SAK ja Orpon hallitus ovat yhtä mieltä työn psykososiaalisen kuormituksen saamisesta hallintaan – mutta millä keinoin?
Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan parantaa työhyvinvointia. Yhtenä keinona hallitusohjelmassa todetaan, että työntekijöiden psykososiaalisen kuormituksen hallintaa tehostetaan selkiyttämällä ja kokoamalla yhteen asiaa koskevia säännöksiä sekä syventämällä työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.
Työpaikan ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä on parantamiseen varaa. Työntekijöiden terveyden suojelua ei kuitenkaan pidä jättää liikaa työterveyshuollon käsiin. Pääasiallisesti terveelliset ja turvalliset työolot luodaan työpaikoilla työnantajan ja esimiesten johdolla sekä yhteistyössä henkilöstön kanssa.
Työsuojelulainsäädäntö on perusta, joka edellyttää kaikilta työnantajilta samantasoista työntekijöiden hengen sekä henkisen ja fyysisen terveyden suojelua työssä. Se antaa vähimmäisvelvoitteet, joita kaikilla työpaikoilla tulee noudattaa. Se myös selkeyttää, mihin seikkoihin toimenpiteiden tulee kohdentua.
Työsuojelun valvontaviranomaisen tehtävänä on varmistaa, että lainsäädäntöä noudatetaan. Vähimmäisvaatimuksia paremminkin työoloja ja työn voimavaratekijöitä voi ja saa kehittää – mitä paremmat työolot, sen parempi on henkilöstön hyvinvointi sekä työn laatu ja tuottavuus.
Työturvallisuuslaki on puitelaki, joka kattaa kaikki toimialat, työpaikat ja työn muodot. Sen nojalla on annettu lukuisia täsmentäviä säännöksiä, joilla selkiytetään, mistä tarkemmin ottaen on kysymys ja mitä pitää tehdä. Esimerkkeinä olkoot vaikkapa Valtioneuvoston asetus henkilösuojainten valinnasta ja käytöstä työssä tai Valtioneuvoston päätös käsin tehdyistä nostoista ja siirroista työssä, jolla ennaltaehkäistään työntekijöiden tuki- ja liikuntaelinkuormitusta.
SAK näkee, että työsuojelulainsäädäntöä pitää selkiyttää ja täsmentää laatimalla vastaava erillinen työn psykososiaalisen kuormituksen hallintaa koskeva asetus. Se ohjaisi työpaikkoja työstä ja työoloista johtuvan psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Tarve tälle on huutava. Tilanteesta kertoo tarkemmin SAK:n keväällä tekemä kysely henkilöstön edustajille.
On lukuisia työpaikkoja, joilla ei osata lainkaan yhdistää työolojen vaikutuksia työntekijöiden henkiseen eli niin sanottuun psykososiaaliseen kuormitukseen. Liian usein kuvitellaan, että ylikuormituksesta johtuvissa oireissa on kyse yksilön henkilökohtaisesta ongelmasta – tai ei ymmärretä, mikä tekijä esimerkiksi työjärjestelyissä on sellainen, että se aiheuttaa henkisen terveyden heikkenemistä.
Kesäkuun alussa tuli voimaan työturvallisuuslain täsmennys, jonka mukaan työnantajan on osana vaarojen arviointia huomioitava fyysisen kuormituksen ohella myös työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät. Tämä on hyvä alku. Mutta lainsäädäntö ei vielä nykyisellään läheskään riittävästi kerro, miten kuormitustekijöitä tulee ennaltaehkäistä tai kuinka toimia ylikuormitustilanteissa.
Lainsäädännön täsmentäminen ja erillinen asiaa tarkentava asetus selkiyttäisivät kuormitusta koskevia säännöksiä. Ne antaisivat kaikille työpaikoille yhtäläiset vähimmäisvelvoitteet ja ohjaisivat työpaikkoja oikeansuuntaisiin toimenpiteisiin. Tämä helpottaisi myös valvontaa, kun työsuojelutarkastajilla olisi selkeät säännökset, joihin nojata työssään.
