Hajanaisen LO:n uusi alku

– Kaikki eivät voi olla samaa mieltä, mutta solidaarisuussyistä meidän täytyy ymmärtää toisiamme ja pitää yhtä. Keskinäinen riitely ei käy laatuun, vaan meidän pitää yhdistyä hallitusta vastaan. Kuljemme nyt vastamäkeä, totesi yksi LO:n edustajakokouksen nuorimmista edustajista, 23-vuotias karlskronalainen, hotelli- ja ravintola-alan ammattiliittoa edustava Björn Kjellgren.

Sopimusneuvotteluja on viime vuosina leimannut sisäinen kinastelu. Teollisuusliitot ovat luopuneet LO:n sopimuskoordinoinnista ja allekirjoittaneet sopimuksia, joissa palkankorotukset ovat olleet pieniä, ja muut ovat joutuneet tekemään samoin. Teollisuusliitot ovat niin ikään jarruttaneet tasa-arvoeriä, mikä on herättänyt ärtymystä naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla, esimerkiksi kunta-alalla.

– Uskon, että LO on eheytettävissä. Emme me elä eri maailmoissa. Joskus puhumme eri asioista, joskus samoista asioista eri sanoin. Kaikkien liittojen pitää nyt ryhtyä tekemään töitä tasa-arvon ja jäsenmäärän lisäämisen puolesta, sanoo LO:n suurinta eli kunta-alan ammattiliittoa edustava perushoitaja Lena Andersson Eskilstunasta.

Porvarit purkaneet sosiaaliturvaa

Edustajakokouksen tärkein kysymys oli uhan alla oleva hyvinvointi, katsoo kiinteistötyöntekijöiden liittoa edustava työtön siivooja Victoria Morberg Kolbäckistä Västeråsin läheltä. Ihmisiä putoaa järjestelmän ulkopuolelle. Moni on vailla sosiaalista turvaa, eikä kaikilla ole varaa kuulua työttömyyskassaan, sanoo työttömien tukiryhmää vetävä Victoria, ja kertoo, että moni itkee, kun rahat eivät riitä edes välttämättömimpään.

Porvarihallitus on viiden vallassaolovuotensa aikana purkanut järjestelmällisesti sosiaalista turvaverkkoa ja toiminut ay-liikettä vastaan. Kouriintuntuvimpia esimerkkejä on työttömyyskassamaksujen moninkertaistaminen 2007. Sekä Victoria Morberg että Björn Kjellander vakuuttavat, että matalapalkka-aloilla moni lähtee liitosta yksinkertaisesti siksi, ettei heillä ole varaa kuulua siihen.

– Ruotsalainen hyvinvointivaltio on romahtanut, erityisesti porvarivallan neljän ensimmäisen vuoden aikana. Moni on kadottanut kipinän, ja kipinän menettäminen on vaarallista, koska sitten ei välitä enää mistään. Minun tehtäväni ay-liikkeen luottamushenkilönä on saada tuo kipinä syttymään uudelleen, Victoria toteaa.

Läpikulkualoilla ei järjestäydytä

Nuorista vain harva lähtee mukaan liittoon, toteaa Björn Kjellander. Tämän vahvistaa toinen hotelli- ja ravintola-alaa edustava nuori mies, 29-vuotias tarjoilija ja baarimikko Carl Michael Lejon Skövdestä.

– Esimerkiksi pikaruokapaikoissa, kuten MacDonaldsilla ja Burger Kingissä töissä olevia nuoria on tosi vaikea saada liittoon. He pelkäävät menettävänsä työnsä, jos panevat hanttiin tai alkavat toimia liitossa, kertoo osastonsa nuorisovastaavana toimiva Carl Michael.

Ravintola-alan toinen ongelma on, että moni pitää sitä läpikulkualana. Nuoret eivät välitä järjestäytyä, koska uskovat vaihtavansa pikapuolin alaa.

– Alan tilanne on erittäin epävarma. Saa olla iloinen, jos töitä on tänään, mutta tulevaisuutta ei voi suunnitella, Björn sanoo.

Keskustelua henkilöstövuokrauksesta ja työajoista

LO:n ei pidä toimia henkilöstönvuokrausfirmojen kieltämisen puolesta, kokous totesi, koska se vaikeuttaa alan ongelmiin puuttumista. Liitoilla, jotka ovat hyväksyneet vuokrausfirmat ja aloittaneet yhteistyön niiden kanssa, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin niillä liitoilla, jotka ajavat näiden yritysten kieltämistä. Edustajakokous tähdentää kuitenkin, että vuokrafirmoja ei saa käyttää pysyvämmän työvoimatarpeen tyydyttämiseen. Vuokratyövoimaa ei saa käyttää myöskään silloin, kun on olemassa työntekijöitä, joilla on oikeus työsuhteensa palauttamiseen.

Edustajakokous päätti myös olla hyväksymättä aloitetta ryhtyä ajamaan 36 tunnin työviikkoa, koska katsoi, että voi olla tärkeämpää ajaa esimerkiksi reaalipalkkojen nostamista. LO:n pitkän ajan tavoite on kuitenkin edelleen 30-tuntinen työviikko.

Jonny Smeds