Työttömyysturvan porrastus on valepuvussa oleva sosiaaliturvan leikkaus
Moni on esittänyt työttömyysturvan porrastusta osaratkaisuna hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Julkisessa keskustelussa erityisen viehättävältä tuntuvat mallit, joissa työttömyysturvaa korotetaan alkupäästä ja tavoitteena on parantaa työnteon kannustimia. Tarkemmassa tarkastelussa tällainen malli paljastuu kuitenkin ongelmalliseksi.
Minun on vaikea keksiä perustetta mallille, joka leikkaisi pitkäaikaistyöttömäksi jääneiltä, jos tuloksena ei edes ole työllisyyden kasvu ja julkisen talouden vahvistuminen.
Taloustieteen valossa porrastuksen hyödyt ovat epäselvät
Vaikka moni taloustieteilijä suosittelee työttömyysturvan porrastusta keinona parantaa työnhaun kannustimia, tällaisen mallin hyödyistä ei ole teorian eikä empirian valossa yksimielisyyttä. Porrastus on erityisen huono idea, jos pitkäaikaistyöttömien mahdollisuudet reagoida muuttuneisiin kannustimiin ja työllistyä ovat muita huonommat. Tällaisesta on jonkin verran tutkimusnäyttöä. (Kts. Matti Tuomalan, Ilpo Suoniemen ja Niku Määttäsen tekstit aiheesta.)
Kustannusneutraalikin porrastus on pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta leikkaus
On tärkeä huomata, että porrastus ei ole mikään ihmelääke työllisyyteen. Valtiovarainministeriön suosimissa vaikutuslaskelmissa työttömyysturvan muutokset vaikuttavat työllisyyteen työnteon kannustimien kautta. Näin ollen porrastus aiheuttaa laskelmissa työllisyysvaikutuksia vain, jos niiden myötä työttömyysturvan keskimääräinen korvausaste muuttuu. Eli porrastus parantaa työllisyyttä vain, jos se leikkaa keskimääräistä työttömyysturvan tasoa.
Tämän takia kustannusneutraalit porrastusmallit, jotka parantavat turvaa työttömyyden alkuvaiheessa ja heikentävät turvaa työttömyyden pitkittyessä, eivät vaikutusarvioiden mukaan vahvista työllisyyttä.
Työttömyysturvan korotus alkuvaiheessa heikentää kannustimia ja hidastaa työllistymistä, kun taas loppupuolen heikennys vastaavasti parantaa kannustimia ja nopeuttaa työllistymistä. Pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta tällainen malli on kuitenkin leikkaus.
Esimerkiksi karkeasti kustannusneutraali porrastus, jossa ensimmäiset kuusi kuukautta työttömyysetuus olisi viisi prosenttia nykyistä korkeampi ja sen jälkeen kuusi prosenttia nykyistä alempi leikkaa puolitoista vuotta työttömänä olevan yhteenlaskettuja työttömyysetuuksia 560 eurolla. Vastaavasti vain puoli vuotta työttömänä oleva saisi etuuksia 400 euroa nykyistä enemmän.
Porrastus edellyttää suurempia leikkauksia saman työllisyyshyödyn saamiseksi
Säätämällä portaiden suuruutta ja sijainteja voidaan toki päätyä malleihin, joissa saadaan kannustinlaskelmissa positiivinen työllisyysvaikutus. Työttömyysturvan porrastus tarkoittaa kuitenkin, että työnteon kannustimia lisäävät leikkaukset kohdistetaan vain osaan työttömistä. Jos porrastus suosii niitä, jotka ovat lyhyen aikaa työttöminä, pitkäaikaistyöttömiltä on vastaavasti leikattava enemmän halutun työllisyysvaikutuksen saamiseksi.
Valtiovarainministeriön vaikutusarvioiden mukaan työllisyyden vahvistaminen esimerkiksi viidellätuhannella hengellä on mahdollista toteuttaa leikkaamalla työttömyysturvaa kaikilta työttömiltä noin kolmella prosentilla.
Jos samaan työllisyyshyötyyn pyrkii porrastusmallilla, jossa etuustaso säilyy nykytasolla ensimmäiset puoli vuotta ja alenee vasta sen jälkeen, tarvittava leikkaus olisi tuplasti suurempi, noin kuuden prosentin luokkaa.
Jos tällaiseen työllisyysvaikutukseen pyritään mallilla, jossa alkuvaiheen työttömyysturvaa parannetaan esimerkiksi viidellä prosentilla ensimmäisten kuuden kuukauden aikana, portaan jälkeisen leikkauksen olisi oltava peräti 12 prosenttia suhteessa nykytasoon.
Työttömiltä ei pidä leikata ja porrastus olisi siihen vieläpä poikkeuksellisen raaka keino
SAK ei kannata minkäänlaisia leikkauksia työttömyysturvaan. Köyhiltä leikkaamisen sijaan työllisyyttä tulee vahvistaa esimerkiksi satsaamalla osaamiseen ja työvoimapalveluihin. Julkista taloutta voi vahvistaa myös veronkorotuksilla.
En ymmärrä niitä, jotka ovat valmiit leikkaamaan työttömyysturvasta sitä porrastamalla. Nähdäkseni työllisyyshyödyn hakeminen porrastusmallin kautta johtaa väistämättä niin rajuihin leikkauksiin pitkäaikaistyöttömien etuuksiin, että se on sekä inhimillisesti että poliittisesti huono ratkaisu.
Ehkä porrastusmallien suosion taustalla onkin väärinkäsitys siitä, että se olisi jotenkin kivuton ja helppo tapa vahvistaa työllisyyttä. Sitä se ei kuitenkaan todellakaan ole, ainakaan jos tukeudutaan valtiovarainministeriön suosimaan laskentatapaan.
Ilkka Kaukoranta
pääekonomisti
Twitter @ikaukora
