Työehtosopimukset sopivat Suomeen paremmin kuin lakisääteinen minimipalkka
EU komission minimipalkka-aloite on saanut aikaan vilkasta keskustelua, puolesta ja vastaan. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi ennen valintaansa, että hän aikoo esitellä 100 päivän kuluessa mahdollisesta virkaanastumisestaan lainsäädäntöinstrumentin, joka takaa kaikille eurooppalaisille työntekijöille kohtuullisen minimipalkan.
Itse aloitteen sisältö ei vielä ole tiedossa, mutta keskustelussa laineet lyövät jo korkealla. Eri osapuolet tulkitsevat aloitetta omien tavoitteidensa kautta, mutta itse asia, toimeentulon parantaminen, on jäämässä taka-alalle.
Eurooppalaiselle minimipalkka-aloitteelle on paikkansa, mutta sen pitää kunnioittaa kansallisia järjestelmiä sekä edistää järjestäytymistä, osapuolten välisiä työehtoneuvotteluja ja sopimustoimintaa. Vain niiden avulla on mahdollista oikeasti parantaa palkansaajien asemaa ja työehtoja Euroopan eri maissa.
Esitetty minimipalkan taso, 60 prosenttia maan mediaanipalkasta, tarkoittaisi vain hyvin pientä nousua, vaikka Bulgarian minimipalkkaan, joka tälläkin hetkellä on elämiseen riittämätön. Tärkeintä on saada matalapalkkamaiden koko palkkataso kohoamaan ja se onnistuu vain ay-liikkeen voimistumisella ja työehtoneuvotteluilla. Tuottavuuden nousun hedelmät eivät ilman ay-liikkeen voimia työntekijöille putoa.
Työnantajat läpi Euroopan vastustavat aika yksiselitteisesti Komission aloitetta ja ammattiyhdistysliikkeenkin piirissä on paljon epäilyksiä asiasta. Erityisesti maat, joissa on työmarkkinaosapuolten väliset vahvat neuvottelusuhteet ja kattava työehtosopimusjärjestelmä, ovat suhtautuneet varauksellisesti.
Suomi kokonaisuutena ei EU-tason minimipalkkasääntelyä tarvitse. Meillä on toimiva sopimus- ja neuvottelujärjestelmä ja kattavat työehtosopimukset. Sopimusten kattavuus on tällä hetkellä lähes 90 prosenttia, eikä sen suhteen ole tapahtunut suurta muutosta viimeisten vuosien aikana. Työehtosopimusten yleissitovuus tarjoaa palkansaajille hyvän turvan ja kehittyvät palkat. Näitä ei voi korvata minimipalkkalainsäädännöllä. Toimeentulon osalta, palkkaköyhyys on Suomessa Euroopan alhaisinta, vain hiukan yli kolme prosenttia palkansaajista. Nykyjärjestelmän voi sanoa toimivan erinomaisesti.
Komission puheenjohtaja ja asiasta vastaava komissaari ovat molemmat vakuuttaneet, että toimivia järjestelmiä ei kannata muuttaa, ja että kansallisia työmarkkinakäytäntöjä kunnioitetaan. Näin tammikuun kihlauksen 80-vuotispäivän lähestyessä voi sanoa, että meillä on pitkät perinteet omaava työehtosopimuksiin perustuva, erinomaisesti toimiva työmarkkinajärjestelmä. Kehittämällä sitä edelleen, voidaan yhdistää monia eri näkökulmia – turvaa ja joustavuutta. Siksi Suomessa ei ole tarvetta lakisääteiselle minimipalkalle.
Kirjoituksen lyhyempi versio on julkaistu Helsingin Sanomissa 21. tammikuuta.
