Täällä tehdään töitä työttömien hyväksi – joka päivä
”SAK on loppujen lopuksi huolehtinut vain ja ainoastaan työssä käyvistä palkansaajista, ei pätkätyöläisistä, työttömistä tai työttömien työllistymisestä.”
Yllä oleva lainaus on Ilta-Sanomien pääkirjoituksesta muutaman viikon takaa. Pakko sanoa, että voisiko enää enemmän pieleen mennä. On täysin harhainen käsitys, ettei SAK tekisi töitä niin työttömien kuin pätkätyöläisten hyväksi. Itse asiassa suuri osa keskusjärjestön työpanoksesta käytetään mainittujen ryhmien toimeentulon ja elinolojen parantamiseen.
Ilta-Sanomien lisäksi monet muutkin mediat, eri päättäjät ja vaikuttajat sekä osa kansastakin toistelee tämän tästä samaa paikkaansa pitämättömyyttä. Osa tekee sen varmasti tahattomasti, tietämättömyyttään, mutta joukossa on niitäkin, joiden tarkoituksena on antaa tahallisesti väärä kuva SAK:n harjoittamasta edunvalvonnasta.
”Miksei SAK tee mitään työttömien hyväksi” on valitettavan usein kuultu valitus ja siis valitettavan väärää. Rohkenisin jopa todeta, että SAK:n toimistossa työttömien ja pätkätyöläisten eteen tehdään jopa enemmän työtä kuin kokoaikaisten työssä käyvien hyväksi. Toiset kun tarvitsevat enemmän edunvalvontaa, toiset vähemmän. SAK:lainen ammattiyhdistysliike on heikomman puolella.
Hyvänä osoituksena työttömien edunvalvonnasta voi mainita SAK:n työttömyysturvan kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on tukea työpaikkansa menettäneiden nopeaa uudelleen työllistymistä kehittämällä työttömyysturvaa ja tarjottavia palveluja. SAK on yhdessä liittojensa kanssa panostanut tähän hankkeeseen todella merkittävästi.
SAK haluaa Suomeen työttömyysturvan, joka on yksinkertainen ja joustava sekä täydentää tarvittaessa muun muassa keikkatyötä tekevien toimeentuloa. Toimivat palvelut puolestaan tukevat työttömien työnhakua, uudelleen kouluttautumista sekä työ- ja toimintakykyä.
Verrattuna maan hallituksen toimiin työttömyysturvan parissa – jota media on suurella innokkuudella seurannut – SAK:n hahmottelemat toimet ovat inhimillisempiä ja hyvin todennäköisesti johtaisivat parempaan lopputulokseen. Eli työttömien nopeampaan ja runsaslukuisempaan työllistymiseen.
Työttömien hyväksi SAK:ssa tehdään paljon muutakin. Muutosturvan parantaminen – äskenkin mainitussa hankkeessa mukana oleva – on kirjattu myös SAK:n vaalikauden 2109–2023 tavoitteisiin. Ajatuksena on laajentaa muutosturvaa muun muassa pidentämällä sen kestoa, laventamalla sen piiriin pääsevää joukkoa ja kannustamalla työnantajia kouluttamaan irtisanottuja.
Paljon aikaa ja tarmoa käytetään myös siihen, että pätkätyöläisten ja muiden niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työttömyys- ja eläketurva sekä muut sosiaaliedut olisivat suhteessa kokoaikatyötä tekevien etuihin. Tämä on juuri sitä työtä, jota ammattiyhdistysliike tänä päivänä, oikeastaan enenevästi, tekee. Kuten usein toisteltu sanonta toteaa: jos ammattiyhdistysliike perustettaisiin nyt, sen tekisivät pätkätyöläiset.
Tähän kokonaisuuteen voi liittää myös alustatyöläiset, joka on digitalisaation mukanaan tuoma uusi työntekijäryhmä. Näiden työntekijöiden aseman parantamiseksi SAK:lla on käynnissä hanke (Mahdollisuuksien aika), jossa yleisemminkin pohditaan ja haetaan ratkaisuja siihen, miten eri megatrendit muokkaavat työtä.
Hankkeen tavoitteena on, että työntekijöiden arkea ja työelämää saataisiin oikeudenmukaisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Tähän liittyen yhtenä vaalitavoitteena SAK:lla on työntekijämääritelmän laajentaminen niin, ettei esimerkiksi ruokalähettejä katsottaisi yrittäjiksi, kuten nykyään tehdään.
Silloin kun alkaa tehdä mieli arvostella SAK:ta, ettei se tee mitään työttömien ja pätkätyöläisten hyväksi, kannattaa muistaa paitsi tähän kirjoittamani teksti ja myös ymmärtää se, ettei SAK:kaan yksin pysty viemään kaikkia asioita maaliin.
Vähän asiakokonaisuudesta riippuen neuvotteluja käydään kahden kesken työnantajien kanssa tai kolmestaan ottaen valtiovaltakin mukaan. Jos näissä neuvotteluissa ei saavuteta tulosta vaikkapa juuri työttömien parhaaksi, varmaa on, että ainakin SAK on parhaansa tehnyt.
Harri Järvinen
SAK:n yhteyspäällikkö
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatissa 13. joulukuuta 2018.
