s a k·fi Tavoitteet EU-tavoitteet

EU-tavoitteet

SAK haluaa, että Euroopan parlamentti jatkaa kaudella 2024–2029 työntekijöiden oikeuksien vahvistamista. SAK:n tavoitteiden muita teemoja ovat muun muassa demokratian ja oikeusvaltion puolustaminen, EU:n talouspolitiikka ja oikeudenmukainen ilmastosiirtymä sekä EU:n ulkosuhteet ja laajentuminen.

TÄLLÄ SIVULLA

Euroopan unionin on puolustettava arvojaan

Euroopan unionin perussopimuksissa määritellään unionin yhteiset arvot. Niitä ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Näitä arvoja EU:n ja sen jäsenmaiden on puolustettava ja edistettävä entistäkin vahvemmin nyt, kun ne ovat eri puolilla maailmaa vastatuulessa.

Erityisen tärkeää EU:n on varmistaa, että sen omat jäsenmaat kunnioittavat unionin arvoja. EU-jäsenyys ei voi olla yhteensopiva ihmisoikeuksien halveksunnan, demokratian alasajon, lehdistönvapauden tukahduttamisen tai oikeusvaltion murentamisen kanssa. Voidakseen suojella kansalaisiaan entistä epävakaammassa ja vaarallisemmassa maailmassa EU:n on vahvistettava toimintakykyään ja yhtenäisyyttään demokraattisten oikeusvaltioiden yhteisönä.

Suomelle EU on tärkein arvoyhteisö ja kansainvälisen vaikutusvallan väline. Pienelle, EU:n itärajalla sijaitsevalle maalle vahva, toimintakykyinen ja arvoistaan kiinni pitävä EU on erityisen tärkeä. Siksi Suomen hallituksen ja suomalaisten EU-päättäjien on tärkeä toimia tällaisen unionin puolesta.

Euroopan unionin on jatkettava työntekijöiden oikeuksien vahvistamista

Euroopan unionissa on alusta asti lähdetty siitä, että eurooppalaisilla sisämarkkinoilla ei ole hyväksyttävää kilpailla työntekijöiden oikeuksista tinkimällä. Siksi unionissa on hyväksytty lakisääteisiä vähimmäistasoja muun muassa työsuojelulle, työelämän tasa-arvolle ja työntekijöiden osallistumisoikeuksille.

Viime vuosina EU:ssa on hyväksytty useita hyvin tarpeellisia säädöksiä, joiden tarkoituksena on työelämän tasa-arvon parantaminen ja neuvoteltujen työehtojen turvaaminen kaikille työntekijöille. Myös työsuojelulainsäädäntöä on uudistettu. Uudistustyö on kuitenkin kesken ja muuttuva työelämä vaatii pelisääntöjen pitämistä ajan tasalla. Siksi lainsäädäntötyötä on jatkettava uudella vaalikaudella.

EU:ssa on viime aikoina vahvistunut myös näkemys siitä, että unionin perussopimuksista alkaen tunnustettu järjestäytyneiden työmarkkinaosapuolten rooli on erityisen merkittävä nyt, kun etsitään ratkaisuja digitalisaation ja hiilineutraaliin talouteen siirtymisen kaltaisille suurille talouden ja työelämän murroksille. EU:n onkin jatkettava toimivan työmarkkinavuoropuhelun ja -neuvottelun edellytysten vahvistamista niin EU-tasolla kuin jäsenmaissa.

Ulkomaalaisten työntekijöiden oikeudet ja yhdenvertainen kohtelu on turvattava

Euroopan väestön vanhetessa monessa Euroopan maassa on aloja, joilla osaavasta työvoimasta on pulaa. EU:n sisällä työntekijät saavat liikkua ja hakea työpaikkoja vapaasti, mutta unionin ulkopuoliset työntekijät tarvitsevat kussakin jäsenmaassa erikseen myönnettävän työluvan. EU:n ulkopuolistenkin työntekijöiden osalta unionin säännöillä on kuitenkin pyritty yhdenmukaistamaan menettelyjä, torjumaan väärinkäytöksiä ja varmistamaan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu.

