Työssäoppimista reiluilla ehdoilla

SAK:n koulutuspäällikkö Mikko Koskinen näyttää vihreää valoa sille, että työssäoppimiseen kehitetään uusia, joustavia malleja. Työssäoppiminen lisääntyy muun muassa maahanmuuttajien määrän lisääntyessä.

– Tarvitaan joustavia ja räätälöityjä opintopolkuja, jotta esimerkiksi oleskeluluvan saaneet pääsevät nopeasti työn syrjään kiinni, Koskinen sanoo.

Hän ei kuitenkaan lämpene malleille, jotka lähtevät siitä, että joillekin kohderyhmille, kuten maahanmuuttajille tai nuorille, voidaan maksaa työehtosopimuksen alittavaa palkkaa ja soveltaa kevyempiä työnantajavelvoitteita.

Suomen yrittäjien eläkkeelle jäänyt johtaja Rauno Vanhanen valmistelee parhaillaan Omnian rehtorin Maija Aaltolan kanssa opetus ja kulttuuriministeriölle uutta työssäoppimisen mallia, koulutussopimusta. Ministeriössä tavoitteena on, että koulutussopimusmalli olisi osa toisen asteen koulutuksen kokonaisuudistusta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2018 alusta. Vanhasen selvitystyö valmistuu helmikuun loppuun mennessä.

Sekavuus uhkaa lisääntyä

Suomen Yrittäjät on ajanut koulutussopimusta jo pitkään. Ideana on, että ammatillisen perustutkinnon voisi suorittaa pääasiassa työpaikalla. Oppisopimuksesta malli poikkeaa siinä, että kyse ei olisi työsuhteesta eikä oppijalle maksettaisi työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Malli sijoittuisi työsuhteisen oppisopimuksen ja palkattoman työharjoittelun välimaastoon.

– Mikä on koulutussopimuksen suhde oppisopimukseen ja työssä oppimiseen? Vaarana on sekavuuden lisääntyminen, Koskinen aprikoi.

Muussa kuin työsuhteessa tapahtuva harjoittelu ja oppiminen työpaikoilla pohjautuvat työmarkkinajärjestöjen välisiin suosituksiin, joita on viety työehtosopimuksiin tai niiden liitteisiin. Tämä on unohtunut koulutussopimuksen valmistelussa.

– On epäselvää, ovatko suositus ja sen pohjalta tehdyt liittokohtaiset sopimukset enää ajantasaisia, jos koulutussopimus otetaan käyttöön.

Alakohtainen räätälöinti tarpeen

Mikko Koskisen mielestä työssä tapahtuvaa oppimista kannattaisi kehittää alakohtaisesti räätälöityjen oppisopimusmallien kautta. Kohderyhmänä olisivat vailla työkokemusta ja perusasteen jälkeistä tutkintoa olevat alle 25-vuotiaat nuoret. Työnantajalle maksettavaa koulutuskorvausta voitaisiin nostaa, jos yritys ottaa oppiin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevan nuoren.

SAK on esittänyt toisen asteen koulutukseen 2+1 tai 1+2 -mallia, jossa osa oppimisesta tapahtuisi työpaikalla. Tätä mallia on kokeiltu, mutta se käyttöä on rajoittanut nykyinen rahoitusmalli, jossa oppilaitokset saavat enemmän rahaa oppilaitoksessa kuin oppisopimuksessa opiskelevista.

– Toisen asteen koulutusta uudistettaessa on tärkeää, että rahoitusmallista tulee neutraali.

Mikko Koskisen mukaan on perusteltua, että työssäoppiminen osana ammatillista tutkintoa on jatkossakin selkeästi harjoittelua ilman työsuhdetta. Myös siitä on syytä pitää kiinni, että työssä oppijat eivät korvaa työpaikalla muita työntekijöitä.

Pirjo Pajunen