Ay-liikkeen uudistuttava
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila arvioi, että kymmenen vuoden kuluttua ay-liike on hyvin erinäköinen kuin nyt, oli SAK tai uusi keskusjärjestö.
− Onhan tämä lohdullista, jos meillä Suomessa on vielä niin vahva ay-liike, että meillä on varaa jättää joukkojen yhteen kokoaminen toteuttamatta, muistuttaa Antila hieman ilkikurisesti tilanteessa, jossa uusi keskusjärjestö -hanke on ottanut aikalisän.
− Ensin yhtenä joukkona lähdetään tulevaisuutta varten rakentamaan uutta keskusjärjestöä ja sitten todetaankin hiekkalaatikolla, että kaverilla on vääränvärinen pipo. Ei leikitä tuon kanssa. Tältä tilanne näyttää!
− Kuitenkin kaikki liitot tietävät, mitä pitäisi tehdä ja Suomessa se vielä voitaisiin tehdä. Liitoilla on mahdollisuus rakentaa omin päätöksin sellainen keskusjärjestö kuin ne haluavat. Ei ole dramaattista jäsenkatoa, ei taloudellisen ahdingon aiheuttamaa pakkoa, ay-liikkeellä on toimivaltaa ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Suomessa ay-liike on vielä osa yhteiskunnallista päätöksentekojärjestelmää.
Antilan mukaan monissa maissa yritetään viimeisenä keinona koota liittoja yhteen, kun yksin ei pärjätä. Pakon edessä uudistuminen on vaikeampaa ja vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
− Toivottavasti nyt ei sorruta ajattelemaan vain tätä hetkeä eikä katsota tulevaisuuteen. Ay-liikkeen perustehtävä ei ole muuttunut miksikään, Antila muistuttaa.
Keskusjärjestöjä kuunnellaan
Liitoilla on toki erilaisia tarpeita. Kaikki eivät tarvitse samalla tavalla suurta keskusjärjestöä, mutta toisaalta pienetkin toimijat voivat saada suuren edun imuroimalla keskusjärjestön hyödyn.
Juha Antila toteaa, että jos meillä olisi vain ammattiliitot eikä keskusjärjestöjä, niin valtakunnallinen vaikuttamien jäisi ensimmäisenä pois. Siinä vähentyisi monen liiton omakin vaikutusvalta, sillä esimerkiksi elinkeinopoliittisessa ja EU-vaikuttamisessa yhdessä toimimisella ja yhdellä äänellä puhumisella on selkeät hyödyt.
− Liitoille on hyötyä siitä, että keskusjärjestö on legitiimi toimija ja sitä kuunnellaan. Ei pääministeri Sipilä lähtisi kymmenien ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen puheenjohtajien kanssa veivaamaan asioista. Keskusjärjestöt ovat selkeitä kumppaneita. Jos näin ei olisi, niin maan hallitus tekisi päätökset kuulematta liittoja. Näin myös työmarkkinalainsäädännön valmistelu siirtyisi suoraan eduskunnalle.
− Tätä tuskin haluamme.
Päivittäminen välttämätöntä
Ay-liikkeen perustehtävä ei ole muuttunut. Tarkoitus on tulevaisuudessakin edistää työntekijöiden hyvinvointia. Lisäksi tämän perustehtävän pitää näkyä liittojen ja keskusjärjestöjen toiminnassa.
− Tietynlainen päivittäminen on tarpeen. Nykyiseen rakenteeseen ovat tyytyväisimpiä nykyiset toimijat, vankasti keski-ikäiset miehet. Tulevaisuuden toimijat odottavat toisenlaista toimintakulttuuria. Projektimaisuus nostaa päätään ja halutaan organisoitua määräaikaisesti. Esimerkiksi nuoret ponkaisivat käyntiin operaatio vakiduunin.
Miksi ay-liike ei tee mitään? Paljon tekee, mutta sitä ei osata kertoa jäsenille jäsenten kielellä. He odottavat vastauksia konkreettisiin kysymyksiin.
− Tähän on vastaus lähempänä kuin aavistammekaan. Usein riittäisi, että puhuisimme ay-liikkeen jäsenille, työpaikkojen työntekijöille. Me puhumme liian usein systeemipelaajien kesken ekonomistit ekonomisteille, juristit juristeille. Emme osaa kertoa tekemisistämme siten, että tulisimme helposti ymmärretyiksi.
Hyvää ja mielekästä työtä
Keskustelu pyörii liikaa rahan ympärillä. Kehittämispäällikkö Juha Antilan mukaan työssä tärkeää on mielekäs työ, hyvät esimiehet ja työkaverit, sopivat työajat.
− Kun meidän pienituloisten palkkoja ei saada hirveästi hinattua ylöspäin, niin pitäisi miettiä, mitä muuta voidaan tehdä heidän elämänlaatunsa parantamiseksi. Pitää tavoitella hyvää ja mielekästä työtä. Ay-liikkeen pitäisi paremmin keskittyä kohentamaan niitä asioita, jotka ovat työntekijöille tärkeitä.
Antila ennakoi työelämän laatuasioiden nousevan jatkossa paremmin esille − varsinkin jos lähivuosina ei kauheasti ole euroja jaettavana.
Muutenkin tulevaisuuden kannalta on tärkeää kuunnella enemmän työelämään tulevien kuin sen jättävien huolia. Nollasopimukset ja yyteet koskettavat nuoria. Ei heitä kauheasti jaksa kiinnostaa eläkesopimukset.
− Pitää edistää työntekijöille tärkeitä asioita. Esimerkiksi meillä on noin 83 000 nollasopparilaista. Se joukko muodostaisi jo aika ison liiton.
− Toki edelleen valtaosa on vakituisessa työsuhteessa ja pätkätyöt keskittyvät työelämään tuleville. Huolen heidän toimeentulonsa riittävyydestä jakavat heidän perheensä ja tuttavansa. Näin epävarmuus koskettaa jo melkoisen suurta joukkoa, jolla on odotuksia ay-toimijoille.
Aino Pietarinen