Työperusteinen maahanmuutto on monien Euroopan maiden – Suomi mukaan lukien – talouskasvun ja palveluiden turvaamisen kannalta tärkeää. Samalla on toivottavaa, että maahanmuuttajat kiinnittyvät eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Siksi on tärkeää, ettei tilapäinen työttömyysjakso johda työperusteisella oleskeluluvalla oleskelevan ja hänen perheensä karkotukseen. Maahanmuuttajataustaiset työntekijät ovat Suomessakin usein töissä määräaikaisissa työsuhteissa, eivätkä työnhaku ja haastattelut tapahdu käden käänteessä.

Euroopan ulkopuolisten osaajien ohjaamista työvoimapulasta kärsiville aloille pyritään edistämään komission ehdottamalla EU:n osaajareservillä. Koska tilanne työmarkkinoilla vaihtelee, on tärkeää, että työvoiman tarvetta tarkastellaan alakohtaisesti riittävän usein. Samalla tulee kiinnittää huomiota siihen, mitkä tekijät selittävät työvoimapulaa. Usein työvoimapulaa esiintyy tehtävissä, joille on tyypillistä huonot palkat ja työolot.

Euroopan on panostettava köyhyyden vähentämiseen

Työehtojen vähimmäissäännöistä poiketen EU:n toimivalta sosiaaliturvaa koskevissa asioissa on hyvin rajallinen. Tämä on perusteltua, koska eri jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmät on rakennettu eri tavoin. Suomen sosiaaliturvassa on erityispiirteensä muun muassa turvan järjestämisen ja rahoituksen osalta. Kansallista päätöksentekoa sosiaaliturvan kehittämisessä kannattaa vaalia.

Euroopan yhteinen etu kuitenkin on, että kaikki eurooppalaiset ovat sosiaaliturvan piirissä. Siksi EU:n tulee panostaa sosiaaliturvan saavutettavuuteen, jota erityisesti työnteon uudet muodot ja työnteko rajan ylittävissä tilanteissa haastavat. EU-tasolla voidaan edistää myös toimivia ja kattavia palveluita, joita saavutettava sosiaaliturva tarvitsee rinnalleen.

EU:n on mahdollistettava tulevaisuusinvestoinnit ja estettävä epäreilu valtiontukikilpailu

EU seuraa säännöllisesti jäsenmaidensa talouspolitiikkaa ja antaa siitä vuosittain jäsenmaita ohjaavia suosituksia. Vuosien varrella ohjeistusta määrittäviä sääntöjä on uudistettu useita kertoja, kun olemassa olevat säännöt on todettu epärealistisiksi, tehottomiksi tai vastoin tarkoitustaan toimiviksi. Säännöt eivät ole estäneet velkakriisejä tai auttaneet hallitsemaan vaihtotaseiden epätasapainoja. Sen sijaan ne ovat vaikeuttaneet tarpeellisia investointeja ja ohjanneet talouspolitiikkaa suhdanteita vahvistavaksi.

Eurovaaleihin tultaessa EU:ssa on käynnissä viimeisin talouspolitiikan uudistus, jolla pyritään korjaamaan sääntöjen epäkohtia ja parantamaan jäsenmaiden edellytyksiä muun muassa ilmastopolitiikan vaatimiin investointeihin. Viime vuosina poikkeuksellisesti sallittuihin joustoihin verrattuna uudet säännöt tulevat kuitenkin ohjaamaan EU-maiden finanssipolitiikkaa kireämmäksi.

