Arviomuistio Finnfund-lain uudistamisesta

Ulkoministeriö
www.lausuntopalvelu.fi

Lausuntopyyntönne 5.2.2024
VN/179/2024

Lausuntopyynnössä pyydetään lausuntoja erityisesti alla oleviin kysymyksiin. Lausunnon lähettämiseksi ei ole pakollista vastata kaikkiin kysymyksiin.

1. Yleiset huomionne arviomuistiosta ja Finnfund-lain uudistamistarpeista?

Arviointimuistio on laadittu kattavasti ja muodostaa hyvän pohjan Finnfundia koskevien muutosten valmisteluun. Vaikka muistio vaikuttaa laadukkaalta, ostopalveluiden käyttäminen sen laatimisessa herättää kysymyksen, miksi muistiota ei ole kyetty tai haluttu laatia virkavalmisteluna? Jos kyse on puutteellisista resursseista, perustelu on ongelmallinen. Lainsäädännön muutosten pohjustamisen tulisi lähtökohtaisesti perustua ministeriön virkavastuulla laadittaviin töihin ja mahdolliset ulkopuoliset intressit tulisi minimoida.

Kuten muistiossa todetaan, nykyiset ostopalvelujärjestelyt eivät täytä nykyisen lainsäädännön edellytyksiä, joten Finnfundia ja sen toimintaa koskevat muutokset ovat välttämättömiä. Muistiossa esitetty järjestely vaikuttaa kokonaisuutena korjaavan nykytilaan liittyvät ongelmat. Lisäksi rajattujen julkisten hallintotehtävien keskittämisestä uuteen tytäryhtiöön voi saada etuja, jotka puoltavat muistiossa esitettyä järjestelyä ja tukevat hallitusohjelman kirjausta.

SAK katsoo, että erityisesti kolme näkökulmaa tukee esitettyä tytäryhtiömallia ja Finnfund-lain päivittämistä esitetyn mukaiseksi. Ensiksikin Finnfund on jo nyt tosiasiallisesti hoitanut osaa tehtävistä kilpailutetun ostopalvelusopimuksen kautta, joten Finnfundille lienee karttunut osaamista tehtävien hoitamiseen. Lisäksi järjestely voisi mahdollistaa tarkkarajaisemman keskittymisen ja erikoistumisen kyseisten tehtävien hoitoon. Viimeisenä näkökulmana todettakoon, että muutos voisi lyhentää palveluaikoja yritysasiakkaille ja jouhevoittaa asiointia, mikä voi edistää kehitysyhteistyön tuloksellisuutta.

Sen sijaan SAK suhtautuu kriittisesti perusteluihin, jotka vetoavat Finnfundista saataviin synergioihin ja henkilöstöresurssien turvaamiseen. Muistiossa korostetaan toistuvasti sitä, että julkiset hallintotehtävät ja yksityisoikeudelliset palvelut tulisi pitää tiukasti erillään. Tällöin Finnfundista saatavien, esimerkiksi rahoitukselliseen osaamiseen, liittyviä synergioita ei pitäisi korostaa tai asettaa lähtökohdaksi uudistukselle. Sen sijaan valvontaan, läpinäkyvyyteen ja ohjattavuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Myös palveluiden henkilöstöresurssien turvaamiseen vetoaminen on ongelmallista. Jos ulkoministeriön resurssit ovat puutteelliset, ratkaisu ei saisi olla ministeriön tehtävien ulkoistaminen uusille erityistehtäväyhtiöille. Vaikka henkilöstöresurssien määrä pienenisi, kustannustaso ei välttämättä muutu, koska vastaavia palveluita hankitaan ostopalvelusopimuksien kautta. Sen sijaan järjestely hämärtää, mihin julkisia varoja käytetään ja mistä kustannuksia syntyy.

Jos kyse on resurssipulasta, ministeriölle tulisi turvata riittävät resurssit. SAK katsoo, ettei muistio käsittele tätä näkökulmaa riittävästi. Kokonaan arvioimatta jää se vaihtoehto, että ministeriön resurssit korjattaisiin siihen tasolle kuin tehtävien hoito ministeriöstä käsin edellyttää.

