Vahvakaan ay-liike ei pärjää yksin
Työelämää sekä työntekijöiden ja työnhakijoiden toimeentuloa voidaan parhaiten parantaa, kun vahvan ay-liikkeen kumppanina on eduskunnassa ja hallituksessa työelämäkysymyksiin paneutuneita, työntekijän puolella olevia kansanedustajia. Voi jopa olla, että tulevaisuudessa yhä useampi asia siirtyy politiikan piiriin, jos ja kun ammatillinen järjestäytyminen vähenee. Silloin ei todellakaan ole sama, kuka asioista on päättämässä.
Ammattiliitot ja niiden muodostamat ammatilliset keskusjärjestöt ovat vahvoja yhteiskunnallisia toimijoita – joidenkin mielestä jopa liian vahvoja. Liitot, toimitsijat ja luottamushenkilöt neuvottelevat jäsentensä puolesta työehdoista ja palkoista sekä auttavat ja tukevat lukuisissa työelämän karikoissa. Työnantajien ja poliittisen oikeiston taholta esitetään tuon tuosta ammattiliittojen roolin supistamista ja yritysten sisällä tapahtuvan päätöksenteon lisäämistä. Suurin osa yrityksistä kuitenkin edelleen ymmärtää, että paikallinen sopiminenkin on paljon sujuvampaa, kun sitä tukee hyvä lainsäädäntö ja liittojen sopimat epätervettä kilpailua suitsivat pelisäännöt.
Aiemmin oli tapana, että ammatilliset keskusjärjestöt ja kulloinenkin hallitus neuvottelivat niin sanotun tulopoliittisen kokonaisratkaisun, jonka pohjalta liitot neuvottelivat omat sopimuksensa. Samalla saatettiin sopia yleisen palkankorotustason lisäksi monista työlainsäädännön ja sosiaaliturvan kysymyksistä. Laittamalla yhtä aikaa pöydälle paljon asioita pystyttiin sopimaan monista laajoistakin yhteiskunnallisista uudistuksista. Sillä oli valtava merkitys luotaessa suomalaista hyvinvointivaltiota.
Talven työmarkkinakierroksella ammattiliitot ovat taas neuvotelleet palkoista ja työehdoista. SAK:laiset liitot ovat neuvotteluja vauhdittaakseen koordinoineet tavoitteitaan ja myös ns. järjestöllisiä toimia. Yhden liiton oman voiman sijasta on voitu näyttää yhteistä voimaa ja solidaarisuutta yli liittorajojen, ja sillä on ollut oma vaikutuksensa siihen, että sopimuksia on syntynyt.
Vaikka tulopoliittisia ratkaisuja ei enää tehdäkään, on edelleen paljon sellaisia työelämäkysymyksiä, joita päätetään eduskunnassa kolmikantaisen eli työntekijöiden, työnantajien ja hallituksen valmistelun pohjalta tai niin, että työmarkkinajärjestöiltä pyydetään pelkästään lausunto. Kuuluuko työntekijän ääni?
Nyt ei ole näköpiirissä samanlaisia koko yhteiskuntaa tai yhteiskuntaluokkia koskevia mullistavia uudistuksia kuin aiempina vuosikymmeninä. Se on saattanut osaltaan vaikuttaa myös järjestäytymisasteeseen. Yleissitovat sopimukset ovat taanneet palkankorotukset ja muut liiton neuvottelemat edut myös liittoon kuulumattomille. Monet suuret työelämää koskevat viimeaikaiset mullistukset ovat olleet itse asiassa takapakkeja työntekijöiden asemaan, joita on saatu joukkovoimalla torjuttua tai ainakin lievennettyä.
