Irtisanotut perustivat oman leipomon

Jyväskylän teollisuusalueella sinisen varastorakennuksen ovesta virtaa ihmisiä pulla- ja leipäpussit käsissään. Palokankaan alueen yritykset ovat jo vuoden ajan saaneet hakea kokouspullat Jyväs Pakarin leipomomyymälästä. Myös alueen työntekijät ovat ottaneet tavaksi piipahtaa leipomossa työpäivänsä jälkeen.

– Myymälässä on alkanut viime aikoina käydä ihan hyvin porukkaa. Meillä ei varsinaisesti mitään myyntimiehiä ole, vaan sana leviää tuolla kentällä. Asiakkaat ovat kehuneet tuotteita hyviksi, se varmasti kertoo jo jotain, sanoo Markku Rapo, Jyväs Pakarin toinen omistaja.

Tärkein osa leipomon myynnistä tapahtuu kuitenkin vähittäiskaupoissa. Jyväs Pakari toimittaa pariakymmentä erilaista leipää noin 25 kauppaan eri puolille Keski-Suomea. Se mikä tänään leivotaan, on myös tänään kaupassa.

– Meidän etumme on paikallisuus. Kun toimimme vain Jyväskylän alueella, olemme tuoreudessa edellä muita. Tuoreus on minun ja monen muun leipurin mielestä se laadun merkki, sanoo Ravon yhteistyökumppani Simo Pynnönen.

Leipomo pyrkii erottumaan muista käyttämällä lähiraaka-aineita. Leivissä käytettävä ruis viljellään keskisuomalaisilla pelloilla ja jauhetaan Liepeen myllyssä Lievestuoreella, kaura tulee Puuppolan Aitokaura -tilalta. Ainoastaan vehnäjauhot tuodaan hieman kauempaa mutta Suomesta nekin.

Hetkessä yrittäjäksi

Rapo ja Pynnönen perustivat Jyväs Pakarin reilu vuosi sitten, tavallaan olosuhteiden pakosta. Miehet olivat työskennelleet Vaasan Oy:n leipomossa vakituisina vuosien ajan. Vuoden 2011 joulukuussa yhtiö ilmoitti lopettavansa Jyväskylän leipomon ja irtisanovansa sen 42 työntekijää. Vasta pari vuotta sitten Fazerin leipomo oli tehnyt saman. Äkkiä Jyväskylässä ei ollut kuin pari pientä leipomoa.

– Sitä mietti hetken, että mitäs tässä nyt tehdään. Talo on rakennettu tänne, lapset ovat täällä koulussa ja päiväkodissa, vaimolla on täällä työpaikka ja kaikki sukulaiset ja ystävät ovat täällä, luottamusmiehenä Vaasan Oy:llä toiminut Pynnönen kertoo.

Moni muu irtisanotuista oli saman tilanteen edessä. Oli selvää, että leipurin hommat saivat jäädä, jos ei ollut valmis muuttamaan. Pynnönen ja Rapo päättivät ratkaista asian toisella tavalla. He perustivat oman leipomon.

– En tiedä, olisiko edellisestä paikasta koskaan tullut muuten lähdettyä, mutta en voi kieltää, ettei oman leipomon perustaminen olisi käväissyt jo aikaisemmin mielessä, Pynnönen sanoo.

Jyväs Pakari perustettiin tiukalla aikataululla. Ajatus omasta yrityksestä kypsyi kevään ajan, ja kesäkuussa löytyivät vuokratilat. Tilat piti vielä remontoida leipomolle sopiviksi, ja ensimmäiset leivät lähtivät kauppoihin elokuussa 2012.

– Sitä on menty niin tukka putkella vuoden ajan, että paljon on jo unohtunutkin, mutta ei se mitään helppoa ollut, Pynnönen kertoo.

Asiakaspalvelu yllätti

Asiakkaita on pikkuruisessa leipomomyymälässä melkein jonoksi asti. Kassan takana seisova Markku Adler toivottaa heidät tervetulleiksi hymyssä suin.

24 vuotta leipurina työskennellyt Adler on yksi Vaasan Oy:n irtisanotuista. Hän oli jo valmis kouluttautumaan merkonomiksi, kun leipurin paikat tuntuivat olevan kiven alla Jyväskylän alueella. Ennen opiskelun aloitusta hän kuitenkin lupautui auttamaan vanhoja työkavereitaan Jyväs Pakarin perustamisessa.

– Tein määräaikaisen työsopimuksen kahdeksi viikoksi, ja sen jälkeen minulle tarjottiin vakinaista työpaikkaa. Seuraavana maanantaina soitin koululle, etten pääsekään tulemaan, Adler kertoo.

Mies on ollut erityisen tyytyväinen päätökseensä. Enää ei tarvitse tehdä yövuoroja, kun Adler vastaa myymälän iltavuorosta.

– Työt ovat täällä tosi monipuolisia, ja ne saa tehdä omassa järjestyksessä. Täällä ei pomoteta, ja silti työt tulevat tehtyä. Kiirehän täällä on koko ajan ja töitä on paljon, mutta ei se haittaa, kun täällä on niin kivaa.

Ja pääsihän leipuri oppimaan uuttakin, nimittäin asiakaspalvelua.

– Ajattelin, että inhoan sitä. Luulin, että kaikki asiakkaat vain valittavat ja ovat ihan hirveitä. Oli ihan valtava yllätys, että asia olikin päinvastoin. Asiakkaat vain kehuvat, että täällä tuoksuu hyvältä ja onpas täällä kiva myymälä. He ovat todella onnellisia meidän puolestamme.

Vuoroon aamukahdelta

Leipomoalan ikuinen valituksen aihe on työaika. Jos haluaa myydä tuoretta leipää, se pitää leipoa yöllä. Jyväs Pakarissa leipominen aloitetaan aamukahdelta.

– Työajat ovat kyllä haasteellisia. Pitää nukkua silloin, kun ehtii. Välillä nukun päivällä ja välillä vähän illallakin, sanoo leipomotyöntekijä Anssi Göös.

Göös on Jyväs Pakarissa yleensä ensimmäisenä paikalla. Hän aloittaa työpäivänsä taikinan valmistuksella. Edellisen päivän viimeinen työntekijä on laittanut taikinajuuren muhimaan, ja siitä Göös alkaa valmistaa ruisleipää.

Kun taikinat alkavat olla aamuneljän aikaan valmiita, Pynnönen tulee auttamaan. Viiden–kuuden maissa saapuu Rapo paistamaan pullia ja munkkeja leipomomyymälään. Viimeisenä tulevat myymälän aamu- ja iltavuorolainen.

Yrittäjän päivät venyvät helposti pitkiksi ja viikonloput jäävät lyhyiksi. Tilanne on parantunut kuitenkin huomattavasti alkuajoista. Silloin Pynnönen ja Rapo saivat painaa viikonloputkin ylitöitä. Nyt lisäapuna häärivät leipomotyöntekijä Tarja Hautomäen tytär Anne ja läheisen ammattikoulun leipuriopiskelijat.

– Kyllä sitä monesti miettii aamun pikkutunteina, kun kello soi puoli kahden aikaa ja on nukkunut neljä tuntia, että oliko tässä mitään järkeä. Mutta jos en olisi lähtenyt tähän, harmittaisi se kahta kauheammin koko loppuelämän, Pynnönen sanoo.

Jenni Uusilehto

Juttu on julkaistu Arvo-lehdessä 3/2013. Lue koko juttu ja katso kuvat täältä.