Näistä puhutaan Painava syy 15 + 1 väärää väitettä15 + 1 väärää väitettä
Näin Orpon-Purran hallituksen toimet oikeasti vaikuttavat.
Hallitus on tehnyt ja edelleen tekemässä historiallisen suuria heikennyksiä työntekijän työehtoihin, oikeuksiin ja sosiaaliturvaan. Heikennyksiä on perusteltu muun muassa työllisyyden lisäämisellä. Perusteelliset työllisyysvaikutusarviot puuttuvat ja niiden sijaan perusteena on kuultu käytettävän ”arkijärkeä” sekä Suomen yrittäjien jäsenilleen tekemää kyselyä.
Orpon-Purran hallitus on puolensa valinnut. Se ei ole työntekijän puolella. Hallitus väittää, että kaikki osallistuvat Suomen talouden pelastustalkoisiin. Samaan aikaan hyväosaiset saavat verohelpotuksia ja julkisia menoja leikataan. Hallituksen politiikka iskee heikko-osaisiin ja työttömiin. Leikkausten väitetään tasapainottavan julkista taloutta, mutta samaan aikaan veroaste laskee. Puheet ja teot ovat ristiriidassa.
Julkinen keskustelu käy kovilla kierroksilla. Liikkeellä on kaikenlaisia väittämiä ja uskomuksia. Oikaisemme seuraavat 20+1 väitettä.
Pääministeri Orpo lupasi hallituskauden alussa, ettei hallituksen politiikan takia keneltäkään vaadita mahdottomuuksia.
Hallituksen leikkausten myötä köyhyyden arvellaan kasvavan 9,2 prosenttia, lapsiköyhyyden 13,6 prosenttia ja toimentulotuen tarpeen 1,2 prosenttia (Sosten mikrosimulaation tulokset). Tätä ei voida pitää mitenkään kohtuullisena yhteiskunnan tai ihmisten näkökulmasta.
Hallituksen toimet haittaavat talouskasvua ja voivat pahentaa käynnissä olevaa taantumaa. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että hallituksen julkisen talouden sopeutustoimet nostavat hintoja, vähentävät kotimaista kysyntää ja hidastavat talouskasvua ainakin vuosina 2025 ja 2026.
Hallituksen toimien negatiiviset vaikutukset tulevat näkymään vielä vuosienkin päästä. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiin ja terveyteen niin, että seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä. Pidemmällä aikavälillä leikkaukset eivät siis välttämättä tuo kustannussäästöjä.
Ei myöskään ole niin, että hallituksella ei ole leikkauspolitiikalle vaihtoehtoja. Kyse on arvovalinnoista: jo hallitusohjelma sisälsi useita heikennyksiä työntekijöiden asemaan, mutta ei yhtään ehdotusta työnantajan velvollisuuksien lisäämiseksi.
Leikkaukset kohdistuvat hyvin epätasaisesti yhteiskunnassa. Leikkaukset kohdistuvat huono-osaisiin, pätkätyöläisiin ja yksinhuoltajiin.
Esimerkiksi osa-aikatyötä tekevän (palkka ennen veroja 2000 euroa kuukaudessa) kahden lapsen yksinhuoltajan perheeltä leikataan työttömyysturvan ja asumistuen heikennysten seurauksena lähes 400 euroa kuukaudessa. Samanaikaisesti suurituloisten ansiotuloverotusta on kevennetty.
Suurimmaksi osaksi kyse on ollut heikennyksistä, ei uudistuksista. Mitään aitoja neuvotteluvaraa ei ole myöskään ollut, vaan päätökset oli jo tehty ennen minkään keskusteluiden aloittamista.
Hallitusohjelmassa on päätetty yksityiskohtaisesti niin työlainsäädännön kuin sosiaaliturvan leikkaukset. Työntekijöiden edustajien puheenvuorot on työryhmissä kuunneltu, mutta sen jälkeen on edetty hallitusohjelman kirjausten mukaan. Todellisia vaikutusmahdollisuuksia työryhmissä ei ole ollut.
Lakivalmistelua on tehty kovalla kiireellä eikä vaikutusarvioita ole tehty kunnolla. Myös huomiot olemattomista työllisyysvaikutuksista on ohitettu. Suuri määrä sosiaaliturvan heikennyksiä ehti tulla voimaan puolentoista vuoden sisällä hallitustyön aloittamisesta. Ensimmäiseen vuoteen mahtui myös työntekijöiden ilmaisuvapauden heikentäminen. Jopa oikeuskansleri on kiinnittänyt huolta tapaan, millä tämä hallitus survoo lakimuutoksiaan eteenpäin.
Työmarkkinoiden politisoituminen ei ole eduksi kenellekään.
