Kun muu ei auta...
Jos työnantaja toimii työntekijöiden mielestä epäasiallisesti tai epäoikeudenmukaisesti, niin mitä voi tehdä?
Laillisia keinoja on. Jos keskustelut ja neuvottelut eivät johda tuloksiin, niin toki työntekijät voivat liittoineen nostaa kanteen työnantajaa vastaan lain tai sopimuksen rikkomisesta. Tämä tie on kuitenkin raskas eikä tuo pikaista helpotusta. Niinpä työntekijät saattavat joutua turvautumaan työtaisteluun. Lakko on kuitenkin aina vihonviimeinen keino.
Julkisuus leimaa lakot laittomiksi, kun työnantaja niin sanoo. Vain harvoin tehdään lehtijuttuja työtaistelujen todellisista syistä.
Työtuomioistuimen viime vuoden lakkoja ja muita työtaisteluja koskevista päätöksistä ilmenee, että eniten on lakkoiltu henkilöstöpolitiikkaa vastaan. Monessa tapauksessa se on koettu epäasialliseksi ja epäoikeudenmukaiseksi tai pikkupomot ovat epäasiallisella käytöksellään saaneet työntekijöiden mitan täyteen.
Myös irtisanomisiin johtaneet yt-neuvottelut ovat laukaisseet ulosmarsseja. Näillä ”surulakoilla” henkilöstö haluaa ilmoittaa tyytymättömyytensä ratkaisuun.
Usein lakkoon on jouduttu, kun työntekijät kokevat, etteivät he ole voineet mitenkään vaikuttaa asioihin, pomot pompottavat ja sanelupolitiikan katsotaan menneen liian pitkälle. Varsin yleisesti ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoihin.
Lakkojen ja sakkojen tie ei useinkaan tuo helpotusta työpaikoille. Ne eivät tasavertaista tai paranna työpaikan neuvottelusuhteita. Työnantajan vahva direktio-oikeus johtaa helposti neuvottelun sijasta saneluun.
SAK:n päälakimies ja työtuomioistuimen jäsen Timo Koskinen arvioi, ettei työpaikoilla vieläkään osata keskustella asioista tulevaa ennakoiden. ”Irtisanottu, mutta säästötalkoisiin sitoutunut työntekijä, kokee saaneensa perusteettomasti Musta Pekka -kortin”.
Aino Pietarien
