SAK tukee Euroopan komission tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä

Euroopan komissio julkaisi 6. helmikuuta tiedonannon ja yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin toimista, joilla Euroopan unionista voisi saada ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä. Tämän arvioinnin perusteella komissio suosittelee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

Vaikka päästökauppa on edelleen ensisijaisen päästövähennystoimi EU:ssa, korostaa komissio uutena hiilidioksidin talteenoton potentiaalia. Tämä on erityisesti vuoden 2050 tavoitetta ajatellen ymmärrettävää, mutta vuoden 2040 tavoitteita asetettaessa se ei voi toimia tekosyynä löysätä esimerkiksi maankäytön tai liikenteen päästövähennystavoitteita.

SAK tukee Euroopan komission suositusta 90 prosentin päästövähennystavoitteeksi, kunhan siirtymä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan tehdään hallitusti työntekijöitä kuullen ja heidän huolensa ja tarpeensa tunnistaen. Komission lista tavoitteiden välttämättömistä poliittisista ehdoista vaikuttaa lupaavalta, sillä se tunnistaa tarpeen panostaa nykyistä enemmän oikeudenmukaiseen siirtymään. Tosin komissio korostaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien tukemista, mikä on sinänsä tärkeää esimerkiksi energiaköyhyyden vähentämiseksi. Oikeudenmukaisen siirtymän toimien keskiössä pitäisi kuitenkin olla myös työntekijöiden turvan parantaminen murrosaikana.

Lisäksi komissio pitää erittäin tärkeänä vuodelle 2030 sovitun kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähentävän 55-valmiuspaketin täytäntöönpanoa ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn varmistamista.

On myös merkittävää, että Euroopan komission esitys pohjaa Euroopan ilmastonmuutosta käsittelevän tieteellisen neuvoa-antavan komitean suosituksiin sekä EU:n antamiin Pariisin sopimuksen mukaisiin sitoumuksiin.

Työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymän politiikkatoimet vielä lähtökuopissa

Komissio ilmoitti tiedonannossa myös käynnistävänsä keskustelun tarvittavista ilmastotoimista kaikkien sidosryhmien kanssa. Varsinaisen päätös itse tavoitteesta ja toimista lainsäädäntöehdotuksineen tehdään vasta seuraavan komission aikana.

Olen erityisen iloinen siitä, että Euroopan komissio korostaa avointa vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa, jotta vihreä siirtymä voi toteutua. Vaikka komissio on jo käynnistänyt muodollisia vuoropuheluja teollisuuden ja maatalouden sidosryhmien kanssa, ei tämä riitä, vaan vastaavia keskusteluja tarvitaan myös kansallisesti.

Hallitusten on vahvistettava vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa. Näin työntekijä- ja työnantajajärjestöjen osaaminen saadaan hyödynnettyä nykyistä paremmin muun muassa työllisyyteen, työpaikkojen laatuun ja työturvallisuuteen, liikkuvuuteen sekä uudelleenkoulutukseen ja ammattitaidon parantamiseen liittyvissä kysymyksissä. Kaikki nämä keskeiset työelämäkysymykset on saatava tämän komission aikana neuvoteltua EU:n ilmastolainsäädännön 55-valmiuspakettia paremmin vuoden 2040 ja 2050 tavoitteisiin ja toimiin mukaan.

Olen Euroopan komission kanssa samaa miellä siitä, että ilmastotoimien pitää hyödyttää yhteiskunnassa kaikkia ja ilmastopolitiikan on huomioitava haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset. Ennakoivia toimia ja varoja on kohdistettava myös heihin, jotka joutuvat kohtaamaan suurimmat ilmaston lämpenemisestä johtuvat haasteet. Näiden ihmisryhmien auttamista ei pidä kuitenkaan sekoittaa YK:n Pariisin ilmastosopimuksessakin spesifisti tunnistettuihin työntekijöiden oikeudenmukaisuutta siirtymässä lisääviin toimiin.

Sosiaalinen ilmastorahasto ja oikeudenmukainen siirtymärahasto ovat esimerkkejä keinoista, jotka nykyinen Euroopan komissio on toteuttanut auttamaan kansalaisia, alueita, yrityksiä ja työntekijöitä. Nämä ovatkin välttämätön alku, jotta työntekijöille oikeudenmukaisen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan voidaan taata.

Toimia on kuitenkin kehitettävä edelleen. Ainakaan Suomessa oikeudenmukaisen siirtymärahaston varat eivät kohdennu tasapuolisesti niihin eri alueiden ja toimialojen työntekijöihin, joiden osaaminen ei ole riittävää, kun työpaikan liiketoimintastrategiaa pitää muuttaa ilmastopolitiikan vuoksi.

Yhdessä Euroopan väestön vanhenemisen kanssa siirtymä edellyttää vahvaa panostusta niin työssä olevien kuin nuortenkin koulutukseen. Koulutettu työvoima on EU:lle ja sen jäsenmaille kilpailuetu, jota ei saa menettää.