Seuraavat isosti mullistavat asiat voisivat olla esimerkiksi molempien vasemmistopuolueiden esittämä visio kuusituntisesta työpäivästä tai perustulo osana sosiaaliturvaa. Paljon lähempänä toteutumista on yleinen työttömyysturva, joka saattaa panna työttömyyskassajärjestelmämme remonttiin ja vaatia ammattiliitoilta järjestäytymisen varmistamiseksi tanakkaa argumentaatiota. Onneksi liitot ovat tässä työssä jo hyvässä vauhdissa. Mutta entä jos tuleva mullistus onkin lakko-oikeuden rajoittaminen ja työttömyysturvan raju heikentäminen? Näitäkin on väläytelty eräiden puolueiden ja elinkeinoelämän tavoitteissa ja vaaliohjelmissa.
Osa muistaa vielä karvaasti Sipilän hallituksen luomukset: kilpailukykysopimuksen (kiky), jota vasemmistoliitto aikanaan ainoana puolueena eduskunnassa vastusti, ja aktiivimallin, jonka sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Aino-Kaisa Pekonen lähes ensi töikseen esitteli poistettavaksi. Kikykin on sittemmin neuvoteltu työntekijöiden niskoista lähes kokonaan pois, mutta edelleen työnantajilta työntekijöiden kannettavaksi siirretyt sosiaaliturvamaksut rassaavat työntekijöiden toimeentuloa keskimäärin 60 eurolla kuukaudessa. Jotta siirto voitaisiin tehdä takaisin työnantajalle, tarvitaan hallitus, joka sen on valmis toteuttamaan. Politiikalla on siis väliä.
Suomessa on kansainvälisesti katsottuna hyvä työelämälainsäädäntö ja sosiaaliturva, mutta edelleen on monia parannettavia tai korjattavia asioita. Luottamusmiehen asema on turvattava lainsäädännössä. Työmarkkinarikollisuutta on kitkettävä vahvistamalla uhrien asemaa ja oikeuden suojaa. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on saatava kuriin. Perusteettomista palkkaeroista on päästävä eroon. Aikuisten osaamista tukevat palvelut on saatava kuntoon ja ammatillisen koulutuksen laatu ja rahoitus on turvattava. Maahanmuuttajien asemaa työmarkkinoilla on parannettava. Tarvitaan yritysvastuulaki. Veropohjaa on tiivistettävä ja kehysmenettelyssä huomioitava myös tulot ja veromuutokset. Ja paljon muutakin, minkä edistämiseen ay-liike tarvitsee hyviä kumppaneita eduskunnassa ja hallituksessa myös jatkossa.
Suurin haaste tavoitteidemme toteutumiselle on työntekijöiden alhainen äänestysaktiivisuus. Äänestäminen kulkee tutkimusten mukaan vahvasti kytkyssä koulutustason ja yhteiskunnallisen aseman kanssa. Mitä turvatummassa taloudellisessa asemassa ihminen on, sitä varmemmin hän äänestää.
Kun ihmisiltä kysytään, mikä on vaikuttanut äänestämispäätökseen, väestöryhmät eroavat toisistaan paljon. Monille äänestäminen on itsestäänselvyys eikä se kaipaa erityisiä kannusteita. Duunariammateissa työskentelevillä äänestysprosentti on muita matalampi, mutta lähes 30 prosenttia kyselytutkimukseen vastanneista duunareista kertoo, että päätökseen lähteä äänestämään vaikutti työtovereiden tai tuttavien kannustus.
Sillä, että työpaikoilla puhutaan vaaleista ja ehdokkaista on siis valtava merkitys vaalien lopputulokseen. Siksi SAK tekee vahvaa vaikuttamistyötä eduskuntavaaleissa. Kerromme tavoitteistamme eri sidosryhmille ja kampanjoimme Vaalistaja-tunnuksen alla verkossa, vaalikentillä ja työpaikoilla. Tavoitteisiimme sitoutuneet eduskuntavaaliehdokkaat löydät eduskuntavaaligalleria.fi-sivustoltamme. Seuraa myös vaalistaja.fi-sivustoa ja tilaa itsellesi uutiskirje. Ja liity oman alasi ammattiliittoon!
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Uutisissa 1.3.2023.