Politisoituminen tarkoittaa esimerkiksi, että työehdoista, kuten vähimmäispalkasta tai palkan lisistä, neuvotellaan joka neljäs vuosi eduskuntavaaleissa. Ne ovat asioita, jotka ansaitsevat niihin erikoistuneet neuvotteluosapuolet. Laki on myös aina jäykempi joustamaan muuttuviin olosuhteisiin kuin tiettyyn alaan sorvatut työehtosopimukset.
Hallituksen toimien ansioluettelo ei näytä hyvältä. Työ- ja elinkeinoministeriön oman katsauksen (12/2024) mukaan työttömiä työnhakijoita on 24 000 enemmän ja avoimia työpaikkoja 38 700 vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Huonoon suhdanteeseen vetoaminen ei riitä syyksi.
Väite ei pidä paikkaansa. Suomessa ei ole erityisen korkea työttömyysturva verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Tanskaan. SAK:n vuoden 2024 työttömyysbarometrin mukaan suurimmat työttömyyden syyt liittyvät ikään, kokoaikatyön puutteeseen, heikkoon terveydentilaan sekä liian pieneen palkkaan. Ainoastaan 14 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työttömyysturva vaikutti melko paljon tai erittäin paljon omaan työttömyyteen.
Orpon-Purran hallitus on toteuttanut lukuisia leikkauksia, jotka osuvat lapsiperheisiin, erityisesti yksinhuoltajaperheisiin. Leikkaukset työttömyysturvaan, etenkin lapsikorotusten poisto, sekä asumistuen leikkaukset iskevät usein samoihin henkilöihin. On arvioitu, että hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät lapsiköyhyyttä jopa 17 000 lapsella.
Hallitus on luvannut, että lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia kompensoidaan esimerkiksi korottamalla alle 3-vuotiaista maksettavaa lapsilisää, monilapsisten perheiden lapsilisiä tai lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Nämä korotukset eivät kuitenkaan monissa tilanteissa kompensoi täysimääräisesti työttömyysturvan ja asumistuen leikkauksia.
Hallitus on myös todennut, että toimeentulotuki voi paikata toimeentuloa kaikista pienituloisimmilla, jos työttömyysturvaa tai asumistukea leikataan. Toimeentulotuki on kuitenkin tutkimusten mukaan hyvin passivoiva etuus, joka ei kannusta työntekoon. Tämän lisäksi hallitus on tehnyt toimeentulotuen saamisen ehtoihin tiukennuksia.
Maanantain ”krapulasaikut” ovat myytti. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan arkipäivistä maanantaina sairastetaan vähiten.
Sairaussakko koskettaa välittömästi satoja tuhansia työntekijöitä ja pidemmällä aikavälillä jopa kaikkia.
Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus tarkoittaa useimpien kohdalla sitä, että töihin tullaan kipeänä. Tämä koskee etenkin niitä pienipalkkaisia ja usein suorittavaa työtä tekeviä työntekijöitä, joille yhdenkin työpäivän menetys iskee ison loven lompakkoon. Jos tullaan sairaana töihin ”lievässäkin flunssassa tai mahataudissa”, saatetaan tartuttaa tahtomatta työkavereita ja asiakkaita, jolloin yhdestä päivästä työnantajan säästämä hinta realisoituukin useammaksi työpanoksen menetykseksi.
Useimmissa työehtosopimuksissa on mahdollista sopia ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta toisin, mutta kaikissa ei. Silloinkin neuvotteluissa ”tavaralla on joku hinta” ja ensimmäisen sairauspäivän palkallisuus on jostain muusta pois.
Paikallisen sopimisen helpottaminen auttaa korkeintaan tahallisia väärinkäyttäjiä. Jo nyt monesta asiat on voinut sopia työntekijän näkökulmasta paremmin. Kun yhteisiä vähimmäisehtoja ei ole tai niistä voi sopia huonommin, työntekijöiden asema ja turva heikkenevät työelämässä.
Lakiesitys vaikeuttaa myös työntekijöiden etujen valvontaa, koska viranomaisilla ei tule olemaan riittävästi resursseja valvoa työpaikkoja ja puuttua väärinkäytöksiin . Tämä on huono uutinen myös rehellisille yrittäjille: työntekijän oikeuksia polkemalla voi saada kilpailuetua esimerkiksi halvemmilla hinnoilla. Aiemmin ammattiliitot ovat olleet tärkeä osa väärinkäytöksien valvonnassa, koska heillä on ollut yhteys työpaikoille.
Lisäksi paikallisen sopimisen laajentaminen työehtosopimusten kustannuksella on ristiriidassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksien ja EU:n vähimmäispalkkadirektiivin tavoitteiden kanssa.
Hallitus on keventänyt liikennepolttoaineiden verotusta. Nämä kevennykset ovat kalliita, koska Suomi menettää niiden vuoksi yhteisten asioiden rahoittamiseen käytettäviä verotuloja yli 150 miljoonaa euroa vuodessa. Kevennysten vaikutus polttoaineen hintaan on ollut vain joitain yksittäisiä senttejä litraa kohti.
