Hyppää sisältöön

Työehtoneuvottelujen sanasto

Kun ammattiliitot ja työnantajaliitot neuvottelevat työehtosopimuksista, on käytössä paljon termejä, joita ei juuri muualla kuule. Kokosimme alle neuvotteluihin, sopimuksiin, palkankorotuksiin, työehtomääräyksiin, työtaisteluihin ja sovitteluun liittyviä termejä ja avasimme niiden merkityksiä.

Työnantajapuolen ja ammattiliiton edustajien allekirjoittama pöytäkirja, jossa määritellään esimerkiksi uuden työehtosopimuksen voimassaoloaika, palkankorotusten suuruus ja korotusajankohdat sekä keskeiset työehtomääräysten muutokset. Pöytäkirja liitetään osaksi neuvottelutulosta ja myöhemmin työehtosopimusta.

Palkankorotus määritellään euroina tiettynä summana, joka on kaikille työntekijöille sama.

Euromääräinen korotus suosii matalapalkkaisia työntekijöitä, koska se antaa heille prosentuaalisesti korkeamman korotuksen kuin paremmin ansaitseville.

Työehtosopimuksen jälkivaikutus tarkoittaa sitä, että päättyneen työehtosopimuksen työehtoja noudatetaan siihen saakka, kunnes uusi työehtosopimus tulee voimaan tai työnantaja ja työntekijä sopivat työsuhteen ehdoista toisin.

Järjestölliset toimet tarkoittavat ammattiliiton toimenpanemia keinoja, joilla pyritään vauhdittamaan huonosti eteneviä työehtoneuvotteluja. Usein järjestölliset toimet ovat työtaistelukeinoja, mutta ne voivat olla myös esimerkiksi mielenosoituksia.

Joissakin työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä, esimerkiksi eläkeratkaisuissa ja muissa sosiaaliturvauudistuksissa, neuvottelut käydään yleensä kolmikantaisesti työntekijäjärjestöjen, työnantajajärjestöjen ja valtion välillä. Yleensä työntekijöitä ja työnantajia edustavat näissä neuvotteluissa keskusjärjestöt.

Aikaisemmin oli yleistä, että keskusjärjestöt sopivat ensin keskitetystä työehtoratkaisusta (tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo), johon myös valtio osallistui esimerkiksi veroratkaisuin. Ammatti- ja työnantajaliitot käyttivät sen jälkeen tupoa pohjana neuvotellessaan alan työehtosopimuksista.

Yleisestä ansiokehityksestä jälkeen jääneille aloille, ammattiryhmille tai työntekijöille sovittu palkankorotus, joka on korkeampi kuin muilla aloilla.

Työehtosopimuksen kustannusvaikutus tarkoittaa sopimuksen palkankorotuksista ja työehtojen laadullisista parannuksista aiheutuvien kustannusten yhteismäärää työnantajalle. Palkankorotusten lisäksi työnantajalle saattaa aiheutua kustannuksia esimerkiksi palkallisten perhevapaiden lisäämisestä tai työajan lyhentämisestä.

Lakko on yksi työtaistelutoimista. Kutsu lakkoon tulee ammattiliitolta, joka tarvitsee joukkovoimasta tukea neuvotellessaan jäsentensä työehdoista.

Lakossa työntekijät eivät tee töitä. He eivät saa palkkaa lakon ajalta, mutta ammattiliitto voi päättää maksaa lakkoavustusta jäsenilleen. Lakkoon menevää työntekijää ei saa kohdella lakon vuoksi eri tavalla kuin muita työntekijöitä. Häntä ei saa irtisanoa eikä esimerkiksi jättää bonuksia maksamatta.

Lain mukaan lakosta on ilmoitettava työnantajalle vähintään kaksi viikkoa ennen sen alkamista.

