssäoppimisjakson alkupuolella.
– Alkuvaiheen käynnillä voisi nostaa esiin mahdollisia ongelmia, jolloin niihin voisi puuttua. Jos opettaja vierailee työpaikalla vasta jakson lopulla, on jo myöhäistä ratkoa haasteita, Haimilahti sanoo.
Työnantajat palkitsevat työpaikkaohjaajia vaihtelevasti. Osan palkkatositteeseen ohjaus ei vaikuta mitenkään. Osa saa ohjauksesta erillisen korvauksen.
– Meidän mielestämme ohjaaminen vaatii erityisosaamista, josta kuuluisi myös maksaa korvaus, SAK:n Mikko Heinikoski sanoo.
Työ tekijäänsä opettaa
– Tämä on käsityöammatti, joka opitaan tekemällä. Ja parhaiten oppii työpaikalla, tulevia pintakäsittelijöitä opettava Tove Alcenius sanoo.
Samaa mieltä ovat muutkin tähän juttuun haastatellut. Toimiessaan työssäoppiminen on mainio keino hankkia ammatillista osaamista.
Suvituuli Lundmark lisää työssäoppimisen hyviksi puoliksi myös yleisten työelämätaitojen karttumisen ja kontaktien solmimisen. Harjoittelun kautta voi löytyä kesätyö tai vaikkapa se ensimmäinen oikea työpaikka.
Myös Kati Hongisto toivoo uran urkenevan työssäoppimisen kautta. Kesätyöpaikka LKN:lle on jo varmistunut.
– Tämäkin harjoittelu on vahvistanut, että olen oikealla alalla. Tykkään tehdä fyysistä työtä ja haluan nähdä oman käden jäljen – sen huonon ja hyvän. Ja tietysti tehdä hyvää jälkeä, hän sanoo.
Anu Vallinkoski
