Vaikeat ajat vai osaaminen suosion syynä?
Epävarmoina aikoina kansalaiset turvautuvat johtajiinsa.
Edellä mainitulla tokaisulla on usein perusteltu pääministeri Sanna Marinin korkeaa suosiota. Etenkin oppositiopoliitikot ovat mielellään käyttäneet tätä perustelua, kun eivät poliittisista syistä ole halunneet sanoa suoraan, että pääministeri on hoitanut työnsä vaikeina aikoina hyvin.
Väite kansalaisten turvautumisesta johtajiinsa vaikeina aikoina ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki. Kun Suomi eli suuressa epävarmuudessa 1990-luvun alun syvässä lamassa, silloisen pääministeri Esko Ahon suosio ei ollut kummoinen. Päinvastoin, aika paljon tuli lunta tupaan.
Toinen, etenkin kokoomuslaisten hellimä vähättely Marinin toimintaan kohtaan ilmeni puolueen varsin yhtenäisellä viestillä, että ”kansa vei Suomen Natoon”. Eiköhän kuitenkin ollut niin, että tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteinen kanta oli ratkaiseva, että Suomi lähti sotilasliiton jäsenyyttä hakemaan.
Toki kansalaismielipidekin muuttui suhtautumisessa Natoon selvästi myönteisemmäksi Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. On kuitenkin vaikea sanoa, kumpi oli ensin, muna vai kana. Kun johtavat poliitikot alkavat isoissa asioissa muuttaa kantaansa, kansa seuraa helposti mukana.
Oikeistolaisessa Suomessa monelle oikeistopoliitikolle on ollut vaikeaa, ellei sitten mahdotonta hyväksyä tai edes ymmärtää, että vasemmistolainen pääministeri on Suomessa niin suosittu. Mutta entäpä, jos kyse ei olekaan siitä, onko pääministeri vasemmalta, oikealta tai siltä väliltä, vaan hänen henkilökohtaisista avuistaan, osaamisestaan. Siitä, että oikea henkilö on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Mielenkiintoista on, että Marin on kyselyn mukaan 2000-luvun suosituin pääministeri myös parhaiten tienaavien suomalaisten keskuudessa. Näin, vaikka poliittinen oikeisto timoheinosineen tekee parhaansa, ettei näin olisi. Marin on myös kansainvälisesti hyvin tunnettu ja kohentanut Suomi-kuvaa ennennäkemättömällä tavalla – bilekohuista huolimatta.
Oppositio on usein arvostellut pääministeriä myös täysin asiaankuulumattomalla ja ala-arvoisella tavalla. Toki politiikkaan kuuluu kovakin kiistely, mutta politiikan pelisäännöt ovat usein unohtuneet. Kaikenlainen vähättely ylilyönteineen ja henkilökohtaisuuksiin menemisineen ovat paremman tekemisen puutteessa olleet monien oppositiopoliitikkojen lempiharrastus etenkin sosiaalisessa mediassa.
Median puolella etenkin Iltalehti on kunnostautunut Marinin vähättelyssä ja moittimisessa, jonka myös tutkijat ovat todistaneet. Tutkijoiden mukaan Iltalehti on politisoitunut, mikä on näkynyt pääministeri Juha Sipilän johtaman porvarihallituksen kehumisena ja pääministeri Marinin hallituksen haukkumisena. Väitteen todistamiseksi käytetty data oli varsin selvä. Että sellainen ”poliittisesti sitoutumaton” iltapäivälehti meillä.
Yhteenvetona: olisi rehellistä tunnustaa, että nykyinen pääministeri Sanna Marin on hoitanut tehtävänsä hyvin vaikeina aikoina, joka näkyy myös hänen henkilökohtaisessa kannatuksessaan. Kansa tietää. Eikä kannatus siis kumpua pelkästään vaikeista ajoista – jos ollenkaan, vaan siitä, että pääministeri on osaava ja siksi suosittu. Jokainen poliitikko ymmärtääkseni tavoittelee vastaavaa. Suuri osa vaihtelevalla menestyksellä.
Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa 19.8.
