Varallisuuserojen kimppuun verolla – SAK esittää yleistä varallisuusveroa
Suomessa on jo nyt vuosittain kerättävä omaisuuden arvoon perustuva vero– eli kiinteistövero – mutta se koskee vain asuntoja, mökkejä ja muita kiinteistöjä. Sen sijaan osakkeet, talletukset, sijoitusrahastot, metsät ja pellot ovat vapautettu tällaisesta verosta.
SAK haluaa ulottaa myös nämä omaisuuslajit varallisuusveron piiriin. Ehdotuksen taustalla on useita perusteita, joita käyn tässä blogikirjoituksessa läpi. Fiskaalisten syiden lisäksi varallisuusveron käyttöönottoa perustelevat esimerkiksi eriarvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät syyt.
Varallisuusverolla on mahdollista saada huomattava lisä valtion verotuloihin ilman, että joudumme korottamaan työllisyyden kannalta haitallisinta työnverotusta. Karkean arvion mukaan pelkästään yli 100 000 euron varallisuuksiin kohdistuva hyvin maltillinen 0,1 prosentin varallisuusvero tuo yli 100 miljoonan euron verotuotot.
Varallisuusveroa perustelee ennen kaikkea varallisuuserojen hillitseminen. Suomessa varallisuus on keskittynyt aiempaa vahvemmin varakkaimmille. Kun vuonna 1994 varakkain kymmenys omisti 39 prosenttia kaikesta nettovarallisuudesta, oli tuoreimmassa tilastossa osuus kasvanut liki 47 prosenttiin. Varallisuusvero osaltaan hillitsee tätä eriarvoisuuskehitystä.
Varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta johtuen veroa maksaisi lähinnä varakkain kymmenys. Veroprosentin ollessa pieni vaikutus olisi kuitenkin yksilötasolla suhteellisen pieni. Rikkaimmassa kymmenyksessä vero olisi keskimäärin vajaat 400 euroa vuodessa, joka on suhteessa keskimääräiseen kokonaisvarallisuuteen (966 000 euroa) vain 0,04 prosenttia ja suhteessa keskimääräisiin käytettävissä oleviin rahatuloihin (78 500 euroa/vuosi) noin 0,5 prosenttia.
Tätä 0,1 prosentin veroa voi myös suhteuttaa sijoitusten hallinnointipalkkioihin, jotka ovat esimerkiksi osakerahastoissa yleisesti yli yhden prosentin ja kustannustehokkaissa indeksirahastoissakin usein useamman promillen.
Varallisuusvero tuo myös varallisuuserot paremmin näkyviin ja osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Verotietojen avoimuuden takia meillä on mahdollisuus konkreettiseen keskusteluun tuloeroista, mutta kuva jää osittaiseksi, koska varallisuusveron puuttuessa varallisuus näkyy verotiedoissa vain epäsuorasti silloin, kun siitä realisoituu verotettavia pääomatuloja.
Promillen varallisuusverolla saa sadan miljoonan euron verotuotot
Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksilla on rahoitusvaroja, metsiä, peltoja ja yritysvarallisuutta yhteensä 203 miljardin euron edestä. Tämä varallisuus keskittyy hyvin voimakkaasti varakkaimmalle kymmenykselle, jolla on näistä varoista yli 60 prosenttia.
Jos vero olisi 0,1 prosenttia vuodessa siltä osin kuin veron piirissä olevat varat ylittävät 100 000 euroa, olisi verotuotto Tilastokeskuksen varallisuustilaston pohjalta laskien vähintään 100 miljoonaa euroa. Tuotto on arvioitu siltä pohjalta, että kunkin varallisuuskymmenyksen sisällä varat ovat jakautuneet tasaisesti.
Käytännössä näin ei ole, jolloin alarajan ylittäviä veron piirissä olevia varoja on enemmän kuin keskiarvon perusteella voisi laskea. Verotuottoarvion epävarmuutta lisää, että tilasto on kotitaloustasolla ja tietopohjaan sisältyy huomattavaa epätarkkuutta.
On kuitenkin selvää, että hyvin matalallakin veroprosentilla varallisuusveron fiskaalinen vaikutus olisi merkittävä.
Varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta johtuen veroa maksaisi lähinnä varakkain kymmenys. Veroprosentin ollessa pieni vaikutus olisi kuitenkin yksilötasolla suhteellisen pieni. Rikkaimmassa kymmenyksessä vero olisi keskimäärin vajaat 400 euroa vuodessa, joka on suhteessa keskimääräiseen kokonaisvarallisuuteen (966 000 euroa) vain 0,04 prosenttia ja suhteessa keskimääräisiin käytettävissä oleviin rahatuloihin (78 500 euroa/vuosi) noin 0,5 prosenttia.
