Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Blogi Työntekijöiden oikeuksien polk…

Blogikirjoitukset

Työntekijöiden oikeuksien polkeminen heikentää usein myös muita ihmisoikeuksia ja demokratiaa

Kesä on ollut karu työntekijöiden oikeuksien puolustajille. Bangladeshissa jengiläiset hakkasivat kuoliaaksi tekstiilityöntekijöiden ammattiliiton BGIWF:n järjestötoimitsijan Shahidul Ismalin, kun hän oli ratkomassa palkkakiistaa tekstiilitehtaalla Gazipurissa. Hondurasin Cholomassa ammuttiin kuoliaaksi tekstiilityöntekijöitä edustavan SITRAGSAM-liiton entinen ja nykyinen puheenjohtaja sekä kaksi muuta liittoon kuuluvaa. Hondurasin murhien taustalla epäillään olevan paikallisen tekstiilitehtaan sulkemista koskevat väärät huhut. Kiinan Hongkongissa puolestaan aluehallintoviranomaiset ovat luvanneet miljoonan dollarin palkkion kahdeksan ihmisoikeuspuolustajan ilmiantamisesta. Osa heistä on ammattiyhdistysjohtajia.

Nämä ihmisoikeuspuolustajien surulliset kohtalot eivät ole valitettavasti harvinaisuuksia. Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön ITUC:n heinäkuussa julkaistun selvityksen mukaan työntekijöiden oikeudet ovat heikentyneet kaikkialla maailmassa, myös Euroopassa. Sekä Bangladesh että Honduras sijoittuvat selvityksen heikoimpaan kategoriaan.

ITUC:n selvityksestä käy ilmi, että vuonna 2022 ammattiliittojen aktivisteja tapettiin yhteensä kahdeksassa maassa. Ay-aktivistit joutuivat väkivallan kohteeksi 44 maassa, esimerkiksi Bangladeshissa, Filippiineillä ja Libanonissa. Ammattiyhdistystoimijoita pidätettiin ja vangittiin 69 maassa, kuten Kiinassa, Myanmarissa, Guatemalassa ja Valko-Venäjällä. Samalla on usein rajoitettu heidän oikeuttaan puolustukseen.

Maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia poljetaan, myös muut ihmisoikeudet ja demokratian kehitys ovatkin yleensä heikkoja. Demokratiasta voidaan luisua itsevaltiuden suuntaan, kun epäsuosittuja lakeja säädetään ja keskusteluyhteys valtion ja kansalaisten välillä katkeaa.

Esimerkiksi Unkarissa valtapuolue Fidesz hyökkäsi vuosi valtaantulonsa jälkeen vuonna 2011 palkansaajien turvaa ja ammattiyhdistysoikeuksia vastaan. Puolueen tavoitteena oli heikentää huomattavasti työntekijöiden irtisanomissuojaa ja ay-järjestöjen asemaa työmarkkinoilla ja oikeusprosesseissa. Lisäksi Fidesz halusi lyhentää työntekijöiden lomia ja kaventaa yksityisyyden suojaa. Vuonna 2020 demokratiakehitystä tutkiva yhdysvaltalaisjärjestö Freedom House totesi, ettei Unkari ole enää demokratia vaan niin sanottu hybridivalta, jossa sen hallintomuoto on harmaalla alueella itsevaltiuden ja demokraattisen valtion välillä. Järjestön mukaan Unkarin demokratian alasajo on yksi nopeimmista, mitä se on todistanut.

Maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia poljetaan, myös muut ihmisoikeudet ja demokratian kehitys ovat yleensä heikkoja.

Työntekijöiden oikeuksien rajoittaminen on yllättävän yleistä myös muissa länsimaissa. Yhdeksän maata kymmenestä rajoittaa työntekijöiden lakko-oikeutta, ja länsimaista esimerkiksi Kanadassa ja Espanjassa on käynnissä oikeudenkäyntejä lakkoihin osallistuneita ihmisiä vastaan. Lakkoon osallistuneita on myös erotettu töistä. Työehtosopimusten vapaata tekemistä rajoittaa kahdeksan maata kymmenestä, mukaan lukien esimerkiksi Hollanti. Ranskassa puolestaan poliisi on loukannut työntekijöiden oikeutta kokoontua ja ilmaista mielipiteensä.

Kun lukee näitä järkyttäviä uutisia maailmalta, ei voi välttyä ajattelemasta, mihin suuntaan pääministeri Petteri Orpo haluaa Suomea viedä. Hallitusohjelmasta löytyy vahva eetos työntekijöiden ja sosiaalisten oikeuksien heikentämiseen. Siitä on luettavissa selkeä poliittinen tahto työntekijöiden sananvapauden, kokoontumisoikeuden ja lakkojen sekä vapaasti solmittujen työehtosopimusten rajoittamiseksi. Lisäksi hallitus tavoittelee sosiaaliturvaan tuntuvia leikkauksia, vaikka Suomi on saanut nykyisenkin turvan matalasta tasosta nuhteita Euroopan unionin sosiaalisten oikeuksien komitealta.

Hallitus näyttää lisäksi hyväksyvän rasistisen ja muun vihapuheen omilla toimillaan, kuten ministerivalinnoillaan, aiheen vähättelyllä ja siitä jopa vaikenemalla. Viime aikoina Suomessa onkin koettu yhä enemmän avoimen rasistista vihapuhetta sekä sananvapautta, ihmisoikeuksia ja hyvinvointiyhteiskuntaa puolustaviin ihmisiin kohdistuvaa vähättelyä, häirintää ja nimittelyä, kuten kommunistiksi leimaamista.

Kun hallitus antaa vihapuheen jatkua ja laajeta, herää kysymys, paljonko sitä kiinnostaa työntekijöiden oikeuksien lisäksi muut ihmisoikeudet ja demokratian peruspilareista kiinni pitäminen yleisestikään. Hallituksella on vielä mahdollisuus pysähtyä ja pohtia, minkä arvojen takana se seisoo. Vastakkainasettelun lietsominen ei auta rakentamaan vakaata yhteiskuntaa.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatissa 31.8.2023.