Samapalkkatavoite edellyttää tekoja
SAK on tasa-arvovastaava Tapio Bergholmin mukaan tyytyväinen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaohjelman jatkumiseen.
− Toivottavasti uusi ohjelma onnistuu paremmin tavoitteissaan kuin nyt päättynyt samapalkkaohjelma, sillä sukupuolten välinen palkkaero on pienentynyt liian hitaasti. Vuosina 2006–2014 samapalkkaohjelma on onnistunut kuromaan eroa umpeen vain 3–4 prosenttiyksikköä, kommentoi Bergholm.
Tapio Bergholm toivoo, että seuraava ohjelma keskittyy etenkin nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroihin.
− Naisvaltaisten palvelualojen vertailukelpoinen palkkakehitys on samapalkkaisuuden kannalta keskeistä. Euromääräiset palkankorotukset luovat umpeen naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa, hän toteaa.
Vuosikymmenten urakka
Samapalkkaohjelman päätavoitteena on ollut kaventaa naisten ja miesten välinen palkkaero 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Nykyisellään keskimääräinen säännöllisen tuntityön perusteella laskettu ero on hieman alle 17 prosenttia.
Uusikin tavoite on varsin kova. Kymmenessä vuodessa pitäisi saada kavennettua palkkaeroa viidellä prosenttiyksiköllä. Vauhdin pitäisi siis reippaasti kiristyä nykyisestä.
Jos palkkaero kapenee kymmenessä vuodessa 12 prosenttiin ja vauhti jatkuisi samana, samapalkkaisuutta lähestyttäisiin vuonna 2050. Jos kuitenkin palkkaero kaventuu yhtä hitaasti kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana eli noin kolme prosenttiyksikköä vuosikymmenessä, samapalkkaisuus saavutetaan 2070-luvulla.
Ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja, oikeustieteen tohtori Pentti Arajärvi on tyytyväinen, että samapalkkaohjelman jatkosta päästiin yhteisymmärrykseen.
Arajärvi pitää uutta tavoitetta realistisena. Se toki edellyttää, että työtä miesten ja naisten tasa-arvon lisäämiseksi jatketaan.
Erot jopa kasvaneet
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos ja tilastokeskus selvittivät laajaan tilastoaineistoon perustuen, miten keskeiset työelämän rakennemuutokset ovat vaikuttaneet naisten ja miesten työmarkkina-asemaan ja palkkaukseen.
Tulosten mukaan työelämän rakennemuutos ei näytä suuresti vaikuttavan samapalkkaisuustavoitteeseen. Ponnisteluista huolimatta ammatillinen eriytyminen on pysynyt voimakkaana.
Ammattirakenteen muutos on hieman kasvattanut sukupuolten palkkaeroja samoin kuin osa-aikatyön yleistyminen. Sukupuolten välinen segregaatio työsuhteiden tyypissä, ja sukupuolten erilainen liikkuminen työmarkkinoilla ja sen palkkavaikutukset eritoten nuorilla, eivät ole omiaan edistämään samapalkkaisuutta.
Suomessa työt ja ammatit ovat voimakkaasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Hyvää koulutusta on pidetty parhaana takeena turvaamaan työmarkkina-asemaa ja tasa-arvoista palkkausta. Palkansaajanaisten hyvä koulutus on parantanut naisten pääsyä vaativampiin tehtäviin. Samapalkkaisuuden kannalta huolestuttavin on tutkimustulos, jonka mukaan erityisesti nuorimmassa ikäryhmässä naispalkansaajien miehiä selvästi vahvempi koulutustason nousu ei ole heijastunut myönteisesti naisten ammatilliseen sijoittumiseen ja palkkauksen tasa-arvoon.
Aino Pietarinen
