Syksy saa

Tänään moni palaa laillani kesälomalta takaisin töihin. Ja kuten niin usein: syksy on täynnä asioita, kysymyksiä, jotka odottavat ratkaisuja.

Taloudellisesti syksyä värittää ainakin kohtuulliseksi arvioitu talouskasvu. Poliittisesti tilanne on huonompi, koska Suomessa näyttäisi olevan hyvin heikko hallitus. Työmarkkinoilla puolestaan mennään monella tapaa uudenlaiseen tilanteeseen.

Politiikassa päällimmäiseksi nousee kysymys hallituksen toimintakyvystä. Onko sitä etenkään nyt, kun Perussuomalaisille kävi kuten kävi? Miten hallituksen sisäinen dynamiikka toimii? Kuka vie, kuka vikisee vai natiseeko koko kokoonpano liitoksistaan?

Mikä viiden ministerin, mutta vain minimaalisen kannatuksen omaavan Uuden vaihtoehdon rooli tulee olemaan? Että kunhan hallituksessa pysyttäisiin? Nähdäänkö uusia loikkauksia ja jos, niin mistä mihin? Entä sote? Onko se jatkossa enemmänkin ruiskukilla tanssimista?

Työmarkkinoilla suuri kysymys on, millaisissa tunnelmissa syksyn liittokohtainen neuvottelukierros käynnistyy? Ja minkälaisilla palkankorotuksilla ja millä muilla ehdoilla? Mikä tulee olemaan työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli kierroksella? Entä maan hallituksen? Tuleeko ylilyöntejä tai vyön alle iskuja ja jos, niin mistä suunnasta?

Toivottavasti näihin kysymyksiin saadaan lähikuukausina vastauksia, jotka parantaisivat Suomen taloutta, kilpailukykyä, työllisyyttä ja palkansaajien ostovoimaa. Valmiiksi Suomea ei tänäkään syksynä saada, mutta parempaan suuntaan 100-vuotiaan Suomen soisi kulkevan.

Varmaa on joka tapauksessa se, että pankkiekonomistit ja vastaavat tiedot omaavat haluavat useasti kertoa, että työmarkkinoilla – siis palkansaajapuolella – tarvittaisiin nyt joustavuutta ja malttia.

Näin ollen voikin kysyä, halutaanko palkansaajien joustavuudesta ja maltista rakentaa yhteiskunnallinen ikiliikkuja, kaikkien ratkaisujen ainainen äiti…?

 
Harri Järvinen

Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö

Kirjoitus on julkaistu Kouvolan Sanomissa 7. elokuuta