Työura pitenee työoloja uudistamalla

Palkansaajien edustajat toivat eläkeneuvottelupöytään ainoastaan sellaisia laatuasioita, joilla on tieteellisestikin todistettu olevan vaikutusta työurien jatkumiseen. Työnantajat eivät niitä kuitenkaan hyväksyneet. Syyskuussa valmiiksi saatu eläkepaketti jäi työelämän laadun kehittämisen näkökulmasta laihaksi.

Yksi palkansaajien laatutavoitteista oli työaikajoustot, joita työnantajatkin ovat muissa yhteyksissä vaatineet. Palkansaajien tavoitteena oli, että työntekijällä olisi oikeus lyhentää työaikaansa elämäntilanteen mukaan, kerätä työaikapankkiin joustovaraa vastaisuuden varalle ja vaikuttaa työaikasuunnitteluun.

Kehittämispäällikkö, eläkeneuvottelujen laatuasioissa mukana ollut Juha Antila SAK:sta sanoo työnantajien asenteen olevan murheellinen itse tavoitteen kannalta.

– Olemme työmarkkinaosapuolten kanssa olleet yhtä mieltä siitä, että työuria pitää kaikin keinoin jatkaa. Yksistään eläkeikää nostamalla tavoitetta ei saavuteta. Meillä on Suomessa hurja määrä tutkittua tietoa ja kokemuksia siitä, että lisäämällä työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa työnsä sisältöön ja työaikoihin saadaan hienoja tuloksia työn tuottavuuteen ja sairauspoissaolojen vähentymiseen. Tätä ei nyt haluttu tunnustaa ja edistää, Juha Antila sanoo, mutta arvelee palkansaajapuolen listan olevan pöydällä seuraavissa kolmikantaneuvotteluissa.

Uudet ruuhkavuodet työuran lopussa

Työurat eivät pitene, ellei työntekijöillä on ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä koko työuransa ajan, tutkijatohtori Monika von Bonsdorff Jyväskylän yliopistosta sanoo. Hän epäilee, että eläkeratkaisu saattaa tuoda uudet ruuhkavuodet työuran loppuun, kun eläkeikä siirtyy yhä kauemmaksi. Omista vanhemmista ja lapsenlapsista huolehtiminen lisäävät työkykyisten taakkaa.

Ihmisillä on muitakin arvokkaita vastuita kuin palkkatyö. Hyvin omasta terveydestään huolehtivat saattavat jaksaa työkykynsä puolesta työelämässä pitkäänkin, mutta elämä tuo muita rasitteita, jotka syövät myös työkykyä.

Monika von Bonsdorff taloustieteilijänä ja johtamisen tutkijana korostaa työelämän laatua myös silloin, kun ihmiset ovat parhaimmillaan.

– Hyvin menestyvät yritykset avaavat jo nyt henkilöstölleen johtamisen periaatteita ja tavoitteita ja sallivat työmuotoilua ja työajan autonomiaa, Monika von Bonsdorff sanoo ja pohtii, miksi tämä ei kelpaa valtakunnalliseksi malliksi.

Palkansaajien tavoitelistalla oli, että yrityksen johtamisen ideoista ja perusteista keskusteltaisiin henkilöstön kanssa yhteistoimintamenettelyssä.

– Johtamisen kehittämiseen pitäisi paneutua ennen kuin ollaan yt:ssä irtisanomisten kanssa. Osa johtamista on, että kyetään selviytymään vaikeissa tilanteissa. Johtaminen on helppoa, kun tilauskirjat ovat täynnä, työvoimaa saatavilla ja kaikilla menee hyvin.

Monika von Bonsdorff sanoo, että Suomessa kaikki tietävät liikunnan olevan tärkeää ja rasvojen ja sokereiden pahasta, mutta sille ihmiset eivät voi mitään, että töissä olevat käyvät ylikierroksilla, toiset kärsivät työn puutteesta ja työttömyys sekä liiallinen työkuorma rapauttavat niin ihmis- kuin työkuntoa.

– On tärkeää, että eläkeuudistuksenkin yhteydessä puhutaan työhyvinvoinnin merkityksestä. Muutosvaiheessa tapahtuu aina jotain pientä edistymistä, Monika von Bonsdorff luottaa.

Ratkaisevaa työhyvinvoinnin johtaminen

Asiantuntijalääkäri Kari Haring SAK:sta sanoo, etteivät työurat pitene näennäisellä tekemisellä tai työkyvyttömyyseläkkeiden ehtoja kiristämällä. Tilastot osoittavat, että työkyvyttömyyseläkkeiden hylkyprosentti on noussut.

Haringin mielestä työurien todellisen jatkamisen ydin on itse työelämässä ja sen laadussa, johon laeilla luodaan vain raamit. Ratkaisut tehdään aidossa yhteistyössä työpaikoilla.

– Loppupeleissä työpaikkatasolla ratkaisee työhyvinvoinnin johtaminen. Työterveyshuolto on merkittävä toimija, mutta hyväkään työterveyshuolto ei voi yksin ratkaista työn tekemiseen liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä pulmia, ellei työpaikalla sitä haluta.

Kari Haring painottaa, että tuloksia sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämisessä saadaan työpaikoilla parhaiten aikaan kokonaisvaltaisella työkyvyn edistämisellä ja tukemisella.

Leena Seretin