Työaika vakiintuu työsopimuksen ehdoksi vain harvoin

Kalevi Hölttä kyseenalaistaa mielipidekirjoituksessaan (HS 28.6.) kilpailukykysopimuksen mukaisten työehtojen heikennysten juridisen pitävyyden. Hän ihmettelee myös, miksi SAK:n lakimiehet eivät ole siihen tarttuneet.

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin muun muassa 24 tunnin pidennyksestä työaikaan sekä julkisen sektorin lomarahojen määräaikaisesta leikkauksesta. Sinänsä joidenkin työehtojen heikentyminen työehtosopimuksissa ei ole mikään uusi asia, vaan normaalia työehtosopimustoimintaa. Jos neuvotteluja käydään ilman lakon uhkaa, neuvotteleminen tarkoittaa useimmiten jostain luopumista, jotta saadaan jotain muuta tilalle.

Juridisestikaan asiassa ei ole ristiriitaa, esimerkiksi työtuomioistuimen käytännöstä selviää, että työehtosopimuksiin kuuluva säännöstämiskompetenssi mahdollistaa myös suoranaiset heikennykset yksittäisen työntekijän työehtoihin.

Työsopimuksen ehtoja voidaan muuttaa työntekijän ja työnantajan välillä sopimalla tai irtisanomisperusteella. Menemättä kovin yksityiskohtaisesti siihen, millä perusteella työehdot voivat vakiintua työsopimuksen ehdoiksi, voidaan todeta työajan vakiintuvan työsopimuksen ehdoksi vain harvoin. Työajan pidennystä ei ole kilpailukykysopimuksessa viety yksilötasolle, vaan se on keskimääräinen ja toteutuu lähtökohtaisesti työehtosopimuksen työaikajärjestelmissä.

Monilla aloilla työajan pidennys on sovittu toteutettavaksi paikallisesti sopimalla. Toteuttamistavoista toki riippuu, vaatiiko pidennys yksilötason sopimisen vai ei.

Annika Rönni-Sällinen on SAK:n työehtoasioiden päällikkö

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 30. kesäkuuta 2016.