Jos työntekijä on lakossa, hänelle ei makseta siitä ajasta palkkaa. Tämän vuoksi ammattiliitot maksavat yleensä jäsenilleen lakkoavustusta. Summat vaihtelevat ja ne ilmoitetaan etukäteen.

Avusta maksetaan vain ammattiliittojen jäsenille, ellei muuta ole ilmoitettu. Joskus liitot voivat sopia keskenään, että myös toisen ammattiliiton jäsenet voivat hakea avustusta. Näin menetellään varsinkin, jos samalla työpaikoilla tai samoissa työtehtävissä työskentelee eri SAK:laisten ammattiliittojen jäseniä.

Ammattiliitot ilmoittavat jäsenilleen lakkoavustusta koskevista käytännön asioista etukäteen. Lakon rajaukset ja lakkoavustuksen määrän voi myös tarkistaa omalta luottamusmieheltä tai ammattiliitosta.

Oikeus työtaisteluun on niin tärkeä, että se on vahvistettu Suomen perustuslaissa. Se on myös vahvistettu kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksilla, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa.

Lakkovahdit päivystävät lakossa olevan työpaikan sisääntulojen läheisyydessä ja jakavat tietoa lakosta työntekijöille ja ammattiliitolle. He myös pitävät kirjaa esimerkiksi lakon murtamiseen käytettävästä työvoimasta tai henkilöistä, jotka rikkovat lakkoa.

Lakkoa tai sen laajentamista voidaan tarkkaan rajatuissa tapauksissa siirtää enintään 14 vuorokaudella, jotta sovittelulle saadaan lisää aikaa. Sovittelija tai sovittelulautakunta voi esittää työ- ja elinkeinoministeriölle siirtämistä, mikäli työriidasta aiheutuva lakko tai sen laajentaminen kohdistuu yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin tai vahingoittaa huomattavasti yleistä etua. Virkamiesten palvelussuhteen ehtoja koskevassa riidassa lakkoa voi siirtää enintään seitsemällä vuorokaudella.

Nykyään suurin osa valtakunnallisia työehtosopimuksia koskevista neuvotteluista käydään ammattiliittojen ja työnantajaliittojen välillä. Työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt eivät osallistu neuvotteluihin, mutta ne saattavat olla mukana koordinoimassa jäsenliittojensa neuvotteluja. Useimmat neuvottelut käydään syksyn, talven ja kevään aikana, ja tätä ajanjaksoa kutsutaan liittokierrokseksi.

Aikaisemmin oli yleistä, että keskusjärjestöt sopivat ensin keskitetystä ratkaisusta (tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo), jota ammatti- ja työnantajaliitot käyttivät pohjana neuvotellessaan alan työehtosopimuksista.

Työnantajapuolen ja ammattiliiton neuvottelijoiden saavuttama yksimielisyys uuden työehtosopimuksen sisällöstä. Neuvottelutuloksen muuttuminen työehtosopimukseksi vaatii, että sekä työnantajapuolen että ammattiliiton hallinnot hyväksyvät neuvottelutuloksen.

Joskus työehtoneuvotteluissa sovitaan vain ensimmäisen vuoden palkankorotuksista, vaikka työehtosopimuksen voimassaoloaika on pidempi, esimerkiksi kaksi vuotta. Silloin voidaan sopia, että toisen vuoden palkankorotuksista sovitaan johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä. Jos palkankorotuksista ei siihen mennessä päästä sopuun, niin työehtosopimus voidaan irtisanoa päättymään optiovuoden alkuun, jolloin työehtosopimuksen voimassaolo päättyy aikaisemmin kuin alun perin sovittiin.

Ammattiliitto ja työnantajaliitto voivat sopia työehtoneuvotteluissa yleiskorotuksen lisäksi tai sen sijaan paikallisesta erästä, jolloin työnantajat ja työntekijät neuvottelevat työpaikalla paikallisesti, miten palkankorotukset jaetaan työntekijöiden kesken. Näissä neuvotteluissa työntekijöitä edustaa yleensä ammattiliiton edustaja työpaikalla eli luottamusmies.

