Suomen työmarkkinajärjestelmä kuuluu kärkikastiin
Väite suomalaisten työmarkkinoiden joustamattomuudesta vaikuttaa enemmän poliittiselta kuin tosiasioihin perustuvalta. Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila rakentavasti oikoi pääministeri Juha Sipilän väitettä Ylen vaalitentissä 20.maaliskuuta, että Suomen työmarkkinat olisivat lähestulkoon maailman joustamattomimmat. Sipilän mukaan Suomi olisi vasta sijalla 138, kun vertailussa on 140 maata. Urrila korjaa, että Suomen työmarkkinoiden sijoitus on 19. Maailman talousfoorumi WEF:n kilpailukykyindeksissä.
Keskuskauppakamarin ekonomisti Mauri Kotamäki tarttui myös aiheeseen ja vastasi Urrilalle. Kotamäki heittelee perustelemattomia väitteitä vähän joka suuntaan. Esimerkiksi hän paheksuu korkeaa verokiilaa, jolla ei kuitenkaan ole lukuisten tutkimusten mukaan juurikaan vaikutusta työn tarjontaan. Vastaavasti korkeita julkisia menoja kauhistellaan, mutta epäselväksi jää, miten ne liittyvät työmarkkinoiden toimintaan.
Kotamäen mukaan ei riitä, että työmarkkinamme toimivat keskimääräisen hyvin, vaan niiden on oltava maailman kärkikastia. WEF:n kilpailukykyindeksissä Suomen työmarkkinoiden sijoitus on 19. eli parhaan 15 prosentin joukossa. Suomen kokonaissijoitus WEF:n kilpailukykyindeksissä on peräti 11. eli parhaan kymmenyksen joukossa. Ei hullumpi tulos. Itse kutsuisin tätä jo maailman kärkikastiksi.
Keskittyneisyys ei tarkoita joustamattomuutta
WEF:n palkanmuodostuksen ”joustavuuden” arvo perustuu ainoastaan yritysjohtajille tehtyyn kyselyyn siitä, kuinka keskitetystä palkoista sovitaan. Urrila huomauttaakin, että Suomen aiempi varsin keskitetty palkkamalli sekä kilpailukykysopimuksen yleinen nollakorotusvuosi todennäköisesti heijastuvat vastauksissa.
Ongelmana palkanmuodostuksen joustavuutta arvioitaessa on, että tässä yhteydessä ”huono” sijoitus tarkoittaa sitä, että palkoista sovitaan keskitetysti, vaikka makrotasolla palkat olisivat kuinka joustavat. Näin ollen on oikeastaan harhaanjohtavaa puhua palkanmuodostuksen joustavuudesta, kun pitäisi puhua keskittyneisyydestä.
Suomalaisten palkkaratkaisujen tavoitteena on ollut nimenomaan joustaa kulloisenkin makrotaloustilanteen mukaan. Esimerkiksi kilpailukykysopimuksen tarkoituksena oli alentaa työn hintaa ja siinä se onnistui. Itse asiassa kansainvälisesti on aivan poikkeuksellista, että työvoimakustannuksia ylipäätään alennetaan (ks. kuvio alla). Ilman keskitettyä sopimusjärjestelmää työvoimakustannusten alentaminen ei olisi ollut ollenkaan mahdollista, sillä hajautetussa järjestelmässä tuskin oltaisiin laajamittaisesti oltu valmiita hyväksymään nollakorotukset ja työajan pidennykset. Lisäksi vain keskitetyssä järjestelmässä oli mahdollista sopia työnantajamaksujen alennuksista ja niiden siirtämisestä palkansaajille.
Lähde: Eurostat
Lähtökohtaisesti voisi odottaa, että keskitetty sopiminen saattaisi tuottaa jäykkiä nimellisiä palkkoja, mutta tämä ei näytä pitävän paikkaansa (ks. kuvio alla). Neuvottelemalla voidaan vaikuttaa ainoastaan nimellisiin palkkoihin, ei reaalisiin eli inflaatiolla korjattuihin palkkoihin. Suomessa lähinnä reaaliset palkat ovat jäykkiä, mikä kertoo siitä, että palkkajäykkyyttä tuottaa jokin muu mekanismi kuin neuvottelujärjestelmä. Esimerkiksi riittämätön kysyntä ja matalana pysyttelevä inflaatio voivat jäykistää reaalipalkkoja, vaikka nimelliset palkat jonkin verran joustaisivat.
Yleissitovuus tukee tuottavuutta ja ehkäisee palkkaköyhyyttä
Suomessa palkkaköyhyys on EU:n alhaisinta. Esimerkiksi Ruotsissa palkkaköyhyys on jo tuplasti ja Saksassa peräti kolme kertaa yleisempää. Yleissitovat työehtosopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi ehkäistä työssäkäyvien köyhyyttä. Keskitetyissä järjestelmissä usein myös huolehditaan siitä, ettei kenenkään palkkakehitys jää jälkeen ja siten ehkäistään eriarvoisuuden kasvua. Toisinaan eriarvoisuutta on jopa pyritty aktiivisesti vähentämään suhteellisesti korkeammilla palkankorotuksilla pienipalkkaisille aloille.
Yleissitovuus on myös positiivisesti tuottavuuteen vaikuttava tekijä, sillä se estää epäterveen kilpailun työehdoilla. Liialliset yrityskohtaiset palkkajoustot voivat olla jopa haitallisia tuottavuuden kehityksen näkökulmasta. Syynä tähän on se, että heikot, alhaisen tuottavuuden yritykset voivat pysytellä markkinoilla laskemalla palkkoja, kun taas tuottavuuden näkökulmasta olisi järkevämpää, että työvoima siirtyisi korkeamman tuottavuuden yrityksiin.
Myös työllisyyden näkökulmasta keskitetty ja koordinoitu työmarkkinajärjestelmä tuottaa parhaita tuloksia. OECD:n raportin mukaan työllisyysaste on selvästi korkeampi ja työttömyysaste matalampi keskitetyissä ja etenkin koordinoiduissa sopimusjärjestelmissä.
Lähde: OECD Employment Outlook 2018
Jos Suomen työmarkkinajärjestelmä tuottaa kansainvälisen kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja työllisyyden näkökulmasta erinomaisia tuloksia, miksi sitä pitäisi alkaa purkaa? Huomio tulisi ennemmin kiinnittää työvoimapolitiikan riittämättömien resurssien lisäämiseen.
