Talouskasvuja tulee ja menee, mutta palvelujen tarve on ikuinen
Elinkeinoelämän keskusliiton tiedotustempaus yhteisöverokannan laskun suotuisuudesta aktivoi mielen kevyeen talous- ja veroverryttelyyn välipäivien ratoksi.
Yhteisöverotuoton kasvua ei voi suoraan päätellä siitä, että ulkomaisia yrityksiä on sulautettu suomalaisiin. Muodollinen konserniyhtiön rekisteröintimaa ei suoraan määrää verotusmaata. Lisäksi on tulkinnanvaraista, kuinka suuri osa yhteisöverojen kasvusta on seurausta yhteisöverokannan leikkaamisesta ja paljonko verotuotoista itse asiassa johtui talouden elpymisestä.
Yhteisöverokannan alentamista ei myöskään pitäisi nähdä kestävänä lääkkeenä kilpailukykyongelmiin. Jos maat pyrkivät hankkimaan kilpailuetua toisiaan alemmalla verotuksella, seurauksena on klassinen kilpajuoksu pohjalle, jossa todellisia voittajia ei lopulta ole.
Yhteisöveronkannan laskun jälkeen EK vaatii työn verotuksen keventämistä. Veronalennuspuheiden päälle on silti vastattava kysymykseen, kuinka huolehditaan veropohjan kestävyydestä ja turvataan hyvinvointipalvelut. Vastaukseksi tarjotaan usein dynaamisia vaikutuksia, joiden mukaisesti veronalennusten tuoma kysynnän lisäys johtaa yritysten lisäinvestointeihin ja lisätyövoiman palkkaamiseen, mikä puolestaan näkyy lisäkulutuksena ja niin poispäin. Näin myös verotulot kasvaisivat ja rahaa julkisten palvelujen rahoittamiseen olisi entistä enemmän.
Oikeiden finanssipoliittisten päätösten tekeminen edellyttää, että tiedämme missä vaiheessa taloussuhdannetta mennään. Jos katsomme, että talous on vielä taantumassa, silloin ostovoimaa lisäävät veronkevennykset voivat hyvinkin auttaa taloutta pääsemään kestävään kasvuun. Vastikään kansantaloutta seuraavien ekonomistien piirissä on kuitenkin vahvistunut käsitys, että Suomen talouden kasvu on jo nyt vahvaa ja laajapohjaista. Nykyinen tilanne olisi siis huono hetki keventää verotusta.
Toisaalta käynnissä olevan liittokierroksen alussa työnantajapuolelta on muistettu varoitella usean kuukauden ajan, että nousu on vain väliaikaista ja että sitä ei pitäisi pilata ylimitoitetuilla palkkavaatimuksilla. Jos kerran näin on, silloin lienee parempi myös julkistalouden puolella huolehtia riittävästä verokertymästä tämän kasvupyrähdyksen aikana ja varautua julkisten palvelujen rahoittamiseen kasvun pian taas talttuessa. Kun talouskasvun voimakkuudesta ja kestosta ei ole selvää kuvaa, vastuullinen varautuu tulevaan maltillisella veropolitiikalla.
On sinänsä myönteistä, että EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies pitää tärkeänä erityisesti pienituloisten palkkaverotuksen keventämistä, joka tuo kaivattua ostovoiman lisää taloudellisesti heikommassa asemassa oleville. Kun lisäksi käteen jäävien ansioiden kasvu kanavoituu tehokkaimmin lisäkulutukseen juuri pienituloisten keskuudessa, sillä on paras taloutta piristävä vaikutus tässä orastavassa noususuhdanteessa.
Ansiotuloverotukseen tulee tehdä kilpailukykysopimuksen edellyttämät kompensaatiot. Laajempaa tarvetta veronalennuksille juuri nyt ei ole.
Hannu Jouhki
SAK:n johtaja
@HannuJouhki
