Syrjimättömyys on tanakasti pykälöity
Perustuslain syrjintäkieltoa ilmentävät työsopimuslaki, tasa-arvolaki, rikoslaki ja yhdenvertaisuuslaki.
Pykäliä riittää syrjimättömyydelle, mutta silti osa työelämässä kokee tulleensa syrjityksi esimerkiksi nuoruuden tai varttuneisuuden, sukupuolen tai yhä useammin ulkonäkönsä vuoksi. Osalla on vaikeuksia saada pitää etninen identiteettinsä huiveineen ja osalla vammaisia hankaluuksia saada osallistua työelämään tarvitsemillaan apuvälineillä. Luottamushenkilöitäkin syrjitään eikä kritiikkiä siedetä.
Syrjimättömyyttä valvotaan monella taholla. Tasa-arvovaltuutettu valvoo, että syrjintää sukupuolen ja nykyään myös sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun vuoksi ei tapahdu. Transseksuaalimies saa siis esiintyä työpaikalla naisena.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun valvonta ei ulotu työelämässä yksittäistapauksiin vaan valvoja on työsuojeluviranomainen. Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi puuttua lausunnoillaan yleisiin ilmiöihin, kuten uskontoon kuuluvan huivin tai muun päähineen käyttöön työssä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työmaata on myös viranomaisten taholta tullut syrjintä.
Työpaikoilla luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut vahtivat, että naisia ja miehiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Sen sijaan muiden perusteiden yhdenvertaisuus on vielä henkilöstön edustajilla hakusessa. Toivon kipinää herättää se, että työpaikalla on oltava ensi vuoden alusta alkaen yhdenvertaisuussuunnitelma.
Seuraamukset syrjinnästä vaihtelevat riippuen siitä, mistä syrjintä on aiheutunut. Tasa-arvolain mukainen syrjintä on maksanut työnantajalle keskimäärin 8 000 euroa, mutta muiden perusteiden mukaan keskimäärin 5 000 euroa. Lainmuutos on tehty ja nyt odotellaan oikeuskäytännön linjauksia.
Asiantuntijoiden mukaan pykälät ja sanktiot vähentävät ajan kanssa syrjintää työelämässä ja yhteiskunnassa. Asenteet ja ajattelemattomuus ovat suurimpia syitä, että syrjintää hyvästä lainsäädännöstä huolimatta esiintyy. Tietoistakin syrjintää on.
Suomi on oppinut 30 vuodessa, että naisia ja miehiä pitää kohdella yhdenvertaisesti työssä. Tavoitetta kohti on menty, mutta matkaa on vielä taitettavana, sillä syrjintäkokemuksia ilmenee yhä. Jotta etnisen taustan, iän, uskonnon, vammaisuuden ja ulkonäön perusteella ei syrjittäisi työelämässä ja yhteiskunnassa, on otettava suvaitsevaisuusloikkia. Myös ay-edunvalvonnan pitäisi olla itsestäänselvyys.
Syrjimättömyys on haasteellista, sillä yhteiskuntaamme tulee koko ajan uusia erilaisuuksia, joita pitäisi kunnioittaa. Nyt mietitään, voivatko kristilliset arkipyhät loppiainen ja helatorstai olla korvattavia vapaapäiviä ja voitaisiinko ne jopa siirtää viikonlopun yhteyteen. Pitäisikö syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden nimissä miettiä, mitkä eri uskontoihin liittyvät vuoden päivät ovat merkityksellisiä vähemmistöille ja voisivatko ne olla arkivapaita?
Syrjimättömyys on yksilön ihmisoikeus. Yhdenvertaisuus on maraton, joka ei yksin pykälillä edisty vaan tarvitaan myös asennejumppaa.
Leena Seretin
Asiantuntijat: lakimies Anu-Tuija Lehto (SAK) sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.
