Työntekijöiden työtaisteluoikeus on välttämätön osa demokraattista oikeusvaltiota
Työtaistelutoimet ja niiden rajoittaminen ovat jälleen nousseet Suomen poliittiseen keskusteluun. Erityisesti työnantajien edustajilla näyttää olevan tavoitteena rajoittaa työntekijöiden toimintavapauksia omien etujensa ja oikeuksiensa puolustamisessa ja edistämisessä. Jos tavoitteena on valtion talouden, työllisyyden ja tuottavuuden parantaminen, työntekijöiden aseman ja oikeuksien heikentäminen on väärä keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Työtaisteluoikeus on työnantajan valta-asemaa tasoittava työntekijöiden perus- ja ihmisoikeus. Se on työntekijöiden viimesijainen keino turvata ja edistää työn tekemisen ehtoja ja palkkausta, jos nämä eivät onnistu neuvotellen ja sopien yhdessä työnantajien kanssa.
Työtaistelutoimilla on myös mahdollista pyrkiä vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon – etenkin, jos poliittiset päättäjät tuovat yksipuolisesti työntekijöiden oikeuksia ja asemaa heikentäviä esityksiä kesken vaalikauden. Poliittiset työtaistelutoimet ovat demokraattisessa oikeusvaltiossa siis nimenomaisesti poliittisten osallistumisoikeuksien käyttämistä.
Työntekijät eivät ole yhteiskunnassa ainoa taho, joka pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon viimesijaisesti painostustoimia käyttämällä. Vähintään yhtä merkittävää on yritysten harjoittama poliittinen painostus, mutta se ei yleensä näy julkisuudessa kuten työtaistelutoimet. Esimerkkinä yritysten painostustoimista voidaan mainita uhkaukset siirtää toimintoja pois Suomesta.
Kuitenkin ainoastaan työntekijöiden poliittisia painostuskeinoja kritisoidaan toistuvasti ja vaaditaan niiden rajoittamista. Räikeimmillään on esitetty jopa vahingonkorvausvastuun säätämistä yksittäisille lakkoon osallistuville työntekijöille.
Työtaisteluoikeus on olennainen osa ammatillista järjestäytymisvapautta, joka turvataan jo Suomen perusoikeusjärjestelmässä. Järjestäytymisvapaus on turvattu myös kansainvälisin sopimuksin: niin Yhdistyneiden kansakuntien, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksissa kuin EU:n perusoikeuskirjassakin (2016/C 202/02, 28 artikla).
Oikeus poliittisiin työtaistelutoimiin perustuu ILO:n yhdistymisvapauskomitean vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön. Sen mukaan työntekijöiden työtaisteluoikeutta ei voi rajoittaa koskemaan vain työsuhteen ehtoja tai ammatillisiin etuihin liittyviä kollektiivisia vaatimuksia. ILO:n tulkinnan mukaan ammattiyhdistyksillä tulee olla mahdollisuus protestilakkoihin ja mielipiteen ilmaisuun taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä myös silloin, kun ne eivät suoraan kuulu kollektiivissa sopimuksissa sovittuihin asioihin.
Työtaisteluoikeuden rajoittaminen veisi Suomen mainetta maailmalla väärään suuntaan. Talouden tasapainottamiseksi ja työvoimapulan ratkaisemiseksi on ehdotettu työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Kansainvälinen kilpailu työvoimasta on kuitenkin kovaa. Siinä kilpailussa Suomella on mahdollisuus erottautua työntekijöiden perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavana demokraattisena oikeusvaltiona.
Samuli Hiilesniemi, lakimies
Paula Ilveskivi, lakimies
Rami Lindström, työmarkkinapäällikkö