Tätä 0,1 prosentin veroa voi myös suhteuttaa sijoitusten hallinnointipalkkioihin, jotka ovat esimerkiksi osakerahastoissa yleisesti yli yhden prosentin ja kustannustehokkaissa indeksirahastoissakin usein useamman promillen.
Toki hallinnointipalkkiossa vastike on konkreettisempi, mutta voi ajatella niinkin, että varallisuusverolla rahoitetaan sitä yhteiskuntarauhaa ja omaisuudensuojaa, jonka hyvinvointivaltio pystyy varakkaille tarjoamaan.
Kattava veropohja varmistaa veron toimivuuden
Olennaista varallisuusveron toimivuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta on kattavuus. Mitä enemmän veropohjassa on aukkoja, sitä helpompi veroa on kiertää. Toisaalta laaja veropohja mahdollistaa myös matalat verokannat, jotka puolestaan vähentävät taloudellisia kannustimia verosuunnitteluun.
SAK:n ehdotuksessa veropohja olisi olennaisesti tiiviimpi kuin vuonna 2006 kumotussa varallisuusverossa, jonka ongelma oli veropohjaan jätetyt lukuiset aukot. Esimerkiksi talletukset, joukkovelkakirjat ja säästöhenkivakuutukset oli rajattu vanhan varallisuusveron ulkopuolelle, joten veroa oli helppo kiertää siirtämällä varoja vuodenvaihteen ajaksi verottomiin sijoituskohteisiin.
Ajatuksemme on, että varallisuusveron piirissä olisi kattavasti kaikki sellainen varallisuus, joka ei ole jo valmiiksi arvoon tai omistamiseen perustuvan veron piirissä. Esimerkiksi asunnot ja kesämökit olisivat siis vapautettuja varallisuusverosta, koska näistä maksetaan jo kiinteistöveroa.
Voi myös ajatella ajoneuvoveron olevan omistamiseen kohdistuva vero, jolloin autotkin voisi vapauttaa varallisuusverosta. Sen sijaan pankkitalletukset, osakkeet, rahastosijoitukset, metsät, pellot ja muut sijoitukset olisivat ehdottamamme veron piirissä.
Esittämämme varallisuusvero koskee myös metsiä ja peltoja, koska nämä kiinteistöt ovat tällä hetkellä vapautettuja kiinteistöverosta. Jos SAK:n ehdottama kattava varallisuusvero toteutetaan, ei enää olisi nykyisenkaltaista tarvetta laajentaa kiinteistöveroa metsiin ja peltoihin.
Varallisuusveroja on lakkautettu Suomen ohella joissain muissakin maissa, mutta OECD:n selvityksen mukaan sellaista peritään edelleen Norjassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Espanjassa. Kansainvälisesti varallisuusveroa ovat ehdottaneet mm. ekonomisti Thomas Piketty ja Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkivät senaattori Elizabeth Warren. Varallisuusveroon liittyy joitain arvostuksiin, kansainväliseen tietojenvaihtoon ja verosuunnitteluun liittyviä haasteita, mutta kuten OECD:n selvityksestä käy ilmi, nämä eivät ole ylitsepääsemättömiä.
Kansainvälisen tietojenvaihdon tehostuminen viime vuosina on osaltaan helpottanut varallisuusveron toteuttamista. Tässäkin verossa toimivuuden kannalta olennaista on laaja veropohja ja matalat verokannat.
Varallisuusvero täydentää veropalettia ja vaikeuttaa verosuunnittelua
Suomessa on toki jo nyt veroja, jotka osin kohdistuvat samoihin varoihin ja ihmisiin kuin ehdottamamme varallisuusvero. Varallisuusverolla ei olisi tarkoitus korvata pääomatulojen verotusta, varainsiirtoveroa tai perintö- ja lahjaveroa. Nämä erilliset verot täydentävät toisiaan ja yhdessä auttavat varmistamaan, että kaikesta varallisuudesta maksetaan veroa.
Yksittäistä veroa on helpompi kiertää kuin monipuolista veropalettia, koska sama verosuunnittelustrategia ei toimi kaikkiin veroihin. Esimerkiksi sopivasti ajoitetulla muutolla ulkomaille voi kiertää lahjaveroa, mutta sama strategia ei toimi varallisuusveroon.
Useaan veroon pohjautuva järjestelmä mahdollistaa myös sen, että yksittäisen veron verokannan ei tarvitse olla kohtuuttoman korkea. Sekin osaltaan ehkäisee verosuunnittelua.
Tutustu SAK:n verolinjauksiin hallituskaudelle 2019-2023
Ilkka Kaukoranta
pääekonomisti
Twitter @ikaukora