2. Mitä mieltä olette ehdotuksesta, että Finnfundin nykyistä toimialaa laajennettaisiin siten, että Finnfund voisi jatkossa rahoittaa myös muualle kuin kehittyvään maahan perustettua yritystä, siinä tapauksessa, että rahoitus käytetään kehittyvässä maassa toteutettavaan investointiin? Millaisia vaikutuksia arvioitte tällä olevan?

Arviointimuistiossa mainittiin tilanteita, joissa tällainen järjestely voisi olla käytännöllinen ja perusteltu. Esimerkkeinä annettiin investointisuojan parantaminen, rahoituksen saatavuuden vahvistaminen tai muu perusteltu syy. Toisaalta muistiossa huomautettiin, että nykyisiä rajoitteita on pystytty kiertämään esimerkiksi holding-yhtiöiden kautta.

Erityistilanteita mainitaan, mutta tarkempia perusteluita ei juuri kuvata. Lisäksi muistiossa ei juurikaan käsitelty keinoja, joilla ehkäistään väärinkäytöksien tai riskien uhkia, joita rahoitustoiminnan avaamisesta ja laajentamisesta voi syntyä. Vaikka SAK ymmärtää, että rahoitusjärjestelyille on perusteltua tarjota joustavuutta, muistiossa kuvattuun ehdotukseen suhtaudutaan varauksellisesti tarkennuksien ja valvontamenettelyiden puuttumisen vuoksi.

Jatkovalmistelussa tarvitaan lisätäsmennyksiä siitä, miten suhtaudutaan esimerkiksi veroparatiiseihin rekisteröityihin yhtiöihin, kuinka suuri osuus perustettavan yhtiön toiminnasta on oltava kehittyvässä maassa, jotta rahoitusta voidaan antaa yms. kriteerejä. Finnfundin ensisijainen tehtävä on Suomen kehityspolitiikan toteuttaminen ja tämän periaatteen on ohjattava toimintaa ensisijaisesti. Tällöin kriteeristön tulisi kattaa myös kehityspolitiikan taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia kohdemaissa.

3. Pidättekö tarkoituksenmukaisena ehdotusta Finnfundin uudesta rakenteesta eli emo-tytäryhtiö -mallista, jossa julkiset hallintotehtävät keskitettäisiin tytäryhtiöön ja liiketoiminta emoyhtiöön? Muut huomionne emo-tytäryhtiö -malliin? Muut huomionne ”yhden yhtiön malliin” tai ”virasto-yhtiö” -malliin?

Siinä tapauksessa, että julkisia hallintotehtäviä entistä enemmän siirretään ministeriöstä Finnfundille on emo-tytäryhtiö perustelluin malli. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä toiminnan läpinäkyvyyteen ja ohjattavuuteen, minkä tulisi näkyä myös Finnfundia koskevassa laissa. Kuten muistiossakin todetaan, valvonta ja ohjattavuus on lähtökohtaisesti aina heikompaa yhtiömuotoisessa toiminnassa kuin suoraan viranomaisten tekemässä työssä. Tytäryhtiön toiminta ei saa peittyä emoyhtiön alle sillä tavoin, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen läpinäkyvyys ja arviointi vaikeutuvat tai estyvät. Myös itse emoyhtiön toiminnan valvonnan ja ohjattavuuden tulisi olla riittävällä tasolla, koska kahden yhtiön välillä voi erittämisestä huolimatta olla yhtymäkohtia (esimerkiksi edunsaamista molemmilta yhtiöiltä samanaikaisesti).

4. Huomionne ehdotukseen siitä, että Finnfundin tytäryhtiölle säädettäisiin oikeus myöntää valtionavustuksia? Huomionne siihen, että Finnfundin tytäryhtiöllä olisi oikeus myöntää avustuksia myös yli ns. de minimis -rajan (300 000 e, ks. komission asetus (EU) N:o 1407/2013) ja oikeus käsitellä myöntö-, maksatus- ja muutospäätöksiä koskevat oikaisuvaatimukset?

Muistiossa kuvataan valtionavustusten jakamiseen liittyviä etuja ja ongelmia. Finnfundiin voi olla keskittynyt sellaista osaamista, joka on kyseisten avustusten myöntämisen kannalta tärkeää. Lisäksi myöntö-, maksatus- ja muutospäätöksiä koskevien oikaisuvaatimuksien käsittely voi olla nopeaa ja linjakasta. Ongelmia sen sijaan voi muodostua esimerkiksi tilanteista, joissa yritys saa sekä rahoitusta että avustusta Finnfundilta. Tällöin kilpailuneutraalius ja intressiristiriidat korostuvat.

