Osa-aikatyö altistaa köyhyydelle
Kolmasosa SAK:laisten alojen naisista ja viidesosa miehistä on SAK:n työehtoja kuvaavan työolobarometrin mukaan joko osa-aikaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Heidän asemansa työmarkkinoilla on heikko myös taloudellisesti.
– Osa-aikaisten työntekijöiden köyhyysriski verrattuna kokoaikatyötä tekeviin ja määräaikaista työtä tekevien köyhyysriski verrattuna vakituista työtä tekeviin on liki nelinkertainen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen vs. tutkimusjohtaja Merja Kauhanen sanoo.
Pienituloisiksi tai köyhiksi luokitellaan ne, jotka kuuluvat kotitalouteen, jossa käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Tämä tarkoittaa että yhden hengen kotitaloudessa pienituloisuusraja oli vuonna 2013 1 190 euroa kuukaudessa.
Vuonna 2013 koko väestön köyhyysaste oli 12,8 prosenttia, ja pienituloisten määrä oli 690 000. Työntekijäammateissa toimivien palkansaajien köyhyysaste oli runsaat neljä prosenttia, mikä on enemmän kuin toimihenkilöiden ja akateemisten vastaava luku.
– Työssäkäyvistä yrittäjien, erityisesti yksinäisyrittäjien ja maatalousyrittäjien, köyhyysriski on silti palkansaajien köyhyysriskiä korkeampi. On myös huomioitava, että työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden köyhyysaste on selvästi korkeampi kuin palkansaajilla tai yrittäjillä, Merja Kauhanen toteaa.
Työttömistä 45,7 prosenttia oli köyhiä vuonna 2013.
Työssä käyvistä kotitalouksista suurin köyhyysriski on alaikäisten lasten yksinhuoltajilla.
Joka viides nainen tekee osapäivätyötä
Määräaikaisten työsuhteiden osuus on pysynyt 2000-luvulla melko samalla tasolla tai hieman laskenut, mutta osa-aikatyö on yleistynyt.
Osa-aikaisten palkansaajien osuus on suurin yksityisillä palvelualoilla, eli vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Lähes 20 prosenttia naispuolisista palkansaajista on nykyään osa-aikatyössä. Miesten vastaava luku on hieman yli 9 prosenttia.
Osa-aikatyössä olevien naisten osuus on 20 prosenttia myös SAK:n aloilla. SAK:n viimeisimmässä työolobarometrissa noin puolet heistä ilmoitti haluavansa tehdä mieluummin kokoaikatyötä.
Vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien kokemukset ovat heikompia monien keskeisten työn laatua kuvaavien indikaattorien suhteen. Tämä käy ilmi tutkimuksesta, jossa Merja Kauhanen oli mukana.
– Se lisää epävarmuutta. Vastentahtoisten osa-aikaisten mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä, kehittää osaamistaan ja edetä urallaan ovat huonommat kuin pysyvää kokoaikatyötä tekevillä, samoin heidän mahdollisuudet päästä työnantajan maksamaan koulutukseen. He kokevat myös suurempaa työttömyyden uhkaa.
Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien asema työelämässä voi siis heikentyä entisestään, vaikka he itse toivoisivat saavansa lisätunteja tai että heidän asemansa muuten vahvistuisi.
Osa-aikaisuus on tasa-arvo ongelma
Osa-aikatyön yleistymistä voidaan Merja Kauhasen mukaan selittää osin työnantajalähtöisillä ja osin työntekijälähtöisillä syillä. Kysyntälähtöiset syyt liittyvät esimerkiksi tuotantojärjestelmään, kilpailuolosuhteisiin ja työmarkkinoiden säätelyyn. Toisaalta toimialarakenne on muuttunut niin, että yhä suurempi osa työpaikoista on palvelusektorilla. Myös yksityisen palvelusektorin työvoiman käyttötavat ovat muuttuneet.
Osittainen vanhempainraha ja osittainen hoitovapaa yhdistettynä osa-aikatyöhön ovat parantaneet työntekijöiden mahdollisuuksia työn ja perhe-elämän yhdistämiseen.
Tasa-arvon kannalta ei ole hyvä asia, että osa-aikatyö on paljon yleisempää naisten kuin miesten joukossa. Lisäksi osa-aikatyötä tehdään ennen kaikkea matalapalkka-aloilla.
– Mitä voimme tehdä kuilun kaventamiseksi, kun kyse on esimerkiksi osa-aikaisten koulutusmahdollisuuksista? Merja Kauhanen kysyy.
Jonny Smeds
