Säilyvätkö Suomen työnantajat kilpailukykyisinä?
Työväki on liikkeessä. Nuoret ruotsalaiset hakeutuvat Norjaan ja Tanskaan. Terveydenhoidon ammattilaiset siirtyivät Islannista kriisin aikana suurin joukoin muihin Pohjoismaihin.
Latviassa ja Liettuassa työvoiman liike yli rajojen on talouskriisin aikana ollut dramaattisempaa kuin Suomessa 1960-luvulla. Näiden kahden Baltian maan väestö on supistunut eurokriisiä seuranneen menetetyn vuosikymmenen aikana yli kymmenellä prosentilla.
Työväki – huippuosaajat ja aputyövoima – liikkuu työn ja parempien palkkojen perässä maasta toiseen. Suomikin koki tämän kohtalon 1960-luvulla, kun Ruotsissa oli paremmat palkat, parempi työvoiman kysyntä ja enemmän asuntoja tarjolla. Useat suomalaiset poistuivat maasta epäonnistuneen talous-, työllisyys- ja rakennepolitiikan seurauksena. Tuolloin Suomen strategisesti merkittävin vientituote olivat omat kansalaiset.
Suomi on kokenut kaksi rajua talouden taantumaa, joiden aikana ei ole tapahtunut huomattavaa työvoiman liikettä maasta pois. Päinvastoin maamme on saanut siirtolaisia ja keikkatyöläisiä.
Tämä voi muuttua, jos maamme työnantajien kyky säilyä pohjoismaisilla ja kansainvälisillä työmarkkinoilla kilpailukykyisinä alkaa rapistua. Voimme kokea uuden muuttoaallon, jolloin maamme nuorempi väestö etsii jälleen elämisen edellytyksensä rajojen ulkopuolelta.
Tässä olennaisinta on Suomen ja Ruotsin reaalipalkkojen ja työvoiman kysynnän erot. Kehitys ei näytä hyvältä. Ruotsissa palkkakehitys ja työllisyys ovat olennaisesti paremmat kuin Suomessa. Ruotsin kelluva valuutta mahdollisti joustavamman sopeutumisen vuosien 2008–2010 talouskriisiin. Naapurimaamme toipui nopeammin takaisin vahvan talouskasvun uralla.
Viimeaikaiset talouskasvuluvut ovat Suomessa hieman paremmat, mutta Ruotsin etumatka kasvoi Suomen menetetyn vuosikymmenen aikana kovin pitkäksi.
Ruotsin työnantajajärjestöt ja ammattiliitot tekivät keväällä ja kesällä 2017 pääosin kolmevuotisia työehtosopimuksia, joissa palkat nousivat tänä vuonna 2 prosenttia ja seuraavina vuosina 1,8 ja 2,3 prosenttia.
Palkansaajakeskusjärjestö LO:n liittojen palkkaratkaisut olivat solidaarisia siten, että kuukausi- ja tuntipalkkojen yleiskorotukset olivat kruunu- ja äyrimääräisiä. Näin alempien palkkojen korotusprosentit ovat selvästi korkeammat sopimusvuosina. Vielä paremmat palkkaratkaisut saivat palkkakuoppaan jääneet opettajat ja pienipalkkaiset perushoitajat.
Ruotsin palkkaratkaisut tarkoittavat sitä, että palkat nousevat kolmevuotisen sopimuskauden aikana LO:n jäsenkentässä vuosina 2017–2019 yli 1 500 kruunua kuussa eli noin 150 euroa. Summa ei ole huima, mutta ero Suomen palkkoihin voi kasvaa entisestään, elleivät Suomen työnantajat pidä huolta kilpailukyvystään pohjoismaisilla työmarkkinoilla.
Tapio Bergholm
SAK:n erikoistutkija
@tapio_bergholm