Sopimus yrityksen, työpaikan tai toimipisteen työntekijöiden ja työnantajan välillä. Paikallinen sopimus koskee usein jotain yksittäistä asiaa, kuten etätyötä tai työaikakäytäntöjä. Työ- ja virkaehtosopimukset määrittelevät, missä rajoissa paikallisia sopimuksia voi tehdä.

Paikallisessa sopimisessa työntekijöitä edustaa yleensä ammattiliiton edustaja työpaikalla eli luottamusmies.

Palkkaliukuma tarkoittaa sitä, että alan keskimääräiset ansiot nousevat sopimuskauden aikana työehtosopimuksessa sovittuja palkankorotuksia enemmän. Tätä erotusta kutsutaan palkkaliukumaksi.

Palkkaperintö kertoo, kuinka paljon vuoden lopussa vallitseva palkkataso on saman vuoden keskimääräistä palkkatasoa korkeampi. Palkkaperinnön suuruus riippuu vuoden aikana tapahtuneen palkkojen nousun ajoittumisesta ja suuruudesta.

Työehtosopimuksen lauseke, joka määrittelee, mitä säännöksiä sovelletaan, jos osapuolet eivät pääse sopimukseen esimerkiksi paikallista erää koskevissa paikallisissa neuvotteluissa. Voidaan esimerkiksi sopia, että jos paikallisesta erästä ei päästä työpaikalla sopuun työntekijöiden ja työnantajan edustajien välisissä neuvotteluissa tiettyyn päivämäärään mennessä, erä jaetaan tasan kaikkien työntekijöiden kesken.

Poliittinen lakko on laillinen lakko, jonka ensisijaiset tavoitteet eivät liity työehtoihin, vaan työtaistelulla ajetaan poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä.

Orpon-Purran hallitus on heikentänyt työntekijöiden oikeutta osallistua poliittisiin lakkoihin rajoittamalla poliittisten työtaisteluiden keston 24 tuntiin.

Palkankorotus määritellään prosentteina.

Päänavaussopimus on työehtojen neuvottelukierroksella ensimmäisenä solmittu työehtosopimus. Viime vuosina päänavaussopimuksella on usein viitattu teknologiateollisuuden työehtosopimukseen.

Saarto on työtaistelutoimi, jossa muiden yritysten työntekijät kieltäytyvät työskentelemästä saarron alaisen yrityksen kanssa ja työnhakijat kieltäytyvät hakeutumasta töihin saarrettuun yritykseen.

Sekalinjassa määritellään euromääräinen raja, jonka yli ansaitsevien palkkoja nostetaan tietyllä prosentilla, kun taas rajan ali ansaitsevien palkkoja korotetaan tietyllä euromääräisellä summalla. Korotus voidaan ilmaista esimerkiksi muodossa ”x euroa kuukaudessa, kuitenkin vähintään y %”.

Sekalinja suosii matalapalkkaisia työntekijöitä, koska se antaa heille prosentuaalisesti korkeamman korotuksen kuin paremmin ansaitseville.

Kun vanhan työehtosopimuksen voimassaoloaika päättyy, alkaa sopimukseton tila, mikäli uutta työehtosopimusta ei ole vielä saatu neuvoteltua. Vanhan työehtosopimuksen ehdot ovat kuitenkin voimassa siihen saakka, kunnes uusi sopimus on saatu aikaan. Sopimuksettoman tilan aikana ei ole työrauhavelvoitetta, joten työtaistelut ovat silloin laillisia.

Jos ammattiliitto ja työnantajaliitto eivät pääse sopimukseen uudesta työehtosopimuksesta, neuvotteluja voidaan jatkaa valtakunnansovittelijan tai hänen määräämänsä sovittelijan johdolla. Sovittelija kutsuu osapuolet sovitteluun, jos ammattiliitto tai työnantajaliitto on tehnyt ennakkoilmoituksen lakosta tai työsulusta. Osapuolet voivat myös yhdessä pyytää vapaaehtoista sovittelua.

