Joka kolmas on riskikäyttäjä
Päihdeongelma koskettaa jokaista työpaikkaa. Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa 2012 -tutkimuksen mukaan 39 prosenttia kaikista työssä käyvistä miehistä ja 14 prosenttia kaikista työssä käyvistä naisista juo niin paljon, että se on vaaraksi terveydelle. Työläisammateissa toimivat miehet ovat suurin riskiryhmä – heistä lähes joka toinen on alkoholin riskikäyttäjä.
– Päihdeongelmia on kaikissa ammattiryhmissä. Tämä koskee myös potilaiden ja lasten parissa työskenteleviä, eli ammatteja joissa ei toivoisi sattuvan virheitä, Lahden kaupungin työhyvinvointipäällikkö Jenni Korhonen sanoo.
Lahdessa päihteiden käyttöön työaikana pätee nollatoleranssi. Päihdeohjelmaa päivitetään säännöllisesti, kaupungilla on oma päihdesairaanhoitaja, ja työhyvinvointivaltuutettu toimii päihdeyhdyshenkilönä.
– Uusille työntekijöille kerrotaan jo perehdyttämisen yhteydessä päihteettömästä työpaikastamme, päihdeohjelmastamme ja suhtautumisestamme havaittuihin ongelmiin, Jenni Korhonen kertoo.
Jenni Korhosen ja työhyvinvointivaltuutettu Seppo Hahlin mielestä päihdeohjelman on oltava niin selkeä, etteivät säännöt jää epäselviksi sen enempää työnantajalle kuin työntekijöillekään. On myös tärkeää, että työnantajan, työntekijöiden ja terveydenhuollon edustajien keskinäinen yhteistyö toimii.
Hoitoa työajalla
Jos työntekijän epäillään olevan humalassa, päihdeyhdyshenkilö pyytää häntä puhaltamaan alkometriin, ja asia hoidetaan huomiota herättämättä. Jos henkilö kieltäytyy puhaltamasta, asiaan suhtaudutaan samalla tavalla kuin jos alkometri olisi antanut lukeman.
– Puhaltaminen on työntekijän oman edun mukaista, sillä hän voi olla vain väsynyt tai sairas, Seppo Hahl korostaa.
Humalassa oleva ohjataan pois työpaikalta. Henkilöä kuullaan seuraavana työpäivänä, ja sen jälkeen hänet ohjataan hoitoon. Nykyään työntekijä saa lisäksi varoituksen.
– Jotkut kokevat pelkän hoitoonohjauksen ankarana rangaistuksena, toiset taas eivät piittaa minkäänlaisista rangaistuksista, Seppo Hahl sanoo.
Päihdesairaanhoitaja koordinoi hoitoa, joka yleensä jatkuu vuoden ja käsittää tietyn määrän hoitokäyntejä. Henkilö saa jatkaa tämän ajan työssään normaalisti, ja hoitokäynnit voi yleensä tehdä työaikana. Mahdollisen laitoshoidon aikana työntekijä saa normaalin sairausajan palkan.
Kaikki tapahtuu luottamuksellisesti, mutta Jenni Korhonen ja Seppo Hahl toteavat huhujen lähtevän silti helposti liikkeelle työyhteisössä.
– Varsinkin pienellä työpaikalla on mielestäni hyvä, jos ihminen itse kertoo asiasta työtovereille.
Jos sama henkilö jää kiinni toistuvasti, työsuhde voidaan purkaa.
Juomisesta vaikea puhua
Vaikka testausta ja hoitoa varten onkin olemassa selkeät säännöt, painopiste on silti ennaltaehkäisevässä työssä. Päihdeasioista tiedotetaan paikallisesti Lahden kaupungin työpaikkojen henkilöstökokouksissa, ja työntekijät saattavat sellaisen jälkeen ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä päihdesairaanhoitajaan.
Jenni Korhosen ja Seppo Hahlin mielestä on hyvä, jos työyhteisössä puhutaan avoimesti alkoholinkäytöstä. Silloin siitä tulee luonteva osa työterveyttä.
– On niin helppo suojella työkaveria kiinni jäämiseltä. Luulee tekevänsä toiselle palveluksen, mutta siinä käykin päinvastoin, Jenni Korhonen sanoo.
Ennen kaikkea esimiesten tulee puuttua asiaan, jos he havaitsevat, että jollakulla on päihdeongelma. Se voi tosin olla vaikeaa, etenkin jos työntekijä hoitaa työnsä. Työntekijöiden on usein vielä vaikeampi ilmiantaa työtoveria esimiehelle tai puhua alkoholinkäytöstä suoraan asianomaisen kanssa.
Luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut voivat joutua kiperään tilanteeseen, jos päihteidenkäyttönsä kiistävä työntekijä kokee, että ne, joiden tehtävänä on oikeastaan puolustaa hänen etujaan, ovatkin häntä vastaan.
– Itse en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen. Mutta totta kai minua hermostutti, kun piti ensimmäistä kertaa puhalluttaa ihminen, joka oli kaiken lisäksi tuttu, Seppo Hahl sanoo.
Jonny Smeds
Lue myös: Uskalla puhua alkoholista