Itsessään valtionavustusten myöntämisen oikeuden SAK näkee perustelluksi, mutta myöntö-, maksatus- ja muutospäätöksiä koskeviin valtuuksiin, jotka ovat julkisia hallintotehtäviä, tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Jos muistiossa esitetty järjestely toteutetaan, oikaisuvaatimusten käsittelyssä pitäisi osallistaa viranomaisia riittävästi. Muistiossa tarkasteltiin oikaisuvaatimusten toteuttamista henkilöstöresurssien näkökulmasta tehokkaalla tavalla. Julkisissa hallintotehtävissä hyvän hallinnon periaatteiden toteutuminen sekä päätösten oikeellisuus ja oikeudenmukaisuus tulee olla ensisijaiset kriteerit ja tehokkuusnäkökulmat vasta toissijaisia.

Myös de minimis -rajan ylittävien rahoituspäätösten suhteen perustelut jäävät nähdäksemme epäselviksi. Vaikka tarkka euromääräinen raja ei aina olisikaan tarkoituksenmukainen, tarve rajan ylittäville avustuksille jää epäselväksi. Toisaalla muistiossa myös todetaan, että uudistuksella halutaan mahdollistaa pienempien investointien toteuttamista, kuin mitä nykyiset Finnfundin minimiehdot edellyttävät. Kuten muistiossa todetaan, järjestelystä voi syntyä myös kitkaa EU-oikeuden kanssa, vaikka muutos olisikin yhteensovitettavissa EU:n valtiontukisääntöjen kanssa. SAK ei vastusta muutosta, jos kirjaus tarjoaa joustavuutta, vaikka avustussummat ovat lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaista pitää maltillisina ja de minimis -rajan alittavina.

5. Mitkä arviomuistiossa mainituista Finnpartnership- ja PIF-tehtävistä (arviomuistion jaksot 2.2 ja 2.5) ovat mielestänne julkisia hallintotehtäviä?

Kuten muistiossakin todetaan, hallintotehtäviä on vaikea määritellä tarkkarajaisesti. Osa tehtävistä täyttää julkisen vallan käytön tunnusmerkistöt ja osa on julkisia hallintotehtäviä, tosiasiallista hallinnon toimintaa, joihin ei välttämättä liity julkisen vallan käyttämistä. Rippumatta siitä, minkä luonteisesta hallinnon toiminnasta on kyse, hyvän hallinnon periaatteet ja vaatimukset ovat velvoittavia. Esimerkiksi Finnpartnershipin kautta tarjotaan seuraavia palveluita: yritysten neuvonta, yritysten sparraus ja tuki, hakemustyöpajojen järjestäminen, matchmaking-palvelut, lausuntojen ja selvitysten antaminen ministeriölle, viestintä ja markkinointi sekä laina-avustuslain mukainen valtionavustusten käytön seuranta, raportointi ja monitorointi.

Edellä mainituista tehtävistä kaikissa voi nähdä kytkentöjä julkisiin hallintotehtäviin. Esimerkiksi neuvontaan ja viestintään liittyvät tehtävät voidaan katsoa osin julkisiksi hallintotehtäviksi, koska ne koskevat valtionavustuslailla säädettyä toimintaa. Myös avustusten parissa työskentelevillä viranomaisilla on vastaavia viestintään ja neuvontaan liittyviä velvoitteita. Puolestaan lausunnot ja selvitykset voivat olla lainvalmistelun tai muun päätöksenteon esitöitä.

Sama pätee PIF:in liittyviin tehtäviin, jotka kytkeytyvät Finnpartnershipiä kiinteämmin kansainväliseen oikeuteen. Tällaisilla sijoituksilla on kiinteä yhteys esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ihmisoikeuksiin ml. ILO:n työelämän perusoikeuksiin. Vaikka pääasiallinen vastuu PIF-investoinneissa onkin kohdemaalla, kytkökset korostavat tehtävien julkishallinnollista luonnetta, vaikka kyse onkin tukitoimista.

