Muisti voi pettää jo työikäisenäkin

– On olemassa ammatteja, joissa muistisairas voi jatkaa työntekoa. Mutta hoito- ja kuntoutusketjun alkupäässä on pahoja aukkoja, sanoo Muistiliiton projektisuunnittelija Heidi Härmä.

Liitto esitteli viime syksynä työikäisille muistisairaille tarkoitetun kuntoutusmallin, jossa yhtenä kohtana esitetään sairastuneille tukea työelämässä, tarvittaessa henkilökohtaista avustajaa.

Kaikkien muistisairaiden kuntoutusta koskevat puutteet nousivat selvästi esille tuoreessa REPEAT-tutkimuksessa. Tutkimusta varten haastateltiin 290 potilas-omaisparia, joista 90 prosenttia kertoi, että hoito- ja kuntoutussuunnitelma oli edelleen laatimatta, kun sairauden toteamisesta oli kulunut kuukausi.

Viime keväänä esiteltiin kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Sillä pyritään herättelemään kuntapäättäjiä ja palveluita suunnittelevia tahoja ottamaan muistisairaat paremmin huomioon.

Varhainen toteaminen tärkeää

Sairauden varhainen toteaminen on hyvä asia. Työelämässä asia huomataan ehkä aikaisemmin, jos työtoverin käyttäytyminen muuttuu. Työntekijälle voi tulla vaikeuksia hoitaa raha-asioita tai omaksua tietotekniikkaa tai vaikkapa uutta leimausjärjestelmää. Jos vaikeuksia pyrkii piilottelemaan ja yrittää kaikin keinoin vain selvitä, tuloksena voi olla työuupumus.

– Työterveyshuolto voi testata ja kartoittaa elämäntilannetta. Muistiongelmia voivat aiheuttaa myös univaikeudet, masennus tai pitkäkestoinen stressi. Neurologi voi tehdä diagnoosin tarkemman tutkimuksen jälkeen, sanoo Heidi Härmä.

Jos työntekijä tekee työtä, jossa hän vastaa muiden hengestä – toimii esimerkiksi hoitoalalla tai sähköasentajana – työssä jatkaminen ei tule kysymykseen. Luovaa työtä tekevä tai asiantuntijatehtävissä toimiva työntekijä voi sen sijaan jatkaa vielä jonkin aikaa.

– Kysymys on ennen muuta turvallisuudesta ja vastuusta. Esimiesten ja terveydenhuollon kanssa on pohdittava, miten voi jatkaa. Kaikki eivät kuitenkaan edes halua jatkaa, sanoo Heidi Härmä, joka peräänkuuluttaa mahdollisuutta päättää itse siitä, missä vaiheessa haluaa lähteä työelämästä.

Nykyään ihminen siirretään usein sairaseläkkeelle. Osin on kyse siitä, että suunnittelua ja muistisairaille tarkoitettua tukea ei ole tarpeeksi, osin siitä, että muistisairauksien suhteen ollaan ennakkoluuloisia.

Pois turha dramatiikka

Muistisairaus on koko perheen sairaus. 45-vuotias tarvitsee erilaisia palveluja kuin 80-vuotias.

– Perheessä voi olla alaikäisiä lapsia. Heille ei ole tarjolla mitään tukea, ei mitään palveluja. Puoliso voi olla vielä työelämässä. Palveluja tarvitaan, mutta yleensä niitä haetaan vasta sitten, kun perhe on ajautunut vaikeaan kriisiin. Pahimmassa tapauksessa saatetaan päätyä lasten huostaanottoon. Sitä ennen olisi voitu tehdä paljonkin, että perhe-elämä olisi saatu toimimaan.

Sairastuneelle paras vaihtoehto on yrittää elää niin kuin ennenkin, seurustella ystävien ja mielellään myös entisten työkavereiden kanssa, toteaa Heidi Härmä, joka haluaa riisua muistisairauksien ympäriltä turhan dramatiikan.

Muistiliiton jäsenjärjestöillä on isommilla paikkakunnilla työikäisille tarkoitettua päivätoimintaa.

– Kaikki eivät ehkä halua sellaiseen toimintaan osallistua, mutta muistikaveri, jonka kanssa tehdään asioita yhdessä, olisi hyvä juttu. Osa yhdistyksistä kouluttaa tällaisia kavereita.

Terve elämäntapa, jossa käytetään sekä aivoja että kroppaa, voi suojata muistisairauksilta.

– Nykypäivän työelämän stressi näkyy aivoissa. Se voi olla riskitekijä, joka laukaisee muistisairauden tulevaisuudessa. Väestön ikääntyessä muistisairaudet lisääntyvät epidemian tavoin kaikkialla maailmassa, sanoo Heidi Härmä.

Ingegerd Ekstrand

Tietoa Muistiliitosta