Taianomainen sanapari
Koronan aiheuttamasta talouskriisistä ulospääsemiseksi on esitetty monenlaisia keinoja, niin uusia kuin vanhoja. Mutta yksi on ja pysyy. Vuodesta tai oikeastaan vuosikymmenestä toiseen paikallista sopimista tarjotaan lääkkeeksi lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.
Onpa tilanne Suomessa mikä tahansa, paikallisen sopimisen autuutta jaksetaan peräänkuuluttaa. Se kun kuulemma tuo kaikkea hyvää niin työntekijöille, yrityksille kuin koko kansakunnalle. Eihän tuollaista aarrearkkua kukaan voi jättää avaamatta.
Kun kevään aikana on seurannut niin työmarkkinapoliittista kuin poliittista koronakeskustelua, paikallinen sopiminen on ollut lähes kaikkien puhujien huulilla. Sitä on tarjottu tietysti työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen suunnasta, mutta myös poliitikot ovat ottaneet asian agendalleen. Paikallisen sopimisen perään on huudettu niin opposition kuin hallituksen riveistä.
Mutta mihin tätä huutokuoroa tarvitaan, kun jo tällä hetkellä työehtosopimukset tarjoavat satoja mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Lisäksi monissa sopimuksissa on jo sisällä niin sanottuja kriisilausekkeita, joita voidaan tarvittaessa ja yhdessä sopien käyttää.
Mahdollisuudet ovat siis lähes rajoittamattomat jo nyt, mutta sekään ei tunnu riittävän. Mistä siis oikeasti on kysymys?
Vahva epäilyni on, että todellisuudessa suuri osa paikallisen sopimisen lisäämisen vaatijoista haluaisi sopia työehdoista – muun muassa palkoista ja työajoista – alle voimassa olevien sopimusten. Tätä ei kuitenkaan haluta sanoa ääneen, vaan vaatimus koristellaan kauniisiin sanoihin ja lupauksiin jostain paremmasta.
Etenkin poliitikon sanomana paikallinen sopiminen kumisee onttouttaan, sillä se ei saa heidän puheissaan juuri minkälaista sisältöä. Sanaparia vain toistellaan hokeman omaisesti, vähän ”hauki on kala” -tyyppisesti.
Eli eiköhän kyse oli siitä, että jatkuva puhe paikallisesta sopimisesta on eräänlainen nykyajan sovellus Troijan hevosesta. Kuten tunnettu kreikkalainen mytologia kertoo, kreikkalaiset sotilaat piiloutuivat puuhevosen sisään, ja kun troijalaiset luulivat sitä lahjaksi, he kiikuttivat hevosen kaupunginmuurien sisälle tuhoisin seurauksin.
Työntekijäpuolella paikallisen sopimisen massiivista lisäämistä on karsastettu muun muassa siksi, ettei työpaikoilla asioista sopiminen ole läheskään aina tasapuolista. Tasavertaiseen neuvotteluasetelmaan pääsemiseksi on vielä paljon tehtävää.
Eivätkä yrittäjätkään ole niin innokkaita paikalliseen sopimiseen kuin alan etujärjestöt antavat ymmärtää. Moni yrittäjä vieroksuu paikallisesta sopimisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Haluttaisiin mieluummin mennä sopimusten mukaan ja keskittyä itse työn tekemiseen.
Mutta ei paikallista sopimista, sen lisäämistä tarvitse välttämättä pakoonkaan juosta. PAM:n entinen puheenjohtaja Ann Selin on kiteyttänyt hyvin: mikäli työpaikoilla sopiminen on aitoa, se avaa uusia vaikutusmahdollisuuksia.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatti-lehdessä 25.6.2020.