Yksittäisen ihmisen saama säästö pienenee entisestään, koska hallitus on nostanut asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia koskevan vähennyksen omavastuuosuutta 750 eurosta 900 euroon. Omavastuuosuuden korotus tarkoittaa, että jos matkakustannukset ovat vuodessa 900 euroa tai vähemmän, vähennystä ei saa. Omavastuuosuuden korottaminen pienentää myös pidempää matkaa kulkevien vähennyksen määrää 150 eurolla vuodessa.
Väite ei pidä paikkaansa. Jopa hallituksen omassa lakiesityksessä todettiin näin:
”Empiirisen näytön perusteella ei ole vahvoja perusteita olettaa, että sääntelyn purkaminen yhteistoimintalain soveltamisalaa nostamalla ja neuvotteluaikoja puolittamalla lisäisi merkittävästi työllisyyttä kansantalouden tasolla. Kansainvälisten meta-analyysien perusteella vaikutusta ei ole ja kotimaisten lähteidenkin osalta vaikutus on joko nolla tai korkeintaan lievästi positiivinen.”
Orpon-Purran hallituksen toimet saattavat vähentää yleissitovien työehtosopimusten määrää.
Yleissitovuuden määrittelyssä merkittävin asia on alan työnantajien järjestäytymisaste. Paikallista sopimista ovat siten aikaisemmin saaneet toteuttaa muita laajemmin järjestäytyneet yritykset. Kun paikallista sopimista laajennetaan, työnantajien motivaatio kuulua työnantajajärjestöön heikkenee. Mikäli tarpeeksi moni työnantaja eroaa työnantajaliitosta, yleissitovuuden perusteena oleva kattavuus katoaa.
Jos työehtosopimuksella ei ole yleissitovuutta, niissä työpaikoissa, joissa lähes kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon, tehdään tämän jälkeen jonkinlaisia yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Muilla työpaikoilla ollaan pelkän lainsäädännön varassa. Monissa työehtosopimuksissa on sovittu työntekijän näkökulmasta asioita lakia paremmin.
Jos yleissitovuus heikkenee, yhä useampi työntekijä joutuu huolehtimaan itse, että saa riittävän palkan lisäksi myös kohtuulliset ja erilaiset elämäntilanteet huomioon ottavat työsuhteen ehdot.
Ennen Orpon-Purran hallituskautta ei ole ollut kovin runsaasti poliittisia lakkoja. Edellisen kerran isompi poliittinen lakko nähtiin 2018.
Vuosina 2023 ja 2024 oli paljon poliittisia lakkoja, koska Orpon-Purran hallitus alkoi polkea työntekijöiden oikeuksia poikkeuksellisen aggressiivisesti. Orpon-Purran hallitus siis loi ongelman, jota se sitten lähti kitkemään heikentämällä työntekijöiden ilmaisuvapautta lainsäädännöllä.
On valitettavaa, että yritykset ovat kantaneet poliittisista lakoista hintaa. Tulee kuitenkin muistaa, että yritysten omat edunvalvojat ovat käytännössä olleet mukana kirjoittamassa nykyistä hallitusohjelmaa.
Kun työnantaja voi lomauttaa tai irtisanoa nykyistä huomattavasti nopeammin, vaikeuttaa se työntekijän tuloihin. Hallituksen leikkausten takia palkanmaksu katkeaa nykyistä nopeammin lomautustilanteissa.
Esimerkiksi muutosneuvotteluajat ovat aiemman lainsäädännön mukaan yrityksen koosta riippuen olleet kuusi viikkoa tai 14 päivää, mutta jatkossa ne ovat puolet lyhyemmät. Tämä näkyy palkassa, koska lomautus tai irtisanominen tulee voimaan nopeammin.
Todellisuudessa Orpon-Purran hallitus vie suomalaista työelämää kauemmas muista Pohjoismaista.
Työmarkkinoiden toiminta ja työttömien saama tuki on kokonaisuus. Orpon-Purran hallitus on poiminut rusinat pullasta. Hallitus on ottanut heikennettäviksi ne asiat, jotka ovat aikaisemmin olleet työntekijän näkökulmasta heikommin Ruotsissa, mutta se ei halunnut tuoda lainsäädäntöön Ruotsista mitään, joka on ollut siellä paremmin kuin Suomessa.
Ennen hallituksen heikennyksiäkään suomalainen työttömyysturva ei ollut erityisen vahva. Esimerkiksi työttömyysturvan korvausaste oli jo ennen leikkauksia pienempi kuin Ruotsissa tai Tanskassa. Myös työttömyysturvan omavastuupäiviä on Suomessa ollut huomattavasti enemmän ja työvoimapalveluiden resursseja taas huomattavasti vähemmän.