Tes-soppa sakenee
Työmarkkinaratkaisua odottavan aika alkaa käydä pitkäksi, sillä liittokohtaisista työehtosopimusneuvotteluista ei ratkaisuja vielä ole saatu aikaiseksi. Kello on metsäteollisuudessa jo todellisuudessa pysäytetty, koska ala siirtyi sopimuksettomaan tilaan syyskuun lopulla. Alalla neuvottelut keskeytyivätkin hyväksi toviksi, kun työnantaja latoi pöytään nollatarjouksen ja sopimuksen vuoden pidennyksen.
Koko syksyn on puhuttu ja kysytty työehtoneuvottelujen koordinaation perään. Koordinaatiosta tuli työmarkkinaslangin uusi iskusana, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti keskitettyjen sopimusten tekemisen. Samalla toivottiin siirryttävän vientivetoiseen palkanmuodostukseen.
Keskusjärjestöjen välille ei EK:n päätösten vuoksi ollut mahdollista koordinaatiota rakentaa. Maan hallituskaan ei työmarkkinoille koordinaatiota erityisemmin askaroinut. Hallituksen veronalennuspäätös oli osa kilpailukykysopimuksen toteuttamista eikä sellaisenaan toimi palkansaajille kiihokkeena rakentaa vahvaa palkkakoordinaatiota.
Keskitettyjen sopimusten aikana palkankorotukset pysyivät maltillisina, koska samaan nippuun kytkettiin veropäätöksiä, sosiaali- ja työttömyysturvaratkaisuja sekä työlainsäädännön kehittämistä. Liittovetoisessa työmarkkinamallissa tällaista pakettia ei kyetä rakentamaan. Looginen seuraus on, että palkankorotusvaateet työnantajille kohoavat. Työnantaja tietysti uskoo nujertavansa nämä palkkavaateet kovalla sisäisellä koordinaatiollaan.
Vientivetoisesta palkkamallista eli Suomen mallista uskottiin tulevan työmarkkinoiden hopealuoti, mutta sen toimivuudesta on esitetty kriittisiäkin arvioita. Palkkasuhteiden betonointi eri toimialojen välillä on mallin heikkous, jota Ruotsissakin on jouduttu ratkomaan. Naisvaltaiset matalapalkka-alat niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla jäävät puhtaaksiviljellyssä vientivetoisessa palkkamallissa pysyvästi heikompaan ja suhteellisesti heikkenevään osaan.
Se taas ei ole sen paremmin hyväksyttävää kuin kestävääkään pitkän päälle. Samoin euromaa Suomessa tarvitaan erilaista palkkapolitiikkaa kuin kruunumaa Ruotsissa.
Näitä erovaisuuksia on vielä kovin vähän analysoitu. Työnantajan vastaus tähän on pyrkiä viemään kaikki palkkasopiminen yritys- ja henkilötasolle. Ay-liike ei tätä tavoitetta kuittaa, koska jokaisen jäsenen ansiokehitys halutaan turvata.
Syksyn palkkakierrokselle on siis tuliset ainekset tes-sopassa. Hämmentäjiäkin tuntuu olevan padan äärellä tavallista enemmän. Kaikki eivät ole siellä vain edistämässä neuvottelutulosten syntyä, vaan ihan eri tarkoituksessa.
Toivoa sopii, ettei soppa pala pahasti pohjaan. Ja aina se mikä pataan kuivuu, on liemen pohjana seuraavalla kerralla.
Jarkko Eloranta
Kirjoittaja on SAK:n puheenjohtaja
@ElorantaJa
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Suomenmaassa 30. lokakuuta 2017.
