Sopimusshoppailulla on rajansa

Saksalainen LSG yritti siirtyä Paltasta Maraan eli vaihtaa EK:n sisällä jäsenliittoa. Tällä LSG pyrki siihen, että Finnairin ateriapalveluissa työskentelevät catering-ammattilaiset olisivat siirtyneet Ilmailualan Unionin ja Paltan sopimuksesta MaRan ja Pamin sopimukseen. LSG laski hyötyvänsä sopimusshoppailusta, mutta tuli kova jarru vastaan. IAU esti työehtosopimuksen siirron lakonuhalla.

Lakko onkin työntekijäpuolella ainoa mahdollisuus estää sopimusshoppailu, sillä työnantajien järjestäytyminen määrää, mitä sopimusta noudatetaan.

Sopimusshoppailu on tullut työmarkkinakieleen työnantajien yleistyvästä käyttäytymisestä. Työnantajayritykset metsästävät halvinta mahdollista sopparia säästöjen ja omien voittojen tavoittelussa. Ilmiön on aiheuttanut elinkeinoelämän muutos, jossa eri alat liukuvat kohti toisiaan, osaltaan erkanevat vanhasta toimialastaan ja alihankinta lisääntyy. Järjestörakenteet ja työehtosopimukset liukuvat tahmeasti perinteisten rajojen yli.

Sopimusaleen pyrkivä työnantaja ei kuitenkaan kovin nopeasti saa hyvitystä shoppailulleen. Vaikka yritys siirtyisi halvemman työehtosopimuksen liittoon, joka ikisen työntekijän aikaisemmin tehty työsopimus on voimassa. Jos työsopimuksessa on sovittu, että tiettyä työehtosopimusta noudatetaan, sitä on shoppailusta huolimatta noudatettava. Työnantaja ei siis voi vaihtaa sitä halvempaan.

Uudet palkatut voi yrittää hetimmiten ajaa halvemman sopimuksen piiriin, mutta taas vastassa on tenkkapoo. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa, jota ei oikeuskäytännön mukaan voi perustella eri työehtosopimuksilla.

Mitä järkeä on siis kikkailla työehtosopimuksilla, joiden etujen ero samalla tai samantyyppisillä aloilla voi olla jokseenkin pieni?

Työantajien halpissopimusten jahti kuvataan shoppailuksi, ostamiseksi. Lehtikielessä ilmiön kääntöpuoli kuvataan rajariidoiksi, jäsensodiksi ja ay-liikkeen sisäiseksi tappeluksi, jos ammattiliitot keskenään kalastelevat jäseniä rajapinnoillaan. Kukin ammattiliitto haluaa pitää jäsenensä ja maanitella heitä lisää, vaikka naapuriliitto kykenisi tekemään alan työntekijöille paremman sopimuksen.

Sopimushoppailu ja IAU:n kaltainen tukilakkoilu ovat tikunnokassa, kun työmarkkinajärjestöt työllisyys- ja kasvusopimuksen velvoittamina jälleen pähkäilevät työmarkkinajärjestelmää ja sen pelisääntöjä. Työnantajia ottaa päähän lakkosakkojen vähyys, 30 000 euroa. Harvoin mainitaan, että työehtosopimusrikkomuksesta työnantajaliitto voi saada enintään 23 500 euron sakot valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Pelisääntöpöydässä ay-liike ja työnantajapuoli ovat ydinkysymysten ääressä. Kyse ei ole vain laittomien lakkojen sakoista, vaan koko lakko-oikeudesta.

Leena Seretin

Lähteet: Lakimies Anu-Tuija Lehto (SAK), Työehtosopimuslaki, Työsopimuslaki