Talouspolitiikan sääntöjen ohella jäsenmaiden talouskehitykseen ja eri maiden suhteelliseen asemaan vaikuttavat reilujen sisämarkkinoiden edellyttämät kilpailu- ja valtiontukisäännöt. Kiristynyt kansainvälinen kilpailu on Euroopassakin johtanut jäsenmaita eriarvoistavaan valtiontukikilpailuun, jossa muun muassa Suomen kaltaiset pienet maat häviävät. EU:n tulisikin hillitä valtiontukikilpailua ja samalla investoida EU-tason rahoituksella muun muassa kestävän vihreän ja digitaalisen siirtymän edistämiseen ja TKI-toimintaan. Tällaisten investointien tulee kohdistua tehokkaasti yhdessä päätettyjen tavoitteiden edistämiseen ja samalla toimia niin, että ne ovat hyödynnettävissä myös Suomen kaltaisissa maissa. Mikäli kansallisiin valtiontukiin perustuva kehitys kuitenkin jatkuu, on myös Suomessa keskusteltava sopeutumisesta uuteen tilanteeseen.

EU:n tulotarve on muiden investointitarpeiden ohella kasvamassa myös näköpiirissä olevan laajentumisen vuoksi. Tässä tilanteessa yhteiset veroratkaisut ovat oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi keino kasvattaa unionin tulopohjaa kuin jäsenmaksuosuuksien voimakas kasvattaminen. Lisäksi veroratkaisut edistäisivät paremmin EU:n strategisia tavoitteita. Samalla EU:n on jatkettava työtä haitallisen verokilpailun ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi.

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka edellyttää oikeudenmukaista siirtymää

Euroopan unionissa asetetuilla ilmastopolitiikan tavoitteilla on ratkaisevan tärkeä rooli jäsenmaiden toimien vauhdittajina. Siksi niiden on jatkossakin oltava kunnianhimoisia. Mitä nopeammalla aikataululla siirtymässä hiilineutraaliin talouteen onnistutaan, sitä paremmin pystytään rajoittamaan ilmastonmuutoksen katastrofaalisia seurauksia ihmisten elin- ja työympäristöille. Hyvissä ajoin ja ennakoiden toteutettu rakennemuutos auttaa Eurooppaa myös menestymään kilpailussa siirtymän edellyttämästä tuotannosta ja tuotekehityksestä. Kun muutoksessa syntyy hyviä työpaikkoja ja uutta puhdasta tuotantoa, pysymme jatkossakin kehityksen kärjessä.

Riittävän nopea siirtymä hiilineutraaliin talouteen voi onnistua ja saada työntekijöiden tuen vain, jos ilmastotoimet koetaan oikeudenmukaisiksi. Siirtymän luomia uusia työmahdollisuuksia on edistettävä erityisesti niille toimialoille ja alueille, joilla työpaikkoja menetetään ilmastotoimien takia. Työntekijöille pitää olla työjärjestelyin mahdollista ja taloudellisesti houkuttelevaa päivittää osaamistaan työn muuttuessa. Tarvittaessa tulee mahdollistaa uudelle alalle kouluttautuminen. Sosiaaliturvan ja -palveluiden on oltava riittäviä siinä tilanteessa, että työtä ja toimeentuloa ei löydy. Erityisesti pieni- ja keskituloisten kotitalouksien elinkustannusten nousua on kompensoitava. Tällaisen kompensaation tulee olla mukana laajennetussa päästökaupassa.

Seuraavan komission on valmisteltava työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän puitteet, jotka sisältävät konkreettisia lyhyen ja pitkän aikavälin toimia ja tavoitteita. Osana tätä kokonaisuutta EU:hun tulee perustaa oikeudenmukaisen siirtymän keskus, joka seuraa muun muassa sidosryhmien osallistumista, työpaikkakehitystä, osaamistarpeita ja osaamisen kehittämistä sekä oikeudenmukaisen siirtymän toimeenpanoa jäsenvaltioissa.

