Yhdessä sopien vai yksin päättäen?
Paikallinen sopiminen on työmarkkinoiden ja politiikan taikasana. Sitä kiihkeimmin peräänkuuluttavien poliitikkojen ja edunvalvojien mielestä se nostaa työllisyyttä, terästää kilpailukykyä, parantaa työhyvinvointia, nostaa palkkoja ja kohottaa tuotteiden ja palvelujen laatua. Siitä puhutaan paljon, mutta harvoin määritellään tai tiedetään, mitä paikallisella sopimisella oikeastaan tarkoitetaan ja tavoitellaan.
Hurmahenkisessä julkisessa keskustelussa tuntuu unohtuvan, että paikallista sopimista tehdään työpaikoilla jo tänä päivänä varsin paljon. Sopimisen määrä ja laatu vaihtelevat toimialasta ja yrityksestä toiseen. Niin vaihtelevat sopimisen tarpeetkin. Sopimisen mahdollisuuksista on sovittu työehtosopimuksissa osapuolten kesken. Kaikkia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ei aina myöskään käytetä. Ja joskus käy niinkin, että sopimukseen ei päästä. Sekin pitää hyväksyä.
Nyt työnantajapuoli edistää uusin keinoin paikallista sopimista. Syksyllä Metsäteollisuus ry ilmoitti luopuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista. Työehtoneuvottelut siirretään yrityksiin. Kaikkia nykyisiä työehtosopimuksia ei varmasti tulla uusimaan. Paikka paikoin työntekijöiltä katoaa työehtosopimuksen tuoma turva. Uudessa tilanteessa he joutuvat itse neuvottelemaan työsuhteensa ehdot. Neuvotteluasema ei ole tasapainoinen.
Teknologiateollisuus ilmoitti maaliskuun lopulla perustavansa uuden työnantajayhdistyksen, jonne valtakunnallista työehtosopimusta haluavat yritykset voivat siirtyä. Nykyinen Teknologiateollisuus ry lopettaa työehtosopimusten tekemisen, mutta jatkaa yritysten neuvontaa niissä tilanteissa, joissa yritys haluaa neuvotella yrityskohtaisen, paikallisen työehtosopimuksen. Teknologiateollisuus vakuutti, ettei työehtoja ole tarkoitus heikentää eikä alan työehtosopimusten yleissitovuus ole vaarassa. Herää tietysti kysymys järjestelyn tarpeellisuudesta, jos mitään ei ole tarkoitus muuttaa. Vai jätettiinkö sittenkin jotain kertomatta?
Motiivin paikallisen sopimisen lisäämiseen on julkisuuteen todennut Metsäteollisuuden hallituksen puheenjohtaja Ilkka Hämälä lokakuussa 2020 Helsingin Sanomien haastattelussa. Siinä hän suoraan ja varmasti rehellisesti totesi, että muutoksen tarkoituksena on lisätä työnantajan määräysvaltaa.
Isojen ja vaikutusvaltaisten työnantajaliittojen strategiset päätökset osoittavat enemmänkin tahtoa korvata nykyinen työehto- ja neuvottelujärjestelmä mallilla, jossa työnantajan valta päättää työsuhteen ehdoista kasvaa. Kyse ei ole nykyjärjestelmän kehittämisestä, vaan yrityksestä korvata se uudella työnantajavetoisella mallilla.
Sen lisäksi, että työnantajaliitot tekevät omia ratkaisujaan, paikallista sopimista yritetään edistää Marinin hallituksen toimesta. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että paikallista sopimista edistetään työehtosopimusten kautta. Tämä kirjaus ei ole estänyt osaa hallituspuolueista Suomen Yrittäjien vanavedessä vaatimasta perustavanlaatuisia muutoksia lainsäädäntöön paikallisen sopimisen mahdollistamiseksi ohi työehtosopimusten.
Paikallista sopimista uudistettaessa on muistettava, että työelämän sääntelyn ydin on heikomman osapuolen suojelu. Heikompi osapuoli on työntekijä. Työntekijää on suojeltava työnantajan vallalta. Työnantaja on työsuhteessa vahvempi ja voimakkaampi osapuoli. Työnantaja ottaa ja erottaa työntekijät, tulkitsee lainsäädäntöä ja työehtosopimusta sekä johtaa ja organisoi työtä. Lainsäädännöllä pitää tasoittaa pelikenttää, ei päinvastoin.
Luottamusmiesten asema ja rooli ovat puhuttaneet paikallisen sopimisen yhteydessä. Työehtosopimuksissa luottamusmies on usein valtuutettu tekemään paikallisia sopimuksia. Joskus sopimuksen voi tehdä henkilöstöryhmä yhdessä tai yksittäinen työntekijä. Työnantajat ovat valitelleet, ettei yrityksistä aina löydy luottamusmiestä sopimusta tekemään. Siksi sopimisvaltuuksia pitäisi antaa muillekin tahoille. Ongelmaa voi ratkaista myös toisin. Edistämällä luottamusmiesten valintaa ja tunnustamista.
Suhtautuminen luottamusmiehiin on kielteistä monissa yrityksissä. SAK:n kyselyssä puolet luottamusmiehistä kertoi työnantajan painostaneen paikallisissa neuvotteluissa. Tällä hetkellä työnantajaliittoihin kuulumattomissa yrityksissä luottamusmiehiä ei usein edes tunnusteta työnantajan taholta. Tätä ei voi hyväksyä.
Luottamusmiesten turvaa, tiedonsaantia, toimintaoikeuksia, koulutusta ja palkkioita on parannettava rutkasti. Luottamusmiesten irtisanomisaikaa on pidennettävä reilusti. Luottamustehtävän hoitamiseen on oltava myös nykyistä enemmän työaikaa.
Sanotaan, että paikallinen sopiminen vaatii osaamista, tietoa ja luottamusta. Lainsäädännöllä ja sopimuksilla voidaan turvata osaamista ja tiedon saantia. Luottamusta ei normeilla voida säätää. Se osapuolten on rakennettava itse. Omilla ratkaisuillaan työnantajat ovat heikentäneet luottamusta. Jos vielä hallitus jyrää lainsäädännöllä työntekijät ja ay-liikkeen työnantajien eduksi, niin voidaan todella esittää kysymys, onko Suomi enää Pohjoismaa?
Blogi on ilmestynyt ensimmäisen kerran Uutissuomalaisen debattina 10.4.2021