Sovittelija voi tehdä sovintoehdotuksen, jonka hyväksymisestä päättävät osapuolet. Sovittelija voi myös keskeyttää sovittelun tai esittää sovittelulautakunnan perustamista ratkomaan riitaa.

Lakon aikana osapuolet sopivat yleensä suojelutyöstä, mikä tarkoittaa, että tiettyjä tehtäviä suoritetaan hengen tai terveyden vaaran ehkäisemiseksi tai omaisuuden suojelemiseksi.

Tilapäisen siirron kiellon aikana ei työntekijää voi siirtää työskentelypaikasta tai työtehtävästä toiseen. Työntekijät tekevät vain oman työnsä omassa tavanomaisessa työskentelypaikassaan vahvistetun listan mukaisesti. Kiellon tarkoituksena on estää tilanteet, joissa työntekijöitä siirretään henkilöstövajauksesta johtuen lakon piiriin kuuluviin työskentelypaikkoihin.

Tukilakolla muut ammattiliitot tukevat toisen ammattiliiton työtaistelua tai yhden ammattiliiton muiden sopimusalojen työntekijät tukevat yksittäisen sopimusalan työntekijöitä. Tukilakkojen avulla ammattiliitto pyrkii vauhdittamaan työehtosopimuksen syntymistä poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa.

Orpon-Purran hallitus on rajoittanut työntekijöiden oikeutta puolustaa tukilakoilla muiden alojen työntekijöiden työehtoneuvotteluita. Uusien rajoitusten mukaan tukilakosta on ilmoitettava seitsemän päivää ennen tukilakon alkamista valtakunnansovittelijalle ja asianomaisille työnantajille. Laillisia tukityötaisteluita ovat toukokuussa 2024 voimaan tulleen lain mukaan ne, jotka ovat ”kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin” ja joiden ”vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin”.

Työehtoshoppailu tarkoittaa sitä, että työnantaja pyrkii heikentämään työntekijöiden palkkaa ja/tai muita työehtoja vaihtamalla työpaikalla noudatettavan työehtosopimuksen toiseen. Työnantaja voi esimerkiksi vaihtaa työnantajaliittoa ja ottaa käyttöön sen neuvotteleman, ehdoiltaan halvemman työehtosopimuksen, tai se voi korvata omat työntekijänsä alihankintayrityksen työntekijöillä, joita koskee eri työehtosopimus.

Palkkoja ja muita työehtoja koskeva sopimus, joka yleensä neuvotellaan ammattiliiton ja alan työnantajaliiton välillä. Työehtosopimus koskee usein koko toimialaa, esimerkiksi teknologiateollisuutta, kaupan alaa tai kuorma-autoalaa. Ammattiliitto ja yksittäinen yritys voivat tehdä myös yrityskohtaisen työehtosopimuksen.

Työehtosopimukset ovat määräaikaisia ja niiden kesto vaihtelee yleisimmin vuodesta kolmeen vuoteen.

Jos työehtosopimus on yleissitova, sen määräykset koskevat kaikkia alan työnantajia, myös niitä, jotka eivät kuulu sopimuksen neuvottelevaan työnantajaliittoon. Jos työehtosopimus on normaalisitova, se velvoittaa vain sopimuksen allekirjoittanutta yksittäistä yritystä tai työnantajaliittoa ja sen jäsenyrityksiä. Jos normaalisitovan työehtosopimuksen allekirjoittajana on yksittäinen yritys, sitä kutsutaan talokohtaiseksi tai yrityskohtaiseksi työehtosopimukseksi.

Työsopimuksessa yksittäinen työntekijä ja työnantaja sopivat työn tekemisestä ja siitä maksettavasta palkasta sekä muista eduista ja ehdoista. Sopimus velvoittaa sekä työntekijää että työnantajaa. Työsopimuksella ei saa sopia alan työehtosopimuksen vastaisista tai lakia heikommista työehdoista.

