Velka ja koronakriisi
Koronakriisi on nostanut velan kansallisen keskustelun keskiöön. Ja syystäkin. Suomi otti velkaa vuonna 2020 kymmeniä miljardeja euroja. Velan suhde bruttokansantuotteeseen nousee VM:n arvion mukaan vuonna 2020 69 prosenttiin. Velkaantuminen taittuu, mutta sen arvioidaan nousevan 75 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.
Suomessa on totuttu olemaan huolissaan velan määrän kasvusta. Tämän velkapelon takana on varmasti osaltaan 1990-luvun lama ja ”Kreikan tapaus” finanssikriisissä. Eurokriisihän lähti syvempään taantumanspiraaliin, kun Kreikan julkisen talouden todellinen tila selvisi ja rahoitusmarkkinoille iski pääomapako.
Tämän trauman takia velka muistuttaa meitä monia kurjuudesta, velkaloukusta ja taantuman syvenemisestä. Tämä narratiivi on kuitenkin monilta osin vanhentunut, eikä kaikilta lainalaisuuksiltaan sovi enää nykymaailmaan. Miksi?
Euroopan keskuspankin (EKP) massiivisesti kasvanut rooli on yksi iso tekijä siinä, miten meidän tulisi katsoa velkaa ja sen hoitoa nykypäivänä.
Vuonna 2015 EKP ilmoitti aloittavansa velkakirjojen osto-ohjelman. Näin EKP lisää rahan määrää ja pyrkii lisäämään investointeja reaalitalouteen. EKP alkoi ostamaan valtioiden velkakirjoja markkinoilta, kun yrityksistä huolimatta inflaatio ei lähtenyt nousuun. Korot painettiin negatiiviseksi ja valtiot ja yritykset ovat saaneet kohta vuosikymmenen lainaa ennennäkemättömän halvalla. Tämä on pitkään jatkunut nollakorkouniversumi.
Koronakriisin pahimmassa vaiheessa EKP lisäsi osto-ohjelmaansa 750 miljardilla eurolla ja syksyllä 2020 lupasi tehdä kaikkensa pitääkseen rahoitusolot suotuisina. EKP omistaa noin kolmasosan jäsenmaiden velasta. Olemme tilanteessa, jossa luottomarkkinat ovat tottuneet korkeampaan velkaan, koska velan hoitokustannukset ovat niin alhaiset.
Niin kauan kuin EKP jatkaa osto-ohjelmiaan, mitä se tulee jatkamaan niin kauan kuin tilanne vaatii, pysyvät korot alhaalla. Äkillinen inflaation nousu, mikä olisi riski taloudelle, vaatisi äkillisen ja suuren investointihalukkuuden kasvun. Elvytyksen tarkoitus on saada talous liikkeelle ja lisätä yritysten investointeja. Maltillinen piristyminen on siis toivottu asia.
Jotta pystymme keskustelemaan velan määrän kasvun vaikutuksista rationaalisesti, on järkevää pureutua syvemmin siihen dynamiikkaan ja universumiin, jossa velan kanssa nykymaailmassa operoidaan.
Miten julkiseen velkaan tulisi suhtautua?
Taloustieteen tohtori Stephanie Kelton puhuu siitä, kuinka julkisen velan hoidon vertaaminen kotitalouden velan hoitoon on ongelmallista, koska näiden analogia on hyvinkin erilainen. Kotitaloudella ei ole kykyä painaa rahaa tai kontrolloida veroja tai rahapolitiikkaa kuten valtioilla on. Julkista alijäämää tulisi käyttää strategisena ja poliittisena työkaluna oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.
Velan määrää tärkeämpää on velkaantuneisuus eli velan suhde bruttokansantuotteeseen. Lopulta itse velkaa ei makseta takaisin, vaan sen erääntyessä otetaan uusi laina. Täten kysymys siitä, kuinka hyvin Suomi pystyy hoitamaan velkaansa, on tärkeämpi kuin, kuinka paljon Suomella on absoluuttista velkaa.
Suomen velan hoitokustannukset ovat alhaisemmat kuin koskaan, kiitos Euroopan keskuspankin elvyttävän rahapolitiikan.
Velan suhde bruttokansantuotteeseen kuvaa velkakestävyyttä. Julkiset investoinnit, joita velalla lisätään, kasvattavat toivottavasti tuottavuutta, työllisyyttä ja bruttokansantuotetta. Velan ottaminen on järkevää huomioiden sen vaikutukset bruttokansantuotteen kasvuun ja velan hoitokustannuksiin ja lopulta julkisen talouden kestävyyteen. Velanhoitokustannukset pienenevät niin kauan kuin korot ovat nimellistä talouden kasvuvauhtia (bruttokansantuote + inflaatio) pienemmät.
Suomen julkisen talouden tilaan vaikuttaa myös globaali vertailu velkaantuneisuudessa. Koronakriisin takia Suomi on vain yksi maista, jotka velkaantuvat samassa tahdissa koko maailman kanssa. Luottokelpoisuutta verrataan maiden välillä ja siksikin tilanne on erilainen kuin esimerkiksi 1990-luvun lamassa. Suomella ei ole huolta luottoluokituksen alentamisesta, vaikka velan määrä nousisikin, jos velan hoito pysyy kestävänä.
Julkisen talouden kestävyys
Valtiovarainministeriö julkaisi 7. heinäkuuta kestävyysraportin, jossa se ilmoitti Suomen kestävyysvajeen (4 %) olevan jopa 0,5 prosenttiyksikköä aiempaa pienempi. Tämä vaikuttaa VM:n arvioon myös julkisen talouden sopeutustarpeesta, joka vielä toukokuussa 2020 oli 7 miljardia euroa ja nyt 5 miljardia euroa. Tämä sopeutustarve on ilmoitettu suhteessa EU:n asettamaan 60 prosentin raja-arvoon bruttokansantuotteesta.
