Vaikuttaako duunari vain toritapahtumalla – Mihin katosi sopiminen?
Pääministeri Juha Sipilän hallitus on suhtautunut kolmikantaiseen yhteistyöhön kautensa alusta saakka vastahankaisesti. Se on halunnut olla ”kuskin paikalla” myös työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa, joita hallitus on perinteisesti kehittänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Ay-liikkeen näkökulmasta katsottuna meitä on valmistelussa kuultu tällä hallituskaudella, mutta sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta lopputulokseen. Sen hallitus on päättänyt itse jo ennen neuvotteluiden alkamista tai työryhmän saatua työnsä valmiiksi. Tästä toimii viimeisimpänä esimerkkinä kiistelty aktiivimalli.
Nykyinen kolmikannaton tilanne on myös poikinut sivutuotteena sen, että lainvalmistelu on ollut osassa asiakokonaisuuksista hataraa, lakeja on vedetty ennätystahtiin takaisin tai niiden valmistelua sekä voimaantuloa on lykätty.
Tuorein esimerkki vaikeasta uudistustyöstä on työttömyysturvan niin sanottu aktiivimalli, jonka leikkaavan lopputuloksen hallitus ilmoitti etukäteen. Lisäksi hallitus oli jo aiemmin toteuttanut hallitusohjelmansa mukaisen 200 miljoonan euron leikkauksen työttömyysturvaan.
Valmistelun aikataulu on ollut usein hätäinen, kuten vaikkapa työaikalain tai nollatuntisopimusten suhteen. Yhteistä valmistelussa on kuitenkin se, että linja on ollut koko ajan palkansaajille kielteinen. Työskentelyn ehtoja on pyritty heikentämään ja sosiaaliturvaa on pyritty leikkaamaan.
Samaan aikaan elinkeinoelämä ja työnantajat ovat nähneet tilaisuuden irtaantua sopimusyhteistyöstä palkansaajien kanssa. He luottavat, että hallitus ja eduskunnan enemmistö huolehtivat heidän puolestaan likaisen työn tekemisestä.
Työelämää tai sosiaaliturvaa ei enää tarvitse kehittää tasapainoisesti – molempien osapuolten näkemykset huomioiden, sillä hallitus on asettunut vakaasti työnantajien linjoille. Työehtosopimuksia edelleen tehdään, mutta niidenkin osalta on vahva suuntaus pyrkiä epätasapainoiseen asetelmaan yksilön ja yrityksen välillä.
Yleistyvätkö toritapahtumat?
En tiedä, onko se ollut alun perin tarkoituksena, mutta nyt näyttää selvältä, että eturyhmät tulevat entisestään politisoitumaan. Elinkeinoelämä tekee vahvaa yhteistyötä esimerkiksi kokoomuksen ja keskustan kanssa, mikä toteutuu henkilöiden joustavana siirtymisenä politiikasta järjestöihin ja päinvastoin. Tästä riittää lukuisia esimerkkejä.
Politisoitumiseen liittyy myös ilmiö, joka tullee yleistymään. Kulloinkin oppositiossa olevat puolueet vastustavat hallituksen linjaa ja ottavat agendalleen asioita, jotka he lupaavat perua seuraavien vaalien jälkeen edellyttäen, että vaalimenestys on ollut suotuisa. Olemmeko ihan varmoja, että tällainen polku vie maata tasapainoisesti eteenpäin?
Näin lakkoinfernon aattona voisi myös ennustaa, että jos palkansaajien näkemykset jatkossakin sivuutetaan järjestelmällisesti, on vaikuttamista haettava muilla keinoin. Toritapahtumat ja muut mielenosoitukset saattavat yleistyä, mikäli ihmiset kokevat, ettei heillä ole enää muuta keinoa vaikuttaa.
Ismo Kokko
työehtoasioiden asiantuntija
Twitter @kokkoismo