Oikeudenmukaisen siirtymän onnistumiselle on oleellisen tärkeää, että työntekijät ja ammattiliitot ovat mukana ilmastotoimien valmistelussa ja toteutuksessa kaikilla tasoilla – työpaikoilta EU-päätöksentekoon. Tämän toteutuminen on varmistettava direktiivillä. Oikeudenmukaista siirtymää edesautetaan myös edistämällä toimivia työehtosopimusjärjestelmiä, jotka mahdollistavat siirtymätoimien neuvottelun mukaan työehtosopimuksiin.

Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää kestävää taloutta, joka tuottaa hyvinvointia kaikille planeetan kantokyvyn puitteissa. Euroopan sosiaalisen mallin ja jäsenvaltioiden hyvinvointijärjestelmien tulee olla siirtymäpolitiikan keskiössä. Tämän mukaisesti on vahvistettava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin seurantaa sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden painoarvoa talouden eurooppalaisessa ohjausjaksossa.

Yhdessä Euroopan väestön vanhenemisen kanssa siirtymä hiilineutraaliin talouteen edellyttää vahvaa panostusta niin työssä olevien kuin nuortenkin koulukseen. Koulutustarve kohdistuu myös EU:n ulkopuolelta tulevaan työvoimaan. Koulutuksen laatu, saatavuus ja rahoitus sekä opintososiaaliset edut ovat välttämätöntä tulevaisuustyötä. Koulutettu työvoima on EU:lle ja jäsenmaille kilpailuetu, jota ei kannata menettää.

Osana EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa tulee korostumaan tavoite energia- ja mineraaliautonomiasta. Tässä on tärkeää varmistaa kestävä kaivostoiminta ja energiantuotanto, joka antaa Suomellekin mahdollisuuksia jatkojalostukselle ja kestävälle vihreälle yritystoiminnalle.

Yritystoiminnassa on kunnioitettava ihmisoikeuksia

Pitkäaikainen tavoite EU:n yritysvastuudirektiivistä oli tätä kirjoittaessa lähellä, kun unionin toimielimet pääsivät joulukuussa 2023 neuvottelutulokseen yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevasta direktiivistä. Direktiivin on tarkoitus velvoittaa suuret Euroopassa toimivat yritykset arvioimaan ja hallitsemaan toimintansa ympäristö- ja ihmisoikeusriskejä sekä lieventämään ja korjaamaan kielteisiä vaikutuksia.

Samaan aikaan EU-instituutioiden käsittelyssä on pakkotyöasetus, jonka tarkoitus on poistaa pakkotyöllä valmistetut tuotteet EU:n markkinoilta riippumatta siitä, onko ne valmistettu Euroopassa tai tuotu muualta maailmasta.

Tärkeä jo käytössä oleva väline edistää yritysvastuuta on EU:n julkisten hankintojen säännöt, jotka mahdollistavat sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien ehtojen asettamisen hankinnoille. Näitä sääntöjä tulee kuitenkin vahvistaa niin, että vastuullisuuskriteerien käyttäminen olisi hankinnoissa pakollista. Työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattamisen pitäisi olla hankinnoissa aina erityisehtona.

EU:n ulkosuhteissa on vahvistettava kumppanuuksia ja puolustettava kansainvälisiä sitoumuksia

Yhtenä maailman johtavista taloudellisista ja poliittisista toimijoista Euroopan unionilla on suuri vastuu siinä, miten se vaikuttaa globaaliin kehitykseen. EU:n lähtökohtana on, että sen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvat arvot ohjaavat myös sen ulkosuhteita. Ihmisoikeuksien, rauhan ja kestävän kehityksen sekä toimivien monenvälisten instituutioiden ja sääntöpohjaisen kaupan edistäminen globaalisti on myös olennainen tekijä siinä, miten EU pystyy vahvistamaan omien kansalaistensa hyvinvointia ja turvallisuutta.