Mielenkiintoista on se, että euroryhmä on jo pitkään pohtinut EU:n velka- ja alijäämäsääntöjen uudistamista, mutta paine on nyt entistä suurempi koronakriisin myötä.
European Fiscal Board:n (EFB) johtaja Niels Thygesen mainitsi keväällä 2020, että EU:n vanhat velka- ja alijäämärajat ovat epärealistisia. Koko EU:n velkataso kuitenkin nousee kriisin myötä. Laskelmia sopeutustarpeesta suhteessa mahdolliseen korkeampaan raja-arvoon olisi kiinnostavaa saada ennen sopeutuskeskustelun kiihtymistä, koska sopeutus 60 prosenttiin ei kaikella todennäköisyydellä päde enää kriisin jälkeen. EU:n velkasääntöjen uudistamisen työ on syytä käynnistää uudelleen mahdollisimman nopeasti, jotta liian aikainen taloutta taannuttava kuripolitiikka ei nousisi talouspolitiikan keskiöön.
VM on korostanut, että Suomen velan hoitokustannukset ovat alhaiset, mikä pienentää riskejä merkittävästi. Syytä on myös huomioida julkisen vallan rahoituksenhoitokyky kokonaisuudessaan eli sisällyttää laskelmiin myös varallisuuden tuottojen kehitys suhteessa velan korojen kehitykseen. Kun korot ja näin myös varallisuuden tuotto pienenee, vaikuttaa matala korkotaso myös rahoitusvarallisuuteen eli esimerkiksi työeläkerahastojen tuottoihin. Vaikka trendi molemmissa on ollut alasuuntainen, omaisuuden tuotto on ollut vuodesta 2012 korkeampi kuin velan korko.
Velkaantumisen ja kuripolitiikan riskit
Vaikka korkojen nousu vaikeuttaisikin velanhoitoa, se olisi kuitenkin merkki talouden piristymisestä. Talouden kasvu pienentää velanhoidon kustannuksia niin kauan kun bruttokansantuotteen kasvu on nopeampaa kuin korkojen kasvu. Riskit kasvavat, kun korkojen nousun tai inflaation kasvun odotetaan tapahtuvan äkillisesti.
Yhdysvaltojen mahdollinen 1900 miljardin dollarin elvytyspaketti tulee nostamaan inflaatiota. Jää nähtäväksi, kuinka paljon se vaikuttaa korkoihin. Parhaimmassa tapauksessa korot nousevat rauhallisesti ja vaikuttavat positiivisesti osakemarkkinoihin, pahimmassa tapauksessa korot taas nousevat äkillisesti, mikä heikentää talouden luottamusta ja mahdollisesti syö elpymispaketin positiivisia vaikutuksia. Siksi velan kanssa on syytä olla tarkkana ja velan kasvua tulee hillitä, kun taloudessa näkyy elpymisen merkkejä.
Yhdysvaltojen inflaatio voi näkyä myös Euroopassa, mutta ei vakavasti. Talouden piristymiseen vaikuttaa merkittävästi rokottaminen, mikä on Euroopassa hitaampaa kuin Yhdysvalloissa. Tänä vuonna talouden odotetaan kasvavan vähän, mutta hidas rokottaminen syö kasvupotentiaalia. Siksi vielä tässä kehysriihessä ei ole ajankohtaista suunnitella velkaantumisen taittoa.
Liian aikainen sopeuttaminen on vaarallista taloudelle ja hyvinvoinnille. Finanssikriisin hoito 2010-luvulla osoitti, kuinka liian aikainen kuripolitiikka pitkittää taantumaa ja työttömyyttä. Onkin hyvä, että virheistä ollaan opittu sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Kansainväliset järjestöt kuten IMF ja Maailmanpankki puhuivat syksyllä 2020 kuripolitiikan hautajaisista. Järjestöt ovat kannustaneet maita pidättäytymään ennenaikaisesta kuripolitiikasta ja jatkamaan elvytyspolitiikkaa huolehtimatta tulevaisuuden budjettirajoitteista. OECD:kin muutti syksyllä 2020 ääntänsä ja korosti riittävän elvytyksen tärkeyttä toisin kuin 2010-luvulla, jolloin se korosti kuripolitiikkaa.
Velkaantuneisuus on globaali trendi, jonka valtavirrassa Suomi ei ole yksin. Velkaan on syytä suhtautua järkevästi nykymaailman realiteetit huomioiden. Liiallinen velkaantuminen on riski, mutta kriisin keskellä velalla elvyttäminen suotuisten rahoitusolojen keskellä on järkevää talouspolitiikkaa. Velkaantuminen täytyy taittaa, mutta sen aika on vasta, kun talous on piristynyt tarpeeksi ja pitkäaikaistyöttömyyden riski vältetty.
SAK:n kehysriihitavoite: Julkisen talouden vahvistaminen kriisin jälkeen
Julkisen talouden vahvistaminen on ristiriidassa elvytyksen kanssa, joten sitä ei pidä aloittaa liian aikaisin. Kestävyysvajeen umpikurominen ei onnistu pelkillä työllisyystoimilla, vaan myös veronkorotuksia ja menoleikkauksia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa. Velkatasot ovat nousseet koronakriisin myötä koko EU:ssa niin korkealle, että paluu vanhaan 60 prosentin velkasääntöön ei ole realistista. Velkatasoja on joko leikattava tai tätä velkarajaa on nostettava
