Työn vastapainona vapaa
Kun sisarukset Anna-Leena ja Kaisa Soininen tulevat kesämajalleen Helsingin Kivinokkaan, työvaatteet vaihtuvat mökkimekkoon tai vähintään verkkareihin. Samalla unohtuvat työasiat.
– Aukaisen mökin oven, avaan radion ja siirryn toiseen todellisuuteen. Telkkaria meillä ei ole eikä tule, sanoo Anna-Leena.
Samanlaisista fiiliksistä kertoo myös toinen kivinokkalainen, Ritva Laitinen. Kesämajalla tulee tehtyä asioita, joita ei muuten tekisi ja siinä työasiatkin unohtuvat.
– Täällä pääsee irti arjesta. Minulle tärkeintä on ulkona oleminen ja erilainen puuhailu, Ritva sanoo.
Metroradan kupeessa Kulosaaren ja Herttoniemen välissä sijaitsevalla Kivinokalla on pitkät perinteet työläisten kesänviettopaikkana. Sörnäisten työväenyhdistyksen nuoret vuokrasivat Kivinokan alueen kesäksi käyttöönsä ensimmäisen kerran jo 1916.
Anna-Leena työskentelee esimiestehtävissä Helsingin kaupungilla päivähoidosta vastaavassa yksikössä. Hän sanoo, että työ on ajoittain stressaavaa, mutta kummallisesti työstressi laukeaa, kun oman mökin ovi avautuu työpäivän jälkeen.
– Tämä ei ole mikään projektimökki. Me emme tee täällä koko ajan jotakin, vaan olemme ja nautimme. Kuuntelemme linnunlaulua ja tuulen suhinaa puissa.
Yhteisöllistä ja ekologista mökkeilyä
Ritva Laitinen asuu kesät mökillään ja pyöräilee sieltä töihin Itäkeskukseen. Aamu alkaa pulahduksella mereen.
– Tämä on sosiaalista, yhteisöllistä mökkeilyä. Järjestämme paljon yhteistä tekemistä, kuten kirpputoreja ja talkoita. Yhteisiä juhliakin on pitkin kesää.
– Kesämaja on ekologinen tapa viettää vapaa-aikaa verrattuna siihen, että matkustaisi joka viikonloppu autolla ruuhkassa pitkän matkan mökille, sanoo Ritva.
Hänellä ei ole mökissään sähköä ja veden hän hakee yhteisestä vesipisteestä.
Herttoniemessä asuva Anna-Leena arvostaa mökkeilyn helppoutta.
– Pakkaan repun ja käyn ostamassa vähän eväitä. Hetken päästä olenkin jo mökillä.
Pirjo Pajunen