Julkisten hallintotehtävien rajat varmasti tarkentuvat muutoksen edetessä ja palveluiden sisältöjen muotoutuessa tarkemmiksi. Kun erottelu selkenee, on mielestämme perusteltua, että ei-julkisten tehtävien hoito tapahtuisi mahdollisimman laadukkaasti, asiantuntevasti ja tehokkaasti. Tällöin voisi olla perusteltua harkita, voisiko joitain kyseisiä palveluita järjestää hankintamenettelyn kautta. Tämä voisi mahdollistaa asiantuntevien yritysten ja järjestöjen osallistumisen palveluntuotantoon.

6. Miten laissa tulisi säätää julkisten hallintotehtävien siirrosta Finnfundin tytäryhtiölle ostopalvelusopimuksella siten että tehtävät määritellään laissa riittävällä tarkkuudella, mutta samalla huomioiden se, että tehtävien kaikkia yksityiskohtia ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista säätää lakiin sekä huomioiden, että tulevaisuudessa julkiset hallintotehtävät voivat muuttua rahoitusmuotojen muuttuessa nopeasti?

Kysymyksessä otetaan annettuna se, että siirto tehdään juuri tytäryhtiömallin ja ostopalvelusopimuksen kautta. Kysymykseen vastaamista vaikeuttaa se, että tarkkaa uudistamisen mallia ei muistiossa ole naulattu, vaan eri vaihtoehtoja, rajauksia ja toteuttamistapoja on kartoitettu. Mallin tarkempi rajaus ja lainvalmistelu kuuluvat poliittisille päätöksentekijöille ja ministeriön viranomaisille, minkä jälkeen sidosryhmien kannanotot yksityiskohtiin on luontevampaa.

Kuitenkin keskeinen jako tarkkojen kirjattavien tehtävien ja riittävän joustavuuden kesken tapahtunee lain ja ostopalvelusopimuksen välillä ottaen huomioon perustuslain 124 §:n asettamat vaatimukset ja rajoitteet julkisen hallintotehtävän siirtämiselle viranomaishallinnon ulkopuolelle. Laissa on välttämätöntä kirjata siirrettävät tehtävät, mutta listaus kannattanee jättää osin avoimeksi. Puolestaan yksityiskohtaisemmat kuvaukset tehtävistä on järkevämpää täsmentää esimerkiksi ostopalvelusopimuksessa tai valtioneuvoston asetuksen avulla.

Lisäksi mielestämme on tärkeää, että yhtiön erityistehtävästä (kehitysyhteistyön toteuttaminen) sekä tiedonsaantioikeuksista säädetään uudessa laissa. Niin eduskunnan, viranomaisten, järjestöjen kuin kansalaistenkin tulisi voida seurata julkisten tehtävien toteuttamista. Näiden kirjausten tulisi koskea sekä emoyhtiötä että tytäryhtiötä.

7. PeVL 35/2008 vp lausunnon valossa, onko tarpeen säätää tarkemmin siitä, että Business Finlandin rahoituskeskus (virasto) hoitaa ulkoministeriön puolesta vain sopimuksen nojalla julkista hallintotehtävää DevPlat-alustan osalta (jakso 2.4.)?

Ottaen huomioon perustuslain asettamat vaatimukset asian valmistelu jää virkavastuulla toteutettavaksi.

8. Voidaanko tulkita jatkossakin, että (emo)Finnfund ei hoida julkista hallintotehtävää rahoitusliiketoimintaansa harjoittaessa, koska rahoitusta ei myönnetä hallintopäätökseen rinnastuvassa (haku)menettelyssä (ks. prof. Mäenpään lausunnosta jakso 2.8.1)?

SAK katsoo, että muutoksen yhteydessä tulkintakäytäntöä voisi muuttaa työ- ja elinkeinoministeriön aiemman linjan mukaiseksi. Tämä voisi parantaa edellytyksiä valvoa Finnfundin toimintaa ja ennaltaehkäistä avustuksien käyttöä ristiriitaisiin tai kyseenalaisiin tarkoituksiin. Tulkintakäytännön muutoksen vaikutus Finnfundin toimintaan olisi todennäköisesti myös maltillinen.

9. Voisiko Finnfundin tytäryhtiö myöntää valtionavustusta samalle yritykselle, joka on Finnfundin emoyhtiön sijoitusportfoliossa tai johon Finnfund suunnittelee mahdollista sijoitusta, eli on osa Finnfundin emoyhtiön rahoitusliiketoimintaa (markkina-/kilpailuneutraliteetti, ks. jakso 2.3.3.)? Muut huomionne markkina-/kilpailuneutraliteettiin liittyen?

