Työpaikat Valko-Venäjän demokratiakamppailun ytimessä
Valko-Venäjä nousi 9.8.2020 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen kansainvälisiin uutisiin. Vaalit oli jälleen kerran väärennetty istuvan presidentin Aljaksandr Lukashenkan hyväksi. Yllätyksetöntä vaalivilppiä suuremmaksi uutiseksi nousi kuitenkin valkovenäläisten ennennäkemättömän vahva vastareaktio epädemokraattista vaalitulosta kohtaan.
Protestien ensi vaiheessa eniten huomiota herättivät laajat mielenosoitukset ja niiden kohtaama poikkeuksellisen väkivaltainen viranomaisreaktio. Kansalaisten pahoinpitelyt, vangitsemiset ja katoamiset eivät vaientaneet protesteja, vaan saivat ihmiset entistä päättäväisemmin vastustamaan epädemokraattista hallintoa.
Viime päivinä kansainvälinen huomio on kiinnittynyt poliittisiin lakkoihin, kun eri aloilla työskentelevät valkovenäläiset keskeyttivät työnteon vastalauseena vaalituloksen väärentämiselle. Erityisen symboliseksi nousi tapaus, jossa kuljetuslaitteita valmistavassa MZKT-tehtaassa vieraillut presidentti Lukashenka ei saanut työläisten tukea, vaan huutomyrskyn ja erovaatimuksia. Raskaan teollisuuden ohella poliittisiin lakkoihin ovat ryhtyneet myös muut avainryhmät, kuten valtiollisen television työntekijät.
Työpaikoilla, ay-liikkeellä ja lakoilla on läpi historian ollut keskeinen rooli lukemattomissa demokratialiikkeissä. Euroopassa tunnetuimpiin esimerkkeihin kuuluu Puolan Solidaarisuus-liike 1980-luvulla, mutta mielenkiintoinen ja osuva on myös Tapio Bergholmin tekemä vertaus Suomen suurlakkoon vuonna 1905. Aito ammattiyhdistysliike on aina jo lähtökohtaisesti demokratian puolesta toimiva liike, ja sen vahva kosketuspinta tavallisten ihmisten arkeen ja elinehtoihin tekee siitä luontevan osan mitä tahansa laajempaa demokratialiikettä.
Työntekijöiden asema ja ay-liikkeen rooli kytkeytyvät vahvasti Lukashenkan hallitseman Valko-Venäjän kehitykseen jo ennen tämänkertaisia protesteja. Kun Euroopan unioni vuonna 2007 poisti Valko-Venäjältä perusoikeuksien kunnioitukseen sidotut kauppaetuudet, perusteena olivat Kansainvälisen työjärjestön ILOn todentamat työntekijöiden järjestäytymisvapauden rikkomukset.
Työntekijöiden järjestäytymisvapaus on keskeinen kysymys myös Valko-Venäjän tämänhetkisessä tilanteessa. Kansalaisten mielipiteen ilmaisua rajoitetaan samoilla keinoilla kuin vapaata järjestäytymistä on estetty vuosikausia: uhkaamalla ääntään korottavia työpaikan menetyksellä ja heittämällä järjestäytyvien johtohenkilöt vankilaan.
Vapaa ammattiyhdistysliike on kaikesta huolimatta toiminut Valko-Venäjällä, ja sitä edustava keskusjärjestö BKDP on SAK:llekin tuttu yhteistyökumppani. Järjestäytyminen Lukashenkan yksinvaltaisesti johtamassa maassa on vaatinut ihmisiltä valtavaa rohkeutta, mutta periksi ei ole annettu – ja nyt on tultu uuteen vaiheeseen, jossa entistäkin useampi työntekijä ja kansalainen on lopettanut vaikenemisen.
Kansainvälinen ay-liike on jo pitkään tukenut valkovenäläisten demokratiakamppailua. Presidentinvaalien jälkeen eurooppalaisen ay-liikkeen kattojärjestö ETUC ja globaali ay-järjestö ITUC tuomitsivat nopeasti vaalituloksen väärentämisen, poliittisen opposition häirinnän ja vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin osallistuneiden väkivaltaisen kohtelun. ETUC vaati EU:lta Lukashenkan hallintoon kohdistuvia sanktioita, joista unionissa on nyt päätettykin. Tukensa valkovenäläisten demokratialiikkeelle on ilmaissut myös ay-liikkeen pohjoismainen yhteisjärjestö PAY.
Näihin kannanottoihin on SAK:nkin helppo yhtyä.
