Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön on puututtava määrätietoisesti
Ihmisoikeuksia kunnioittavaa työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa voidaan kehittää kestävällä tavalla vain, jos varmistetaan, etteivät ulkomaalaiset työntekijät joudu hyväksikäytön uhreiksi. Tämä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja viranomaisten käytäntöihin.
Nykytilanteen paradoksi on, että työperusteisen hyväksikäytön sijaiskärsijäksi joutuu uhri itse eli ulkomaalainen työntekijä. Sen sijaan rikkomuksiin syyllistyneen työnantajan riski jäädä kiinni ja joutua vastuuseen on vähäinen. Tilanne on nurinkurinen, sillä ulkomaalainen työntekijä saattaa menettää työnsä ja voi joutua poistetuksi maasta oleskeluluvan päättymisen jälkeen, jos hän on uskaltanut vaatia parempia työoloja.
Oleskelulupa tulisi siksi myöntää joustavammin useammalle kuin yhdelle toimialalle. Työperäisen hyväksikäytön uhrin tulisi saada tilapäinen oleskelulupa uuden työn hakemista varten silloin, jos hän on tehnyt työtä erityistä hyväksikäyttöä osoittavissa oloissa. Muutokset mahdollistaisivat työntekijän joustavan siirtymisen tarvittaessa toiselle toimialalle ja vähentäisivät riippuvuutta yhdestä työnantajasta.
Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytössä toistuvat usein samat asiat: huonot työolot, ylipitkät työpäivät, ylityö- ja sunnuntailisien maksamatta jättäminen ja palkka, joka ei ole työehtosopimuksen mukainen. Lainsäädäntöä ja viranomaisten käytäntöjä tulee kehittää niin, että ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoja polkevat työnantajat jäävät kiinni ja joutuvat teoistaan vastuuseen. Alipalkkaukseen tai muuhun työehtojen rikkomiseen syyllistyvältä työnantajalta tulisi evätä lupa ulkomaisen työvoiman palkkaamiseen määräajaksi tai toistaiseksi.
Työsuojeluviranomaiset eivät pääse nykyisillä säännöksillä, toimivaltuuksilla ja resursseilla tehokkaasti kiinni kuin osaan ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttötapauksista. Työsyrjinnästä tehdyt esitutkintapyynnöt poliisille menestyvät harvoin.
Ongelmana on, että palkkasyrjintää ei välttämättä tunnisteta työsyrjintärikokseksi, vaan se katsotaan yksityisoikeudelliseksi palkkariidaksi. Työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksia olisikin laajennettava, jotta epäkohtiin pystyttäisiin puuttumaan tehokkaammin.
Myös poliisien ja syyttäjien on nykyistä tehokkaammin puututtava ulkomaalaisten hyväksikäyttöön. Tarvittaessa rikoslainsäädäntöä on tarkistettava, jotta hyväksikäytöstä saadaan asianmukaiset rangaistukset. Poliisin resursseja ja erikoistumista työsyrjintä- ja hyväksikäyttörikoksiin on lisättävä.
Korona-aika on nostanut turvallisten työolosuhteiden merkityksen kirkkaasti esille. Työsuojelu- ja terveysviranomaisilla on oltava riittävät resurssit ja valtuudet valvoa, että työntekijöiden työolosuhteet ovat terveelliset ja turvalliset. Lisäksi työnantajat tulisi velvoittaa turvaamaan työntekijöille säälliset työolosuhteet, taukotilat sekä asumisolosuhteet.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa 6.7.2020.