Esimerkiksi rahoitusliiketoiminnassa on välttämätöntä arvioida investoinnin toteuttamis- ja tuottopotentiaalia, mihin myönnetty avustus välttämättä vaikuttaa. Sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Samalla on erittäin tärkeää, että kaikilla yrityksillä olisi mahdollisimman tasapuoliset edellytykset saada avustuksia/sijoituksia sekä emo- että tytäryhtiöltä. Järjestely uhkaa asettaa yrityksiä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sen perusteella, onko heillä entuudestaan pohjalla yksi avustus tai sijoitus. Toisaalta avustuksen ja sijoituksen samanaikainen mahdollistaminen voi parantaa hankkeiden vaikuttavuutta, kuten muistiossa todetaan.

Kilpailuneutraaliuden parantamiseksi avustus- ja sijoituspäätösten kohdalla arviointikriteereitä voisi laatia siten, että ne pitävät avustuksen ja sijoituksen mahdollisimman erillään toisistaan. Toinen ajatus kilpailuneutraliteetin edistämiseen voisi olla jatkossa hakumenettelyiden ajallinen yhdenmukaistaminen eli avustuksen ja hankkeeseen sijoittamisen hakemukset tapahtuisivat jatkossa samanaikaisesti ja toisistaan irrallaan. Lisäksi avustuksen ja sijoituksen yhteissummaa voisi olla perusteltua tarkastella yhdessä, mikäli yritys saisi molempia. Tällöin yhteissummalle voisi olla tarkoituksenmukaista asettaa raja-arvoja.

Jos Finnfundia koskevat muutokset viedään läpi muistion suosittelemalla mallilla ja yritykset voivat saada tukea useaa kanavaa pitkin, olisi tärkeä seurata muutosten vaikutuksia. Toisin sanoen, jälkikäteisarvioinnille pitäisi antaa tosiasiallisia mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Finnfundin päätökset ja data tulisi avata ainakin rajatusti viranomaisten tutkimukselliseen käyttöön. Jos jälkikäteisarvioinnissa uudistus ei osoittaudu tarkoituksenmukaiseksi, muutoksia pitäisi voida tehdä myös jälkikäteen. Tarvittaessa avustusten ja sijoitusten päällekkäisyydet pitäisi voida myös kieltää.

10. Huomionne julkisuuslain soveltumisesta, tietojenvaihdosta ja salassa pidettävien tietojen luovutuksesta Finnfundin toimintaan liittyen (huomioiden eri yksityisten ja julkisten tahojen kanssa tehtävä yhteistyö)? Onko arviomuistiossa tunnistettu riittävällä tavalla tahot, joille voi olla tarvetta siirtää tietoja? Muita huomioitanne?

Muistiossa on kuvailtu keskeiset sidosryhmät, joiden välillä olisi tärkeä mahdollistaa tietojenvaihto. Suurin ongelma tuskin muodostuu viranomaisten välisessä tiedonsaannissa, vaan itse Finnfundin toiminnasta julkisen ja yksityisen tiedon rajapintaan. Finnfundin toiminnan olisi, kasvavassa määrin, oltava julkista, mutta itse toiminta kohdistuu tavanomaista syvemmälle yrityksiin. Tällöin syntyy ristiriita julkisuuslain ja liikesalaisuuksien välillä. Olisi tärkeää, että Finnfundin rahoittamien hankkeiden tosiasiallista sijoittumista ja tuloksia pystytään arvioimaan, vähintäänkin viranomaisten toimesta. Erityisesti kytköksiä veroparatiiseihin tulisi pystyä valvomaan ja arvioimaan.

11. Mikä on julkisen hallintotehtävän korvausmekanismi tilanteessa, jossa kilpailua ei ole (ks. jakso 2.7.1.3)?

Korvauksen tasolle ei ole yksiselitteisiä perusteita. Viitearvoa voisi hakea esimerkiksi vastaavan tai sitä lähellä olevien toimialojen palvelusopimuksista (vrt. 2.7.1.1 Business Finland tai muu vastaava). Toinen lähestymistapa korvaussumman määrittelylle voisi muodostua suoritteiden pohjalta määritellyille viitearvoille. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi käsitellyille avustuspäätöksille olisi jonkinlainen yksikkökorvaussumma, jolla kyseisen suoritteen kulut tulisi kattaa. Korvaus ei kuitenkaan voisi perustua pelkästään suoritteisiin. Erityisesti aluksi toiminnan käynnistäminen edellyttäisi kertaluonteisesti suurempia korvauksia.

