Ruotsalainen selvitys: Työvoimakulujen leikkaus ei johtanut nuorten palkkaamiseen

Ruotsissa 19–26-vuotiaiden työnantajamaksuja laskettiin vuonna 2007 aiemmasta 32,42 prosentista 21,30 prosenttiin. Vuonna 2009 kaikkien alle 26-vuotiaiden työnantajamaksut pudotettiin 15,49 prosenttiin. Tarkoitus oli kannustaa palkkaamaan nuoria.

Tämä vaikutti selvästi palkkakustannuksiin. Vähittäiskaupan alalla vanhempien työntekijöiden kulut olivat ennestään 15–17 prosenttia korkeammat kuin nuorten. Maksujen leikkaus lähes tuplasi tämän, nykyään ero on noin 32 prosenttia.

Tukkukaupan alalla nuorten ja vanhempien palkkauskulujen ero oli ennen muutoksia vain 7–8 prosenttia, mutta nyt se on revähtänyt 24–25 prosenttiin.

Mikäli palkkakustannukset estäisivät nuorten työllistämisen, olisi alennusten pitänyt johtaa nuorten osuuden kasvuun. Vähittäiskaupassa henkilökunnan vaihtuvuus on vuodessa noin 30 prosenttia ja tukkukaupassa noin 20 prosenttia.

Toisin kävi. Vähittäiskaupassa nuorten osuus oli ennen muutoksia 43,6–44,1 prosenttia työntekijöistä, mutta sen jälkeen osuus on pääsääntöisesti laskenut. Vuoden 2012 osuus oli 42,6 prosenttia. Alalla on paljon osapäivätyötä, mutta tehdyissä työtunneissa näkyy sama kehitys: nuorten osuus on laskenut.

Tukkukaupan työntekijöistä nuoria oli ennen työnantajamaksujen leikkauksia 26,8–28,3 prosenttia. Jo ensimmäisenä muutoksen jälkeisenä vuonna 2008 osuus putosi 25,3 prosenttiin ja oli viime vuonna 24 prosenttia. Luvut ovat vastaavia työtunneissakin laskettuina. Matalimmillaan nuorten osuus kävi heti sen jälkeen, kun maksuja alennettiin toisenkin kerran.

Vaihtoehtona parempi koulutus

Iskikö lama kauppaan, aleniko työntekijöiden määrä voimakkaasti? Ei, vuoden 2006 työntekijämäärä on vähittäiskaupassa melkein sama kuin viime vuonna ja tukkukaupassa se on kasvanut selvästi – samalla kun siellä nuorten osuus väheni reippaasti.

Työnantajan palkkauskulujen vähentäminen perustuu ajatukseen, että työvoimasta tulee käyttökelpoista, kunhan se on riittävän halpaa. Handelsin selvitys osoittaa tämän teorian paikkansapitämättömyyden.

Raportin laatineet tutkijat Stefan Carlén ja Josefine Boman etsivät selitystä työelämän osaamisen tarpeilla, jotka eivät aina kohtaa annettavaa koulutusta. Kaupankin alalla tarvitaan monipuolista ammattitaitoa. Siksi satsaus koulutuksen parantamiseen toisi enemmän tulosta kuin työnantajien tukeminen.

Työnantajamaksujen alennus merkitsee valtiolle noin kahden miljardin euron vuosittaista subventiota yrityksille. Tuki näyttää ohjautuvan saman tai pienemmänkin nuorten määrän työllistämiseen, jonka ne jo ennestään työllistivät.

Ruotsissa oli viime vuonna 147 000 nuorta työtöntä. Yrityksille annetuilla kahdella miljardilla saisi heille 37 778 kokopäivätyötä 2 850 euron kuukausipalkalla tai 184 783 uutta opiskelupaikkaa korkeakouluissa. Sen sijaan hallitus on tänä vuonna leikkaamassa niiltä 10 000 opiskelupaikkaa ja 80 miljoonaa euroa määrärahoista.

Samalla rahalla voitaisiin hankkia 266 566 ihmiselle työmarkkinakoulutus hoiva-aloilla. Tämä parantaisi heidän osaamistaan ja mahdollisuutta löytää työtä työvoimaa kaipaavilta aloilta.

Jopa Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt epäili haastattelussaan Dagens Nyheterissä viime vuonna sitä vaikuttaisiko suunniteltu nuorten palkkojen laskeminen työllistymiseen.

– En vain yksinkertaisesti usko tähän ajatukseen palkkojen laskemisesta. Siinä tapauksessa meidän olisi jo pitänyt nähdä tämä (nuorten työllisyyden kasvu), koska olemme jo laskeneet kustannuksia selvästi.”

Heikki Jokinen

Handelsin selvitys ”Har sänkta arbetsgivaravgifter hjälpt unga att få jobb i handeln?” (pdf)