UPM tekee hallaa yrityskohtaiselle sopimiselle
Kokosimme SAK:ssa kokemuksia tähän mennessä käydystä neuvottelukierroksesta. Monta neuvottelua on vielä edessä, mutta totesimme tilanteen olevan hyvä: usealla alalla työehtosopimukset ovat syntyneet aikataulussa ja sopimusten kattavuus on hyvällä tasolla. Tämä tarkoittaa, että tulevinakin vuosina monella SAK:laisen ammattiliiton jäsenellä on työehdot kunnossa ja palkankorotuksiakin tulossa.
Joukossa on kuitenkin yksi musta lammas. UPM on surullinen esimerkki sellaisesta yrityksestä, jolla ei ole mitään todellista halua sopia neuvotellen työehdoista. UPM pystyy suhtautumaan halveksuen neuvottelukulttuuriin, koska se on vihdoin tilanteessa, johon se on pyrkinyt jo vuosia: sitä ei sido alan työehtosopimus, vaan se saa neuvotella yrityskohtaisen sopimuksen työntekijöilleen.
Yrityskohtainen sopiminen ei ole itsessään mikään peikko, mutta UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja ovat osoittaneet, mitä voi tapahtua kun “patruunalla” on yrityksen hyvinvoinnin sijasta ideologinen tavoite. Mistään muusta ei voi olla kyse, koska yhtiölle on tarjolla hyvin samanlaiset ehdot, kuin mitä Paperiliitto on sopinut muiden saman alan yritysten kanssa. Ne eivät ole tarvinneet liikevoittonsa takaamiseksi ilmaisia työtunteja työntekijöiltään. Eikä näihin pidennyksiin taida olla todellista tarvetta UPM:n työpaikoillakaan.
Työehtosopimusneuvotteluissa neuvotellaan ehdoista, joilla työtä teetetään ja tehdään. Se ei ole paikka yrittää lyödä maahan neuvottelukumppania tai halventaa sitä työpanosta, mitä työntekijät antavat yrityksen menestymisen eteen.
Neuvottelutoiminnassa on toki kyse neuvotteluvoimasta. Osapuolet puntaroivat toistensa mahdollisuuksia puolustaa omia etujaan ja työtaistelutoimia käytetään, kun se on välttämätöntä. Lakot tai työnantajan työsulut harvoin kestävät kovin pitkään, koska ne aiheuttavat aina häiriöitä liiketoimintaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että UPM:lle tälläkään ei ole merkitystä, vaan lakko jatkuu jo kolmatta kuukautta ilman, että UPM suostuu neuvottelemaan reiluilla ehdoilla. Pitkittyvät työtaistelut maksavat rahaa – arvioiden mukaan hurjat 100 miljoonaa euroa kuukaudessa – sekä syövät luottamusta ja tuottavuutta pitkälle tulevaisuuteen. Kustannuksilla ei ole näköjään väliä.
UPM:ssä on jo nähty, että työntekijät irtisanoutuvat ja hakeutuvat muihin metsäalan yrityksiin töihin. Kukapa haluaisi työskennellä työnantajalle, jolle luottamuksen rakentaminen on täysin yhdentekevää? Ennakoitavuus ja yhteinen luottamus työpaikalla ovat menestymisen edellytys.
UPM:lle ei työrauhalla näytä olevan merkitystä. Mutta myös työntekijöillä on oikeus rauhaan työpaikalla. Tämä toteutuu sitä kautta, että töitä saadaan tehdä oikeudenmukaisilla, yhdessä sovituilla työehdoilla.
Ay- liike on rauhan ja solidaarisuuden liike. Nämä asiat tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan. Toivotamme voimia Paperiliitolle tässä taistelussa, ja kuten SAKn hallitus maanantaina linjasi, me pidämme yhdessä huolen siitä, että voimia eli lakkovalmiutta on niin kauan, kuin sitä tarvitaan.