12. Huomionne liittyen Finnfundin hallintoneuvoston rooliin tulevaisuudessa? Millaiseksi arvioitte sen merkitykseen sidosryhmien ja eduskunnan tiedonsaantiin?

Ottaen huomioon Finnfundin roolin Suomen valtionkehityspolitiikan toteuttajana on ensiarvoisen tärkeää, että hallintoneuvoston rooli säilyy ja vahvistuu. Kansalaisyhteiskunnan, sidosryhmien ja eduskunnan mahdollisuuksia arvioida ja vaikuttaa Finnfundin toimintaan on pikemminkin vahvistettava kuin heikennettävä ja hallintoneuvosto on olennainen osa tätä järjestelmää. Kuten muistiossa todetaan, yhtiön toimintaa on lähtökohtaisesti vaikeampi ohjata ja seurata läpinäkyvästi, kuin viranomaisten suoraa toimintaa, joten hallintoneuvoston kaltaisten toimielinten rooli korostuu.

Jos hallintoneuvosto korvattaisiin neuvottelukunnalla, tälle toimielimelle tulisi säätää riittävät juridiset oikeudet, joita neuvottelukunnalla ei lähtökohtaisesti ole. Tämä kattaisi esimerkiksi tiedonsaantioikeuden ja mahdollisuuden kutsua koolle ylimääräinen yhtiökokous, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Hallintoneuvosto, tai neuvottelukunta, on myös väylä viranomaisille omistajaohjauksen toteuttamiseen.

Tehtäväkentän laajentuessa on tärkeää, että myös yhtiön hallituksessa olisi riittävä viranomaisten edustus. Tämä vahvistaisi ministeriöiden edellytyksiä valvoa ja ohjata sellaisen yhtiön toimintaa, jolle on annettu julkisia hallintotehtäviä. Ylipäätään laissa tulisi olla erillismaininnat, jotka mahdollistava riittävästi tiedonsaantia, toiminnan arviointia ja omistajaohjausta.

13. Lakimuutosten myötä Finnfundin tytäryhtiö voisi tukea yrityksiä joustavammin teknisellä tuella yritysten hankkeiden saattamisessa investointirahoituskelpoiseksi. Lisäksi Finnfundin investointien minimikokoa olisi mahdollista alentaa. Miten arvioitte näiden seikkojen vaikuttavan yritysten mahdollisuuksiin kehittää liiketoimintaa kehittyvissä maissa?

Molemmat huomiot edistävät arviomme mukaan yritysten mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaa kehittyvissä maissa. Kuten muistiossa todetaan, tekninen tuki voisi parantaa esimerkiksi investointien toteuttamisedellytysten ja kestävän kehityksen vaikutusten ennakkoarviointia. Teknisen tuen tarjonnassa olisi kuitenkin perusteltua mahdollistaa monitoimijakumppanuuksia, koska esimerkiksi kohdemaat saattavat edellyttää paikallista yhteistyötä hankkeiden toteutuksessa.

Myös kohdemaille tarjottava tekninen tuki on potentiaalisesti erittäin hyödyllistä, mikäli se yhdenmukaistaa kohdemaan markkinoita, vaatimuksia ja standardeja. Tällöin tekninen tuki parantaa kestävän kehityksen edellytyksiä laaja-alaisesti, pysyvästi ja kilpailunäkökulmasta viisaalla tavalla. Kohdemaalle annettava tekninen tuki hyödyttää lähtökohtaisesti kaikkia maahan vieviä yrityksiä. Tällöin myös sellaiset suomalaisyritykset, jotka eivät muutoin saa Finnfundilta tukea, voivat hyötyä julkisesta palvelusta.

