Tasa-arvoista palkkapolitiikkaa
Miten yhteiskunnassa jaettavat edut kohtaavat naisten tarpeet ja vaatimukset esimerkiksi palkoissa, työsyhteen muodoissa, palveluissa, koulutuksessa sekä perheen ja työn yhteensovittamisessa. Jos näihin saadaan kohennusta, niin päästään lähemmäksi tasa-arvoa kuin olemalla huolissaan naisten määrästä pörssiyhtiöiden hallituksissa.
Hietanen muistutti, että SAK:n edustajakokous asetti tavoitteekseen nostaa alimpia kuukausipalkkoja 1800 euroon vuoteen 2016 mennessä. Tavoite on tärkeä, koska alle 1800 euroa kuussa ansaitsevia naisia on 160000, miehiäkin 60000.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, pitäisi alimpiin palkkoihin saada vuosittain 75–100 euron palkankorotus. Se on kova tavoite. Pienimpien palkkojen nostaminen olisi todellista naispalkkapolitiikkaa, muistutti Hietanen.
Turun yliopiston professori, köyhyyttä tutkinut Veli-Matti Ritakallio totesi seminaarissa, että SAK:n tavoite on varsin vaatimaton.
– Jos saa palkkaa 1800, niin käteen jää verojen jälkeen noin 1500 euroa. Yksin sillä pysyy köyhyysrajan yläpuolella, mutta jos on huollettavia, niin jo tipahtaakin köyhyysrajalle tai sen alle. Eikä näillä summilla tule nykypäivänä toimeen, Ritakallio muistutti.
Palkkatavoitteet ja työntekijöiden arvostus herättivät kipakkaa keskustelua.
Maarit Koukkari JHL:stä kertoi esimerkkinä arjen epätasa-arvosta sen, ettei kaikkia töitä arvosteta samalla tavalla. Pitäisi arvostaa myös SAK:laisia ammatteja. Hänen mukaansa työnantaja ajattelee, että näitä töitä voi tehdä kuka vain eikä niistä silloin tarvitse maksaa enempää kuin on pakko.
Saman liiton Riitta Romu totesi, etteivät SAK:laiset hoiva-alan ammattilaiset ole koulutettuja naisia silloin kun rahaa jaetaan.
JHL:n Aila Laamasta suututti se, että siivoojat ovat niin aliarvostettuja, että heitä voidaan heitellä miten sattuu. Ja kuntaliitoksen myötä tilanne on vain mennyt pahempaan suuntaan.
Aino Pietarinen
