Suomi koronan jälkeen?

Korona on kurittanut Suomea ja suomalaisia – koko maailmaa – alkuvuodesta lähtien, mutta taudin huippua ei ehkä vielä ole nähty. Toki korona saadaan aikanaan hallintaan, toivottavasti jo ennen syksyä, mutta voi mennä pidempäänkin.

Aika monet ovat arvioineet, että koronan jälkeen maailma ei ole entisensä. On puhuttu jopa kokonaan uudesta maailmanjärjestyksestä. On puhuttu valtioiden ja markkinoiden välisen suhteen muuttumisesta. Kriisi on joka tapauksessa syvä ja menee yhteiskuntamme ytimiin. Eli uutta ajattelua varmasti tarvitaan, mutta niinhän on aina ollut – oli koronoita tai ei.

Ymmärrettävästi on arveltu, että koronan jälkeisessä maailmassa etätekemisestä tulee aikaisempaa yleisempää niin työelämässä, opiskelussa kuin oikeastaan kaikessa mahdollisessa. On puhuttu jälleen kerran digiloikasta.

Digitalisaation etenemiseltä maailmaa ei tarvitse erityisesti suitsia, mutta en vähättelisi yhteisöllisyyden merkitystä, päinvastoin. Sitä, että ihmiset ovat aidosti toistensa kanssa tekemisissä työpaikoilla, kouluissa, vapaa-ajalla, missä tahansa. Etänä kaikki on hyvin erilaista, kuten varmasti olemme kevään aikana huomanneet.

Pahaa pelkään, että tuohon ”ei paluuta entiseen” -profetiaan on joidenkin mielissä kätketty ajatus ”rakenteellisista muutoksista”. Eikä siinä mitään, rakenteidenkin tarkastelua tarvitaan. Yleensä on kuitenkin tupannut olla niin, että ne ovat lähes poikkeuksetta heikentäneet entisestään yhteiskunnan heikompiosaisten asemaa.

Kun koronatalkoisiin paremman huomisen puolesta on haluttu mukaan koko kansakunta, eikö olisi reilua, että myös koronasta aiheutuvat ikävät muutokset jaettaisiin mahdollisimman tasaisesti, jokaisen oman kantokyvyn mukaan.

On historiallisen katastrofin hyväksikäyttöä, jos koronan jälkeinen aika vahvistaa yhteiskunnallista kahtiajakoa. Ikävä kyllä esityksiä rakenteellisista muutoksista nimenomaan työmarkkinoita koskien on jo alkanut tippua. Koronalla ei kuitenkaan voi perustella kaikkea mahdollista, vaikka jotkut näyttävät temppua yrittävän.

On selvää, että korona vaatii rajujakin toimia niin valtiovallalta, yrityksiltä, kunnilta, etujärjestöiltä kuin monilta muilta toimijoilta, kuten on jo nähty ja nähdään vastakin. Mutta kun Suomea aletaan laittaa akuutin kriisin jälkeen kuntoon, sitä ei saa repiä kaikkein heikompiosaisten selkänahasta.

Voi olla, että koronan vaikutukset ovat laajemmat kuin vielä ymmärrämme. Itse haluaisin nähdä, että koronasta toipumisessa Suomessa olisi kaikissa vaihtoehdoissa mukana paljon puhuttua talvisodan henkeä. Nyt kun koronan on sanottu aiheuttaneen takapakkia globalisaatiossa, voisi Suomen sisäiselle jälleenrakentamiselle olla otollinenkin aika.

Tärkeintä koronan jälkeisessä maailmassa on kuitenkin ottaa opiksi, miten vastaaviin pandemioihin voidaan varautua paremmin. Niin meillä kuin muualla maailmassa.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatti-lehdessä 30.4.2020.