Lisäksi muistiossa arvioitiin, että tekninen tuki edistäisi pienempien investointien toteuttamista. Tämä, yhdessä investointien minimikoon alentamisen kanssa, madaltaisi kynnystä kehittää liiketoimintaa kehittyvissä maissa. Pienempien investointien mahdollistaminen avaa pienemmille yrityksille mahdollisuuksia saada tukea Finnfundilta, mikä tasoittaa markkinakilpailua tasapuolisemmaksi. Toisaalta suuretkin yritykset voivat innostua liiketoiminnan kehittämisestä, jos pienempien ”pilotti-investointien” tekeminen mahdollistuu. Myönteinen kokemus ja onnistunut investointi voi kannustaa isoja yrityksiä laajentamaan investointeja.

Teknisen tuen tarjonnassa SAK katsoo tarkoituksenmukaisimmaksi järjestelyn, jossa tukea tarjoaa joko ministeriö tai Finnfundin tytäryhtiö sen sijaan, että palvelun tuottaminen tapahtuisi kohdemaiden viranomaisten kautta. Jos Finnfund tarjoaa teknistä tukea, palvelua ei pitäisi tarjota ”luontaisetuutena”. Lisäksi voisi olla perusteltua mahdollistaa niiden tukipalveluiden, jotka katsotaan ei-julkisiksi, tarjoaminen hankintamenettelyn kautta. Tämä voisi mahdollistaa, että parhaat osaajat järjestöistä tai yrityksistä pystyvät osallistumaan palvelutarjontaan.

14. Miten arvioitte muutosten vaikutuksia? Tulisiko vielä jokin näkökulma erityisesti ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa?

Esitettyjen vaikutusarvioiden perusteella muutoksen tosiasialliset säästövaikutukset voivat jäädä odotettuja pienemmiksi. Vaikka muutos voi potentiaalisesti parantaa toiminnan tuloksellisuutta ja tehokkuutta, varsinaiset hallinnolliset kulut tuskin merkittävästi pienenevät. Muistiossa todetaan, että henkilötyövuosien määrää olisi tarve kasvattaa Finnfundissa muutoksen johdosta ja valtionyhtiöissä keskimääräinen palkkataso on ministeriöitä korkeampi. Tällöin mahdolliset säästöt hallinnollisissa kuluissa voivat jäädä pieniksi. Toiminnan käynnistymiskustannukset huomioiden kustannukset voivat tosiasiallisesti kasvaa, ainakin aluksi.

Puolestaan yhteiskunnallisten vaikutusten kohdalla vaikutukset voivat olla kahtiajakoiset. Finnfundin perimmäinen toiminta, eli kehitysyhteistyön edistäminen suomalaisyritysten intressit huomioiden, voi parantua muutosten johdosta. Toisaalta julkishallinnon tehtävien siirtämisestä voi syntyä intressiristiriitoja, markkinavääristymiä, valvonnan ja ohjauksen tyhjiötä tai muita odottamattomia kielteisiä vaikutuksia. Kokonaisuutena vaikutusarvio ei tue yksiselitteisesti sitä, että muistion suosittelema uudistus olisi ilmiselvästi paras ja tarkoituksenmukaisin malli uudistukselle.

15. Muut mahdolliset huomionne?

Finnfundia koskevia uudistustarpeita perustellaan yksityisen sektorin kasvaneella roolilla kansainvälisesti, myös kehityspolitiikassa. Vaikutusten pysyvyydessä yksityisillä investoinneilla ja pääomilla nähdään erityinen rooli. Samalla on kuitenkin syytä tunnistaa, että investoinnit eivät yksin takaa positiivisia vaikutuksia kohdemaassa. Viimesijaisena lopputuloksena kohdemaahan tulisi syntyä esimerkiksi laadukkaita työpaikkoja tai infrastruktuuria kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja ILO:n työelämän perusoikeuksia toteuttaen. Työelämän perusoikeuksien tulisi toteutua ja olla ehtona kaikissa julkisin varoin tuetussa toiminnassa kehittyvissä maissa.

Finnfundin toiminnalle on asetettu useita eri tavoitteita, mutta keskeisin niistä on kehitysyhteistyön toteuttaminen. Tämä näkökulma tulisi pitää toiminnan keskiössä, eikä tämä tavoitteen pitäisi kilpailla muiden tavoitteiden kanssa liikaa. Uudistuksessa toinen keskeinen näkökulma on valvonnan, läpinäkyvyyden, hyvän hallinnon ja ohjauksen varmistaminen myös jatkossa. Nämä kaksi näkökulmaa ja niiden varmistaminen tulisi asettaa muutoksessa etusijalle.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry