Alumnit rakentavat siltaa työn ja koulun välille
Vastaantulijoiden huulille kaartuu hymy ja kättelijöitä riittää, kun keittiömestari Jaakko ”Kokki” Kolmonen (74) astelee kokiksi opiskelevan pojanpoikansa Jesse Kolmosen (17) kanssa helsinkiläisen Ravintolakoulu Perhon kapeilla käytävillä.
Täällä Jaakko Kolmonen on omiensa joukossa, sillä Patakakkosesta tutun miehen ura urkeni juuri Perhosta vuonna 1959, kun karjalaisjuurinen laukaalaispoika tuli pääkaupunkiin kokin oppiin.
Nyt lähes 60 vuotta myöhemmin hän on yksi Perhon kuuluisimmista ja samalla aktiivisimmista koulun kanssa yhteistyötä tekevistä entisistä oppilaista eli alumneista.
− Alumniyhdistys perustettiin vuonna 2004. Ryhdyimme keräämään entisten oppilaidemme yhteystietoja ja tekemään suunnitelmallista työtä yhteistyön kehittämiseksi, Perhon alumnikoordinaattori Katja Winogradow kertoo.
Hänen mukaansa Perhon alumnityössä on kyse ravintola-alan tulevaisuuden ja ammattiylpeyden rakentamisesta.
Entiset oppilaat tuovat kouluun terveisiä kentältä. Mihin ala on menossa? Millaisia osaajia ja taitoja tarvitaan?
− Alumnien uratarinat motivoivat nykyisiä opiskelijoita. Nuoret saavat uskoa omaan alaansa ja osaamiseensa. Myös yrittäjiksi ryhtyneet alumnit ovat innoittaneet monia, Winogradow kertoo.
Alumnit käyvät vanhassa koulussaan paitsi luennoimassa myös opettamassa käytännön työtä.
− Monille opiskelijoille ammattilaisen työn seuraaminen on elämys. Esimerkiksi kokin työ on yhä paljolti käsityötä. Oppilaamme ovat päässeet seuraamaan, kun kokit harjoittelevat täällä alan kansainvälisiä kilpailuja varten.
Alumnitoiminta on myös verkostoitumista. Harjoittelu- tai työpaikka voi löytyä alumnin luotsaamasta yrityksestä.
Tuumasta toimeen
Toistaiseksi virallista alumnitoimintaa on vain harvoissa toisen asteen oppilaitoksissa.
Winogradow kannustaa muitakin tarttumaan toimeen.
− Ei tämän heti tarvitse olla suurta. Usein kyse on vain jo olemassa olevan työn näkyväksi tekemisestä.
Hän neuvoo oppilaitoksia ensin miettimään, mitä toiminnalla halutaan saavuttaa ja mitä pitää tehdä, jotta tavoitteet saavutetaan. Vetäjäksi on hyvä nimetä vastuuhenkilö.
− Sitten vain ottamaan yhteyttä entisiin opiskelijoihin ja järjestämään sitä toimintaa!
Esialumnin paras oppi
Jaakko Kolmosta voisi nimittää esialumniksi, sillä hän on käynyt koululla jo 1960-luvulta lähtien luennoimassa ja pitämässä oppitunteja.
− Kun valmistuin vuonna 1961, sain koululta stipendin ja lähdin töihin Frankfurtiin ravintola Kaiserkelleriin ja sieltä Tukholmaan ravintola Richeen. Reissuillani opin esimerkiksi äyriäisten käsittelyä. Se oli Suomessa uutta. Palattuani pääsin soveltamaan oppeja Marskin ja Royalin keittiöissä, Kolmonen muistelee.
Oppejaan Kolmonen jakoi myös Perhossa. Nuori kokki kävi monelle tutuksi sijaisopettajana.
Sittemmin Perhon ja Kolmosen tiet ovat ristenneet monesti. Esimerkiksi sopimus Patakakkosen filmaamisesta syntyi Perhon tiloissa vuonna 1970.
− Olen myös opettanut keittiömestareille perinneruokien tekoa. Eräällä kurssilla jaoin osanottajille 1700-luvun leipäjuurta. Yhä siitä leivotaan leipää monessa ravintolassa, Kolmonen kertoo.
Toista vuotta kokiksi opiskeleva Jesse Kolmonen ei ole vielä päässyt koulun kautta tapaamaan alumneja. Kotioloissa alumnitoiminnasta pitävät huolen Jaakko-ukki ja isä Petri Kolmonen – Perhon kasvatteja hänkin.
− Perinneruuat ovat tosiaan tulleet tutuiksi. Yhdessä on kierretty keikoilla ympäri maata iskän ja ukin kanssa, hän naurahtaa.
− On nyljetty hirven turpaa ja kynitty sorsaa, ukki täydentää.
Entä mikä on se tärkein oppi, jonka Jaakko Kolmonen on halunnut tuleville kokeille välittää?
− Valmista aina ruokaa huolella ja rakkaudella. Siinä on se tärkein mauste.
Anu Vallinkoski