EU neuvottelee jäsenmaidensa puolesta kauppa- ja investointisopimuksia muiden maiden ja alueiden kanssa. Vuosien varrella näihin sopimuksiin on neuvoteltu yhä sitovampia ehtoja siitä, että osapuolten on kunnioitettava kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjä työntekijöiden perusoikeuksia ja muita ihmisoikeuksia sekä ympäristöön liittyviä sitoumuksia. Tästä lähtökohdasta on pidettävä kiinni samalla, kun Euroopan on globaalin kilpailun kiristyessä oltava valmis entistä tasavertaisempaan yhteistyöhön sopimuskumppaniensa kanssa.

EU on yhdessä jäsenmaidensa kanssa maailman suurin kehitysavun antaja. Vuonna 2021 EU käynnisti Global Gateway -strategian, jonka tarkoitus on mobilisoida rahoitusta pääasiassa yksityiseltä sektorilta digitaali-, ilmasto-, liikenne-, terveys-, koulutus- ja tutkimusaloille ympäri maailman. On tärkeää, että Global Gateway -hankkeissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä työelämän normeja, ja että niihin sisältyy selkeät valitus- ja korjausmekanismit. Investointihankkeiden suunnitteluun ja toimeenpanoon on otettava ammattiliitot mukaan varmistamaan työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja epävirallisessa taloudessa työskentelevien aseman parantaminen.

Hakijamailta on edellytettävä EU:n työelämänormien noudattamista

EU:n laajentuminen on Ukrainan ja Moldovan jäsenyysneuvottelujen avaamisen myötä nousemassa vahvemmin unionin agendalle kuin kertaakaan 20 vuoteen. Ukrainan puolustautuessa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan näkymä maan EU-jäsenyydestä saa niin Ukrainan kuin EU:nkin silmissä erityisen suuren arvon. Laajentumisessa on taloudellisen potentiaalin ohella kyse rauhasta, turvallisuudesta ja yhteisistä demokraattisista arvoista.

Kun Ukrainan ja muiden hakijamaiden – joita kaikkiaan on yhdeksän maata itäisessä Euroopassa ja Länsi-Balkanilla – jäsenyysneuvotteluissa kunkin maan edellytyksistä riippuvalla tahdilla edetään, on jäsenyyksien vankoista perusteista ja vahvoista geopoliittisista paineista riippumatta pidettävä kiinni unionin jäsenyyskriteereistä. EU-jäsenyyteen valmistautuminen edellyttää kaikilta nykyisiltä hakijamailta uudistuksia, joista monet liittyvät esimerkiksi oikeusvaltion vahvistamiseen. Jäsenyyden edellytyksenä hakijamaiden on noudatettava myös EU-lainsäädäntöön sisältyviä työelämän vähimmäisnormeja. Tämän varmistamisessa EU- ja hakijamaiden työmarkkinajärjestöillä on oltava keskeinen rooli.

Uusien jäsenten vastaanottaminen edellyttää myös EU:lta valmistautumista. EU:n päätöksentekojärjestelmän on toimittava nykyistä suuremmassa unionissa, mikä todennäköisesti edellyttää entistäkin useammassa asiassa siirtymistä yksimielisyysvaatimuksesta enemmistöpäätöksiin. Samalla unionille tulee tarve vahvistaa huomattavasti rahoitustaan, jotta se pystyy riittävästi tukemaan uusien jäsenmaiden kehitystä – ja Ukrainan tapauksessa jälleenrakennusta, jota EU tosin on tukemassa jäsenyydestä riippumatta.

Uudet jäsenyydet tarkoittavat myös muutoksia sisämarkkinoilla ja yhteisillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla, joilla uusien maiden työntekijät saavat vapauden työnhakuun ja työskentelyyn. Tämä tuo mahdollisuuksia työvoimapulasta kärsivillä aloilla ja alueilla, mutta edellyttää samalla entistä vahvempia toimia liikkuvien työntekijöiden eriarvoisen kohtelun torjumiseksi.