Työsulku on työnantajan työtaistelutoimi. Se tarkoittaa, että työnantaja estää työntekijöitä pääsemästä töihin ja keskeyttää heidän palkanmaksunsa.

Työtaistelu on työntekijöiden tai työnantajan käyttämä painostuskeino, jota voidaan käyttää esimerkiksi työehtoneuvotteluiden aikana niiden vauhdittamiseksi.

Työntekijöiden työtaistelukeinoja ovat muun muassa lakko eli työnseisaus, ylityö- ja vuoronvaihtokieltokielto, saarto ja ulosmarssi. Työnantajien työtaistelukeino on työsulku.

Työtaisteluoikeus on demokraattisessa yhteiskunnassa työntekijöiden perusoikeus. Oikeus työtaisteluun on vahvistettu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksilla, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa.

Työ- ja virkaehtosopimusten soveltamisesta ja tulkinnasta johtuvat riidat voidaan viedä työtuomioistuimen ratkaistaviksi. Työtuomioistuin käsittelee myös työrauharikkomukset ja laittomista työtaisteluista langetettavien hyvityssakkojen suuruuden.

Yksittäinen työntekijä ei voi riitauttaa työehtosopimusta koskevaa asiaa työtuomioistuimessa, vaan kantajana on aina ammattiliitto, työnantajaliitto tai muu työehtosopimuksen osapuoli.

Työtuomioistuimen tuomioihin ei voi hakea muutosta. Korkein oikeus voi kuitenkin purkaa työtuomioistuimen tuomion samoin edellytyksin kuin muidenkin tuomioistuinten tuomiot.

Työsuhdetta ja työsopimuksista aiheutuvia riitoja ei käsitellä työtuomioistuimessa. Työsopimusriidat käsitellään käräjäoikeuksissa, virkasuhteessa työskentelevien riita-asioita käsittelevät hallinto-oikeudet.

Ulosmarssilla työntekijät osoittavat mieltä sellaista työnantajan päätöstä vastaan, jonka työntekijät kokevat epäoikeudenmukaiseksi tai katsovat, että heitä ei ole kuultu päätöksiä tehtäessä riittävästi. Ulosmarssi on usein työntekijöiden spontaani päätös ja se voi kestää esimerkiksi yhden työvuoron ajan.

Työtuomioistuimessa ulosmarssit tuomitaan pääsääntöisesti laittomiksi lakoiksi.

Julkisella sektorilla – valtiolla, hyvinvointialueilla, kunnissa ja seurakunnissa – työskentelee myös virkasuhteisia työntekijöitä, joiden palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista sovitaan työehtosopimuksen sijaan virkaehtosopimuksissa.

Vuoronvaihtokielto on ammattiliiton asettama työtaistelutoimi, jonka aikana työntekijät tekevät vain vahvistetun työvuoroluettelon mukaista työaikaa. He eivät vaihda työvuoroja toisten työntekijöiden kanssa eivätkä tee muitakaan työnantajan esittämiä muutoksia työaikaan.

Jos ammattiliitto ja työnantajaliitto sopivat työehtoneuvotteluissa, että kaikkien työntekijöiden palkkoja korotetaan prosentteina tai euroina saman verran, korotusta kutsutaan yleiskorotukseksi.

Ylityökielto on ammattiliiton asettama työtaistelutoimi, jossa työntekijät kieltäytyvät ylitöistä ja tekevät töitä vain säännöllisen työajan puitteissa.

Lähteet

JHL:n lakkosanasto
JHL:n neuvottelutermit
Arbetsmarknadens svenska språknämnd (Fackterm) och Löntagaren: Avtals- och strejktermer
Valtakunnansovittelijan toimisto
Useiden ammattiliittojen nettisivut