Teknologian kehitystä ei pidä käyttää tekosyynä halpatyöhön
Teknologian muutos on muovannut työtä kautta aikojen. Kun ennustuksissa teknologian on pelätty radikaalisti vähentävän työn määrää, niin tosielämässä on käynyt toisin. Teknologinen muutos on vienyt ja muuttanut työpaikkoja, mutta se on myös luonut uutta työtä.
Kysymys tänä päivänä kuuluu, onko nykyisessä teknologisessa muutoksessa jotakin sellaista, jota ei ole tapahtunut tai joka ei ole ollut mahdollista menneiden vuosikymmenten varrella. Sitä me emme varmasti tiedä, mutta kokemus on, että työ ei teknologian muutokseen ole loppunut, pikemminkin päinvastoin.
Teknologialla myös jaetaan ja organisoidaan vanhaa työtä uudella tapaa. Esimerkiksi uuden digitaalisen työn hehkutettu yhtiö Uber organisoi vanhaa tuttua taksinkuljettajan työtä uudella tavalla. Työntekijä, joka taksin rattia vääntää, tuskin tuntee varsinaisen työnsä – auton ajamisen ja asiakkaan kuljettamisen – kovinkaan paljon muuttuneen. Mutta siitä huolimatta teknologialla vaikutetaan työntekijään monin eri tavoin.
Teknologian avulla kuskia valvotaan entistä tiukemmin ja hänen suoriutumistaan työssään seurataan reaaliajassa. Työtä ei enää välttämättä tehdä perinteisessä palkkatyösuhteessa, vaan taksikuskista on tehty yrittäjä, vaikka hän ei tosiasiassa sitä ole. Työn tekijällä on yrittäjän vastuu ja velvollisuudet, mutta ei siihen liittyviä vapauksia ja oikeuksia.
Tässä tapauksessa teknologiaa käytetään heikentämään työn tekijän asemaa.
1800-luvun työehdot 2000-luvun teknologialla?
Joku voisi kärjekkäästi todeta, että 2000-luvun teknologiaa käytetään 1800-luvun työehtojen toteuttamiseen.
Aikanaan satamissa satamajätkät kokoontuivat aamuisin huutokonttorille kilpailemaan päivän töistä. Kaikille töitä ei riittänyt, mutta joka aamu oli paikalle tultava, että edes joskus tärppäisi ja saisi pätkän työtä ja palan toimeentuloa.
Nykyään tämä hoidetaan siististi teknologian keinoin etäältä ja katseilta piilossa. Nollantuntisopimuksella työnantaja voi ottaa listoilleen lukemattoman määrän työntekijöitä ilman, että heille koskaan tarvitsee mitään maksaa tai tuntiakaan työtä tarjota.
Työntekijä joutuu päivystämään jatkuvasti omaa älypuhelintaan saadakseen työtunteja itselleen. Ja jos tarjottua tuntia ei ota, voi olla, ettei niitä enää jatkossa tarjotakaan. Heikoimmasta heikoimmat taistelevat toisiaan vastaan työstä ja toimeentulosta.
Suunta on onneksi monissa maissa jo kääntymässä. Työn jakaminen Uberin kaltaisilla digialustoilla on katsottu normaaliksi palkkatyöksi, ja alustojen ylläpitäjät ovat joutuneet taipumaan työnantajan asemaan, vaikka ovat sitä jyrkästi vastustaneet. Viimeksi näin kävi Norjassa, jossa Foodooran ruokalähetit saivat aikaan työehtosopimuksen toimeksiantajansa kanssa oltuaan viikkoja lakossa.
Työ on myös psykologinen sopimus
Usein unohtuu, että työ on myös psykologinen sopimus työnantajan ja työntekijän välillä. Se ei ole vain taloudellinen sitoumus. Minä teen työtä sinun puolestasi ja sinulle, jos sinä pidät minusta huolta ja kohtelet minua hyvin.
Turvallisessa työsuhteessa ihminen antaa parastaan, uskaltaa panna itsensä peliin ja alttiiksi, olla luova ja sitoutunut. Turvattomassa työsuhteessa on toisin. Kysymys kuuluukin, kumpi on molemmille osapuolille parempi?
Valitettavasti vastaus on liian usein se, että vuosineljänneksen tuloksen tekemiseen ei sitoutumista ja itsensä likoon laittamista tarvita. Tällöin työntekijä pelkistyy hyödykkeeksi, tuotannontekijäksi muiden joukossa, raaka-aineeksi tuloksen tekemiseen.
Työtä halvennetaan pirstomalla sitä pieniin palasiin, jakamalla tunnin paloja isolle joukolle työntekijöitä. Tässäkin uutta teknologiaa käytetään vanhan jo hylätyksi kuvitellun toimintamallin uudelleen lämmittämiseen.
Me SAK:ssa emme halua Suomea, joka rakentuu halpatyölle. Me haluamme enemmän ja parempia työpaikkoja.
Hyvä työpaikka antaa ihmiselle taloudellista turvaa, merkitystä elämään ja työnantajalle tarvitsemansa työvoiman sekä julkiselle taloudelle tuloja. Kaikki siis voittavat, kun ihminen pääsee töihin. Varsinkin työhön, jonka palkalla tulee toimeen.
Kirjoitus perustuu Jarkko Elorannan Työn messussa Kallion kirkossa 19. marraskuuta pitämän puheeseen.
